Erilainen

Tavaratalossa Funchalissa, joulukuussa 2010

makuasiat

keskustelun aiheeksi

sopivat hyvin

Runotorstain sekä Valokuvatorstain 192. aihe on "Erilainen"

***

K50 julkaisee "erilaisen omakuvan", ja esittää kiperiä tekijänoikeuskysymyksiä näppäilijälle.

Päivänavaus

"Maailma mustavalkoinen" © Mhu 2011

Laitoin reunan linkkiosastoon 'Päivän Sanan'. Luettavana on versio Bibliasta vuodelta 1776. Linkki tarjoaa aarreaitan tutkijalle, kolmen suomenkielisen käännöksen lisäksi voi vertailla tekstejä monella muulla kielellä aina alkuteksteihin asti. Tämän aamun radiohartaus sai minut viimeinkin keräilemään tähän blogiin omia  ja lainattuja (omiksi omittuja) mietteitä uskosta.

Kirkkoherra Kari-Pekka Kinnunen, aamuhartauden pitäjä,  miettii kauneuden ja pyhyyden kokemista Pentti Kaskipuron grafiikan ääressä. Mieleeni jäi ajatukset: "Taide on pyhän sisar", sekä  "Olisiko niin, että joka näinä päivinä ei voi kokea kuuraisen ja lumisen metsän kauneutta, hänen on vaikea kokea pyhää?"


Minä uskon mielelläni, että kaikki mikä on totta, hyvää ja kaunista, on Jumalasta. Niin muinaisuuden hämärissä, kuin nyt. Tekstit ovat kuitenkin sidoksissa kieleen, aikaan ja kulttuuriin. On vaikeaa vertailla kielten hiuksenhienoja vivahde-eroja. Suomen kieli on jatkuvan muutoksen tilassa, ja Raamattukin on käännetty uudelleen muutaman kerran. Uusimmassa käännöksessä monet 'pyhät' sanat saivat arkisemman sisällön. Miten erilaisia ovatkaan esim. sanat 'valkeus' ja 'valo'! 

    Pyhät kirjoitukset ovat ihmisen kirjoittamia. Ne eivät ilmestyneet faksina taivaasta.

Heikki Räisänen, armoitettu raamatuntuntija ja vilpitön tutkija, kirjassaan 'Rosoinen Raamattu' kertoo esimerkkejä pyhien kirjoitusten kielestä. Hindulaisten Veda-kirjat ovat sanskriittia, mikä on ainoa oikea kieli. Ainoa oikea Koraani muslimeille on arabiankielinen. Käännökset muille kielille ovat pelkkiä selityksiä. Sensijaan buddhalaiset ja kristityt eivät näe ongelmaa pyhien kirjojen kääntämisessä.

Missä Jumala on? Ikuinen kysymys, johon tiede ei voi vastata. Usko ei ole tietoa. Tieto ei ole uskoa. Tieto on arvokasta, ja tieteen selvittämiin ilmiöihin ei tarvitse uskoa. Nehän voi tietää! Uusia arvoituksia kuitenkin tulee eteen sitä mukaa. Pyörryttävän ihmeellinen on maailmankaikkeus.

Minua miellyttää Paavo Rintalan romaanin nimi "Jumala on kauneus". Kirjahan kertoo taidemaalarista.

Ateismikin on uskon asia. (Niin vahvaa uskoa ei minusta löydy.)

Ovi menneeseen aikaan

© MHu 2010

Tämän  oven ohitimme päivittäin viime joulukuussa Madeiralla. Onkohan tässä puutarhan muuri vai talon seinä? Siitä on aikoinaan astuttu aivan toisenlaiseen maisemaan.

Mustavalkoisen maanantain 56. haasteena on Ovi. - Onhan tämä komeampi väreissä, sillä kuvaajaa kiinnosti erityisesti tuon rapautuvan muurin monet sävyt. Mutta kenties tämäkin saa mielikuvituksen liikkeelle.

Tärkeää

kovin tärkeää

                  kaikki tää juuri tänään

            ... siitä mitään jää

***

Runotorstain 191. haaste "Jää"

Portti jonnekin

Mustavalkomaanantain 55. aihe 'Portti' toi mieleeni kuvan, jota olen säilytellyt laatikossa kauan.  Löysin sen helposti, sillä paperikuvaniput loppuvat vuoteen 1997. Värit ovat hyvin vielä säilyneet, mutta kokeilen nyt miten toimii mustavalkoisena kuva toiselta Madeiranmatkaltamme.
Digikuvaukseen siirryttiin meillä seuraavana vuonna.

Omakuva

Minkälainen mahdan olla vanhana, yli kuusikymppisenä? Nuoren minän mielestä ajatus oli absurdi, mahdoton. Tiesin toki, että se on mahdollista teoriassa. Näin mielessäni arvovaltaisen, pönäkän rouvan, joka on itsevarma ja tietää miten pitää käyttäytyä. Kunnioitettava myös, totta kai. Arvelin siis muuttuvani aivan toiseksi. Kylläpä sainkin yllättyä!

Pienessä hattukaupassa Kanadassa poseerasin kameralle. Hullutellen yritin näyttää nuoruuteni mielikuvalta, olinhan juuri kuusikymppinen. Nyt löysin tuon kuvan, tartuin digikynääni ja piirsin omakuvan. (Piirtäjän vapaudella jätin osan rypyistä pois...)

Virikkeen piirtämiseen antoi jälleen Luova Lauantai, jonka 78. haaste on "Minä itse"

Piirtämisen teknisestä puolesta kerron Niksiblogissa K50. Sieltä löytyy myös värimuunnelma arvosteltavaksi :)

Arjen askareita

Arki on elämää, siihen mahtuu kaikki. Juhlat ja pyhät paloittelevat arjen osiin, antavat rytmin, jännitteen ja levon.  Matkoillakin etsin uteliaana arkea, ja välillä kaipaan omaa sohvannurkkaani, jossa odottaa omat mieluisat puuhat.

Kuvan, joka on vastaus Mustavalkomaanantain haasteeseen "Arki", otin juuri äsken, ja kokeilin Photoshopin harmaasävysäätöjä.

Kolmen kuninkaan päivä

"Joulun valo", mustevedos © MHu 2010

Uusimman grafiikanlehteni nimi voisi yhtä hyvin olla "Loppiainen". Sitähän vietämme 6.1. itämaan tietäjien muistoksi, vaikka nuo kolme Tiernapoikaa, joista yksi on musta, esiintyvät meillä jo joulua odotellessa. Kuvani voisi viitata loppiaiseen myös myös lähetystyön juhlapäivänä, ovathan Betlehemin tähti ja Buddhan lootuskukka tässä hyvässä sovussa.

Lootus kuvaa valaistumista, mielen nousua liejusta puhtauteen. Tähden valo yltää kukkaan. Hyvyys, totuus ja kauneus ovat Jumalasta. Norsuni Thaimaasta haluavat kertoa sen iloisesti.

Loppiainen ei välttämättä merkitse joulun lopettajaisia. Vanha suomalainen perinne sallii juhlatunnelman säilyttämisen Nuutinpäivään 13.1. saakka.

***
Niksiblogissa K50 rupatetaan kuvista ja niiden järjestämisestä.
Käy kertomassa jos aihe kiinnostaa :)

Siirtyminen

Kellokukkien keveämpi sointi taas edessäpäin

***

Vaikene          älä puhu ettet rikkoisi hiljaisuutta rajatilassa  jonka taikuuden muistat lapsuudesta Nyt se tapahtuu Tuomiokirkon kellot aloittavat kumahtelun kuuletko uupuneen vanhuksen kaksitoista askelta ajan holvistossa?  Viimeisen kellonlyönnin sammuessa näet hiljaisuuden joka on valkoinen läpikuultava kuin voipaperi ikkunassa - isä oli piirtänyt siihen väriliiduilla palleroisen Uudenvuoden laskuvarjoineen (ja suuren numeron 1949 sinkoilevien rakettien keskelle) Ja silloin, vasta silloin puhkea riemuun! Elämä jatkuu          raketit valaisevat taivaan hetken siirtyessä Telluksen pinnalla idästä länteen Syleile rakkaitasi lähellä ja kaukana ja usko että kaikki on mahdollista