lauantai 27. kesäkuuta 2009

Serkkutytöt

Elämää taaksepäin kelatessa nousee usvasta majakoita, jotka säteilevät valoa ja iloa. Sellaiseksi jää serkkutapaaminen Dragsfjärdissa, Kemiössä, Oikean Juhannuksen päivinä 23-24.6.09.
Lämmin kiitos Kepalle, kokoonkutsujalle ja järjestäjälle, sekä serkkusiskoille, jotka olivat paikalle kerääntyneet Espanjaa ja Portugalia myöten. Kemiön vehreissä maisemissa olo oli kuin ulkomailla, ja helteinen sää lisäsi vaikutelmaa. Oivallisen majatalon nimi oli Hostel Panget, ja sehän on melkein kuin Phuket!

Elämä on heittänyt meidät yhteen vanhuuden kynnyksellä. "Ympyrä sulkeutuu", sanoo Kepa. Ihmisiän jälkeen olemme taas aivan tuttuja. Voi mikä harha vanhuus onkaan! Se on vain naamio, joka valahtaa pois kun ihminen kohtaa ihmisen. Se, että nuori baarityttö nimitti meitä ihan herttaisesti vanhoiksi mummoiksi, ei loukannut, sillä mehän tiedämme. Vuodet, jotka häntä ja meitä erottavat, ovat kaikki meidän! Meissä on myös nuoruus, mutta nuori ei voi käsittää vanhuutta. Eikä tarvitsekaan.

Äitiemme dramaattiset elämäntarinat yhdistävät meitä, en ihmettelisi jos joku meistä vielä kirjoittasi kirjan. Nyt vietimme runsaan vuorokauden arjesta irrallaan, olimme tytönhupakoita ja Vanhoja Rouvia, ja ilo syntyi suunnittelematta, yllättäen. Jäimme ihmettelemään Kemiön ystävällisiä asukkaita, sillä Taalintehtaan torilta lähdettyämme kävelylle kohti Amos Andersonin residenssiä, hymyilivät kaikki vastaantulijat meille ;-)


Konferenssivieraat Pangetista Amos Andersonin huvilalla

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Mittumaarina Vanhalla Huvilalla



Herään meteliin:
lokkien ilmasota!
Varis kamppailee.
Hiljaisuuden palattua
poimin munan polulta.

Kunnostettavaa
Vanhalla Huvilalla
riittää tosiaan.
Mies keksi: Älä koskaan
sano: "Täytyy..", vaan: "Voisi..."

Tänä kesänä
kylmyys meinaa masentaa
kunnes huomaankin:
syreenit ei ollenkaan
lakastu, ah, kaunista!

***


Seuraava tanka menee tänään ystävälleni Tiinalle,

"Suomalaiselle Virossa"
, jolle lähetän kauniin

ajatuksen vielä illansuussa kun nostamme Suomen lipun

liehumaan juhannusyöksi ja päiväksi! Samalla ojennan

kaksi kauneinta kukkaa Mussalon puutarhasta:




puupioni 'White Pearl'


sinivaleunikko



Paljon onnea
Sulle, Onnea mulle!
Myös jokaiselle
merkkipäivän johdosta,
-tulkoon niitä monia!

***

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Tämä kesä

Päiväkirjani jäi vaikeaan paikkaan, kirjoitin sitä raskaimman surun ja kärsimyksen päivinä. Nyt kun rauha on laskeutunut mieleen, ja suru sekoittuu lohdutukseen, sain kirjoitettua päätössanat. Ja aloitettua uuden sivun elämässä. Rotkosta on noustu, aurinko näkyy.

Täällä varaventtiilissä olen välttänyt vaikeita asioita. Suruni on luonnollinen, elämään kuuluva. Siitä voi puhua sille, joka haluaa kuulla. Sen voi myös kätkeä sydämeensä. Jos semmoiset mietteet sinulle ovat ajankohtaiset, täällä on kirjoitukseni: Tämä kesä



syreenin kukat
näkevät yli muurin
hautausmaalla


***

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Maanantain haikuja


siirrän tuolini
pensaspionin viereen
sääsket inisee

laiha orava
katsoo kuono täristen
linnunpönttöä

kukkuuko käki
duurissa vai mollissa
metsä kohisee

***

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Tankaten ja haikuillen

Runotorstai houkutteli tarttumaan tankaan, jota olen kotvan kierrellyt. Vaatimuksena oli vain tavujaon noudattaminen (5,7,5,7,7). Tanka on haikua vanhempi muoto Japanin runoudessa, haiku on siitä irrottautunut omaksi lajikseen.
Jos yritän pelkistää erot, huomaan että tanka kertoo tunteista. Sitä ei haiku tee, se kuvailee, kertoo. Haikurunoilija ei kerro omista tunteistaan, mutta saa ne heräämään lukijan mielessä. Tanka sopii mielestäni paremmin kuvan kaveriksi kuin haiku, juuri siksi.
Askeettista ilmaisua- jutussani kerronkin, miksi haiku minua kiehtoo.

Nykyrunoilija voi käyttää näitä muotoja miten haluaa, tietenkin.Kun tietää alkuperäiset säännöt, voi tehdä uusia! Esimerkiksi Helanes tarkastelee päivänpolitiikkaa ja ajankohtaisia ilmiöitä herkullisesti haikumuodossa.
Suomen kieli antaa loistavat mahdollisuudet haikuiluun ja tankailuun. Voimme jopa tiukasti noudattaa tavujakoa. Sen sijaan amerikkalainen haiku joutuu soveltamaan ideaa siten, että haiku on vain lyhyt 'kolmirivi'.

Yöpöydälläni on parhaillaan Jack Kerouacin Haikujen kirja
Esipuheesta:

"Sitten keksin
    amerikkalaisen haikun
    Simppelin trioletin
Yhteen sointuvan: -
Seitsentoistatavu? Ei,
sanon, American Pops: -
Mutkattomia 3-säkeitä"

(Reading Notes 1965)

Kirjan takakannen teksti:


"Haikun tulee olla ennen kaikkea hyvin
yksinkertaista ja vapaata kaikesta runollisesta
temppuilusta. Sen tulee muodostaa pieni kuva
ja olla samalla yhtä ilmava ja sulokas kuin
Vivaldin pastoraali." -Jack Kerouac



Linkkejä:
Runotorstainkin antama Wikipedialinkki tankarunoudesta
Teppo Pihlajamäen haikusivut
Englanninkielinen Wikipedia tietää enemmän haikusta kuin suomenkielinen. Joku minua oppineempi voisi käydä täydentämässä (Helanes ;-) ?

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Sinivaleunikko





Vuodesta vuoteen
nuppu muistaa muotonsa.
Sydän läikähtää,
- kumpi on suloisempi,
lupaus vai täyttymys?

--------------------


Valokuvatorstain 134.haaste: 'Määrämuoto'
Runotorstain 134. haaste: tanka

torstai 4. kesäkuuta 2009

Vanhan Huvilan verannalla II


Tuulikanteleen
villiviini syleili
äänettömäksi.
Laho koppa kaiuttaa,
roikaa ampiaisen blues!



Tankaversio aiheesta josta eilen haikuilin.
----------------
Runotorstain 134.haaste: tanka

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Kuusi haikua Vanhan Huvilan verannalla


mikä rapina
ampiainen ahkeroi
lahon kimpussa


pieni taituri
valmistaa paperia
aamunkoitteessa


tuulikanteleen
villiviinin syleily
kielet mykisti


rapean äänen
kaikukoppa vahvistaa
ampiaisen blues


vastarannalla
joku puhaltaa pulloon
kaulushaikara


salaa kysyisin
vieläkö on luonnossa
heinäsirkkoja