tiistai 29. maaliskuuta 2011

Enkeleiden piiloleikki


Toini Tellervo Pietikäinen 1924


— Se profiilikuva on merkillisesti kadonnut. Olisin vaan halunnut näyttää sinulle kampaukseni 18-vuotiaana. Näytin sitä Matille lauantaina ja sen jälkeen se oli hävinnyt. Minä olen etsinyt, siivooja on etsinyt, Matti on etsinyt. Täytyy varmaan uskoa, että enkelit ovat sen kätkeneet, etten syyllistyisi turhamaisuuteen. Se on niin kaunis kuva.
 

Tämänkin kertomuksen Äidistä talletin Villamussaloon.
— Keskustelu on tallessa täällä.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kuinka posliininukke valmistui 8

Tellervo on syntynyt!

Nyt en enää tohdi pistää Tellervoa neulalla. Se voisi sattua. Ehkä en julkaise enempää alastonkuvia, tästäkin piti jo neuvotella. Selailemme  1924-luvun muotilehtiä, jotka alkavat 18-vuotiasta kiinnostaa. Geometrinen poikatyttövartalo ei vielä ollut muodissa, naiselliset muodot sallittiin. Miten hurmaavia alusvaatteitakin katalogit esittelevät! Nyt tarvittaisiin taitavaa ompelijaa...
***
Pariin päivään en ole malttanut poistua ompeluhuoneesta kuin pakon edessä. Kuten arvasin, sain ommella vartalon kahteen kertaan. Suurensin kirjan kaavat (se on helppoa jos omistaa skannerin), tein hiukan muutoksia ja ompelin. Sen jälkeen näinkin, miten kaavat olisi piirrettävä, ja tietenkin piirsin. 'Iho' istuu oikein hyvin, vaikka vähän vekkejä tulee kuvan asennossa.

Huomasin, että hankkimani trikookangas sopii hyvin  kurvikkaaseen nukenvartaloon. Tällainen nukke on ensin muotoiltava, ja sitten verhoiltava. Tavallisempi tapa on ensin ommella ja sitten täyttää. Silloin on käytettävä tukevaa kangasta, jotta voisi täyttää vartalon tiukaksi. Aikaisemmissa nukeissa käytin lakanakangasta. Nyt huomasin ilokseni, miten käsinompelu on paljon helpompaa. Pään, käsien ja jalkojen kiinnittämiseen tarvitaan silmäneulaa. Lakanakankaan läpi jouduin vetämään neulan hohtimilla, mikä ei ollut kovin mukavaa. Nyt en edes muistanut, että en pidä käsinompelusta. Trikoota on helppo käsitellä, eikä se rispaannu reunoista herkästi.

Nukke on nyt valmis, ja vuorossa on sen vaatettaminen. Tuskin maltan olla siitä kertomatta, mutta numerointi päättyy tähän.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kuinka valmistan posliininuken 7


Nyt on siirrytty savipajasta ompelimoon. Tosin vasta ompelukoneen viereen.














Käytän  uutta tapaa nuken rakentamiseen, sillä Tellervo haluaa laittaa jalkansa nätisti ja kätensä viehkeästi. Ei se suostu retkottamaan niin kuin Mollamaijat. Vinkin löysin kirjasta (Ala-Louko: Oma nukke), ja se toi mieleen lapsena valmistamani rautalankarunkoiset nuket. (Ne olivat nukkekotikokoa.) Rautalangan kiinnitin nyt kipsillä jäseniin, mistähän keksin? Ehkä siitä, että posliininukkien lasisilmät kiinnitetään kipsillä.
    Mittasuhteet piirrän aina jo muovailuvaiheessa. Polton jälkeen ne on piirrettävä uudelleen, sillä posliini kutistuu voimakkaasti uunissa. Valitsin mielestäni nukkemaiset mittasuhteet, pää on hiukan aikuisen päätä isompi. Esikuvillani, vanhoilla chinanukeilla puolestaan on huomattavan pieni pää. Jätän kuitenkin sen idean museoihin.
    Rautalankaluurangon päällystin suikaloidulla levyvanulla. Jotenkin vierastan superlonia, jota kirja suosittelee. Kieltämättä tämä on aika pehmeää, ja vaatii kekseliäisyyttä saada vartaloon ryhtiä. Nyt on jäljellä päällystäminen kankaalla;  nuken iho.  Luulen, että minulla on paljon apua kirjan kaavoista. (Kaavat ovat 40-senttiselle nukelle, tämä on 48cm.) Siitä aiheesta tulee toivottavasti tämän projektin kirjoitus nro 8.

***

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kuinka valmistan posliininuken 6

Tellervo on nyt herännyt henkiin, ja katsoo hämmästynein silmin jonnekin ideamaailmaan. Ei hän katso kohti, se voisi olla liian suggestiivinen kokemus. Tiedäthän vanhojen kartanoiden muotokuvat, jotka seuraavat katseella vierailijaa. Se ei ole välttämättä mukavaa. Tellervon silmät ovat lemmikinsiniset.
  - Joko lemmikit kukkivat, kysyi vanha äitini joka kesä.

Nyt on siis kolme polttoa takana. Kenties kokeilen vielä harjoituspäihin, miltä silmien varjostaminen näyttäisi, ja miltä tukan sävyttäminen ruskeammaksi. Toisaalta, toisaalta... Tämä väri ei ole oikea, mutta se muistuttaa vanhoja chinanukkeja, mikä oli tavoite myös. Päätinhän pitää siitä. Nukke ei ole pienoismalli, nukke on nukke.  Aivan vahingossa Tellervo muistuttaa Lumikkia.

Nyt ei auta, on siirryttävä savipajasta ompelukoneen ääreen.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Idea



ilmestyy kun varro et
kätkeytyy jos huhuilet
sulokas kuin prinsessa
makoisa kuin makkara
pieni suuri idea

uskoisinko satuja?





(Rudolf Koivun satukuvituksia)



Runotorstain ja Valokuvatorstain 199.haaste on IDEA

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kuinka valmistan posliininuken 5


Heräsin varhain, vedin talviturkin yöpaidan päälle ja liukastelin savipajaan. Siellä oli eilisillan posliinipoltto jäähtymässä. Uunin avaaminen on aina kuin jouluaatto lapselle. Tuleeko yllätys vai pettymys?

Työskentely on nyt siirtynyt savipajasta työhuoneeseen. Samalla joudun pois turvalliselta osaamisalueelta, sillä posliinimaalarina olen alakoulussa. Tapani mukaan opettelen 'yritä ja erehdy'-periaatteella. Myös kirjoista ja netistä etsin vinkkejä. Paras ohjeeni onkin, että tee tarpeeksi koepolttoja! Eilen meni jo toiseen polttoon Tellervon (ja muidenkin nukkien) lisäksi 5 harjoitusnaamaa, joihin etsin parhaan värin ja maalaustavan vaikeimmille yksityiskohdille.

Tämänkertainen yllätys oli hiusten korkea kiilto. Päätin pitää siitä. Nyt ei tarvitse pähkäillä, tekisinkö kiiltävän chinanuken, vai himmeän biskviinuken. Saan molemmat samassa, eikä se näytä hullummalta. Mustanruskean alla on kerros punaruskeaa, mikä tekee värin eloisaksi. - Myös valkoisiin silkkisukkiin ilmaantui miellyttävä, himmeä kiilto. (Tuputustekniikka alkaa tulla tutuksi.)

Huomaan ilokseni, että sivellinkäsi ei tärise. Digipiirtämisestä on siis ollut hyötyä, käden liikkeet ovat vahvistuneet vuosien piirtämispaussin jälkeen. Vanhakin hyötyy harjoittelusta. Suurin vaikeus on värien käyttäytymisessä. Niissä on hämmästyttäviä eroja. Käytän vesiliukoisia RCP-öljyjä, ja kokeilemalla selviää oikeat sekoitussuhteet. Kuitenkin totuus paljastuu vasta poltossa.

Seuraavaksi jatkan silmien maalausta, se on kaikkein vaativin tehtävä. Silmissä on nuken sielu.


Kirjavinkki:
Sirpa Ala-Louko
OMA NUKKE
Mäntykustannus

Aivan erinomainen kirja. Tulen tarvitsemaan sitä, kun siirryn ompelukoneen ääreen.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Vain pieni planeetta linnunradalla

Kotipihalla 12.3.2011

Maalaan nukeille silmiä työhuoneessani, kodin lämmössä.  Samalla saatan seurata tietokoneen näytöltä suoraa lähetystä maailmanlopusta. Tunne on mieletön, lamaannuttava. Sanon kuin haastateltu japanilaisnainen: "Minulla ei ole sanoja". Tunnustan, että en voi katsoa. Käännän pääni pois, kun ruutuun alkaa virrata pienien talojen ja  autojen muodostama tummassa vedessä kieppuva lautta. En kestä ajatella, että siellä on  tuhansittain ihmisiä. Kun turvallinen toimittajien ja kommentaattorien ääni alkaa taas kuulua studiosta, ikäänkuin tilanne olisi hallinnassa, uskallan katsoa. En kadehdi  pappeja ja opettajia, jotka joutuvat käsittelemään asiaa rakentavasti. Toimittajille ja asiantuntijoille tämä lieneekin työhaaste, johon on valmiudet. Annan suuresti arvoa niille, jotka tarttuvat pelastustöihin paikan päällä, tai lähtevät matkojen takaa sinne. He ovat niitä, jotka voivat tehdä asialle jotakin.

Jostakin jäi mieleen tarina:
Vuorovesi oli jättänyt rannalle satoja, tuhansia merisiilejä kuolemaan. Pikku poika alkoi heitellä niitä mereen.
- Tuo on turhaa. Et voi niitä kaikkia pelastaa, sanoo viisas aikuinen.
- Niin mutta voin pelastaa tämän. Ja tämän.

Jatkuvasti maapallo ravistelee kuortaan, milloin missäkin, ja ihmisten touhu jatkuu, vaikka tekijät vaihtuvat. Ennen luimme näitä tietoja sanomalehdestä, melkoisella viiveellä. Miten voisi tottua tähän uuteen käytäntöön, katselemaan etäältä kuin muurahaispesien hävitystä. Tai aivan läheltä, katsomaan silmiin kärsivää ihmistä. On pakko suojautua, ettei mieli musertuisi. On suljettava lähetys, ja kuviteltava, että maailmanloppu on tältä illalta ohi.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kymmenes kirjoitus

Poimin Mm:lta tämän hauskan meemin:

Millainen oli blogisi kymmenes kirjoitus?
Kopioi se ja/tai kerro siitä. Laita linkki tänne, niin muutkin sen näkevät.

Oli hiukan vaikea määritellä kymmenes kirjoitus, sillä nettikirjoitteluni alkoi jo 1999 kotisivujen muodossa. Jossakin vaiheessa aloin kutsua päivityksiäni blogiksi, ja koodasin tekstit peräjälkeen kuten 'oikeissa' blogeissa olin nähnyt. Vasta 2008 perustin varsinaisen blogin, ja keräsin sinne pesämunaksi vanhempia kirjoituksia. Nyt hain tuosta puutarhablogista kymmenennen kirjoitukseni, vaikka mieluummin olisin poiminut keväisemmän aiheen.
     Lumimyräkkä riehuu ikkunan takana, ja savipajan kasvit odottavat malttamattomasti kevättä kuten kaikkina vuosina.  Onpa tästäkin jo talvia monenmoisia  pyörähtänyt:


KESÄN LOPPU
17.10.2006


Suuri roudauspäivä lähestyy. Viime yö oli harhauttavan lämmin, tasaisesti +10ºC koko pitkän yön. Mutta sääprofeetta Hulkkonen Rilli-kissoineen on ennustanut että pakkaset tulee nyt. Samaan tulokseen on ilmatieteellinenkin pääsemässä. Lämpömittarin seuraaminen on jännittävää, tosin ei niin hiuksia nostattavaa kuin toukokuussa. Terävä piikki alaspäin näkyy lämpökäyrässä usein aamulla klo 7. Vielä ei ole käynyt nollan alapuolella mutta aivan lähellä.

Savipajan ikkunanlauta on jo täyttynyt mutta vielä pitäisi löytyä tilaa viimeisille sinnittelijöille. Köynnösten arabialaiset solmut on selvitelty, juuripaakut ruukutettu, muhkeat vyyhdet täynnä nuppuja ovat valmiita siirrettäväksi sisään kun vaan keksin minne...

Isoin projekti on pasuunakukat. Itseäni viisaammilta sain vinkin että 'brugit' voi pätkiä, riipiä lehdet irti ja juuripaakun voi sahata pienemmäksi. Sitä meinaan kokeilla mutta tänään se melkein ottaa sydämestä, niin ihanina ne vielä hehkuvat rusokirsikan punaisuutta vasten! Jospa vielä odotan. Annan pakkasen puraista ensin. Sitten ne jo suosiolla siirtää pois silmistään.

Runkoruusu on varastoitava ennen maan jäätymistä, sillä aion kokeilla maahan hautaamista. Ennen niin luotettava kesämökin kellari osoittautui surmanloukuksi. Hiiret löysivät kolme ruusupuutani. Kellarista löytyi keväällä kolme valkoista kukkakeppiä.Ei koskaan enää kellariin!

Puutarhassa on ajolähtötilanne. Ennen maan jäätymistä on krassit poistettava, daaliat nostettava. Senjälkeen siirrän jättipoimulehdet krassien paikalle. Daalioiden ja poimulehtien paikoille istutan varastossa odottavat tulppaaninsipulit. Mutta en saa ryhdytyksi ennen kuin krassit ja daaliat on halla nujertanut. Juuri nyt ne ovat kauneimmillaan. Poimin daalioita vaasiin, jokainen päivä voi olla niiden viimeinen.
MHu

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Äiti puhaltaa


"Muurahainen puri!"  Perhealbumista 1930-luvulta, kuvaaja isäni

***


Samuli Putron biisistä : Elämä on juhla

"Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla"

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kuinka valmistan posliininuken 4

Hiominen, sehän tietysti on se nautittavin vaihe! Sitä en malttaisi lopettaa, koska aina voi jonkun yksityiskohdan viimeistellä vielä täydellisemmäksi. Vähitellen esineet alkavat lähestyä unelmaa, mutta eivät ihan vielä saavuta. Edessä on monen monta työvaihetta. Ja hyvä niin, sillä mikä olisi mieluisampaa kuin keskeneräinen hanke, jolla ei ole tilaajaa eikä kiirettä. Vain oma innostus.
     Nostin siis tänään onnistuneesta raakapoltosta (710°C) esineet, joiden joukossa tietenkin Tellervo käsineen ja jalkoineen. Laitoin ne lämpimään veteen likoamaan. Juuri tässä vaiheessa voi luoda haluamansa pinnan ja korjata vielä silmäluomet tai huulten kaaret. Tavoitteena on himmeä, tasainen iho, johon posliiniväri hyvin tarttuisi. Seuraava vaihe on kuivatus ja sitten poltto korkeammassa lämpötilassa.

Mittaan Tellervon  pään korkeuden, se on nyt 14,5cm. Aikuisnukesta aion tehdä lapsinukkeja pienemmän. Korkeamman polton jälkeen se on tätäkin pienempi, kuten viereisestä kuvasta voit päätellä. Siinä on aikaisemmin valmistettu lapsimalli, vierekkäin originaali (josta tein muotin) sekä lopullinen polttotulos 1190 asteessa, joka on juuri tämän posliinimassan vaatima lämpötila. (Harvinaisen alhainen mielestäni.)

Ennen työn aloittamista selailin kirjojani. Löytäisinkö vinkkejä, joita en ennestään hoksannut. Ja löysinhän minä. Olen kokeillut monenlaisia hiontatyynyjä ja vesihiontapapereita, mutta etsin yhä ratkaisua pienimpiin yksityiskohtiin. Voin kaivertaa hammaslääkärin työkaluillani ja veitsillä, mutta jälki jää karheaksi. Millä saisin silkkimäisen pinnan joka koloon?
     Suhtauduin ylenkatseellisesti löytämääni ohjeeseen, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Vedin siis käteeni kertakäyttökäsineen, sellaisen jota hammaslääkärit käyttävät, ja aloin sormineni hangata pintoja. Ja hämmästyin! Hienoa valkoista vaahtoa alkoi irrota pinnasta, ja kaikki pienet rosoisuudet katosivat. Toinen konsti kuuluu sukkahousutemppuihin: sukankaitaleella pääsee hyvin sormien väliin käsiksi. Ja oma oivallus on tämä: Kiedon sukkaa pumpulitikun päälle, ja pääsen käsiksi korviin, silmänurkkiin  ja sieraimiin.

Nyt on kaikki osaset huuhdeltu ja harjattu huolellisesti, ja ne saavat kuivua uunia varten. Kenties kokeilen johonkin sitä Chinamallia, eli lasitan ennen posliinivärejä.

Mainittu kirja on:  Messner, Porcelain Doll Design and Creation
Siitä löytyy ohjeet ostomuottien käyttöön nukenvalmistuksessa. Posliinivalusta alkaen löytyy tarkkoja kuvauksia työvaiheista. Arvelen että ohjekirjoista on eniten hyötyä sille, joka on jo harjoitellut itse. Joka alalla.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Yllätys savipajassa


Aamulla savipajassa odotti suloinen näky. Valkoinen, kerrottu  pasuunakukka oli avautunut. Siellä se nyt kukoistaa lehdettömien rankojen  seurassa, savi- ja kipsisotkujen keskellä, ylhäisenä kuin kuningatar. Kalpea valo pohjoisesta hipaisee sitä pienen ikkunan kautta, siksi se tarvitsee lisävaloa. Tänään käynnistin nukkepolton keramiikkauunissa, ja tarkkailen lämpötilan nousua puolen tunnin välein. Samalla voin tervehtiä yksinäistä kaunotartani. Luultavasti tämä etelän asukas ei pane ollenkaan pahakseen pientä lämpötilan nousua illan tullen, vaan palkitsee minut huumaavalla tuoksulla. Silloin ei ehkä onnistu työnteko siellä...

***

Mustavalkomaanantain aiheena 61 tällä viikolla on kerrassaan sopivasti 'Kukka'.