Joulukortti 2012

Joulun iloa ja rauhaa 

sinulle lukija !

Tätä korttia en ole lähettänyt postin kautta, sillä sain sen valmiiksi viime yönä. Eilen myös julkaisin viimeisen käsintehdyn kortin kuvan, ja päätin sarjan jonka aloittamisesta täälläkin kerroin. Kortit tarinoineen löytyvät piirustusblogistani. Siellä myös kerron tämän kuvan piirtämisestä:

Kuvitellen

Joulugrafiikkaa

Repe-koiramme tässä toivottelee hyvää joulua 1981. Kuvan leikkasin linoulemiin ja vedostin joulukorteiksi. Tuosta alkoi perinne josta tuli tärkein jouluaskareeni vuosien varrella. Pian aloin valmistaa numeroituja sarjoja, jolloin kortti oli myös joululahja. Näistä kerron lisää blogissa Kuvitellen. Tänään olen päässyt vuoteen 1989, ja meinaan julkaista kortin päivässä jouluun asti.

Vaikka digiaika tuli muuttamaan käytännön, en vieläkään osaa lähettää kaupasta ostettua korttia kuin äärimmäisessä hädässä... Esimerkiksi matkoilta. Unicef-kortteihin joskus turvauduin, kun vedosmäärä jäi liian pieneksi. - Grafomania merkitsee kirjoitusvimmaa. Eikö se voisi myös merkitä graafikon piirustusvimmaa ! (hymiö)

En myöskään hävitä toisilta saamiani omatekoisia kortteja. Niitä on mukava selailla vuosienkin päästä. Kaikki kortit ilahduttavat yhtä lailla, tietenkin! Että joku on minua ajatellut sen hetken, kun on osoitteeni kirjoittanut ja nimensä omakätöisesti alle piirtänyt! Vielä tänään, kun niin paljon helpommalla pääsemme...

Pikkujoululahjavinkki

Voitko keksiä helpompaa neuletta? Nämä rannekkeet syntyivät Thaimaassa  miniälle viimetingan syntymäpäivälahjaksi. Valmistauduin selittämään mihin moisia voisi tarvita: - Ehkä joskus vuoristoretkellä voisi viileys yllättää? Tai aamuvarhaisella mopolla ajellessa? Mutta selityksiä ei
tarvittu. Hymyillen hän sovitti  nämä ranteisiinsa. Rannekkeet näet ovat Thaimaassa vallan trendikkäät. Tosin ei kylmää, vaan ruskettumista vastaan!

Pohjolan talvessa ei selityksiä tarvita. Itse huomaan rannekkeet mukaviksi sisäilläkin, kun iltasella telkkarin ääressä laiskotellessa kädet tuntuvat kylmiltä. Teho on nopea. Melkein kuin kesähelteellä ranteiden viilentäminen kylmällä vedellä auttaa nopeasti päinvastaiseen vaivaan.

Olen aikaisemminkin kertonut silmurista, näppärästä "kutomakoneesta". Se houkuttelee tehtailemaan rannekkeita, ja sukatkin onnistuu. Mutta tietenkin neljä puikkoa on vanha hyvä konsti.

Voihan villahousut!

Olisinpa muotivaikuttaja! Ovelasti lanseeraisin pohjolan trendiykköseksi farkkuvillikset.- Ulkoiset villahousut? -Villapeffikset? Oi siihen se stoppaa, pitäisi keksiä mediaseksikäs nimi...

Mutta siis. Jokainen tietää, että tiukkojen farkkujen alle ei mahdu villahousut. Ja jos mahtuisikin, liian tukalaa vetäistä ne sisätiloissa pois ja lähtiessä takas. Ulkona sitten palellaan ja napsitaan välillä antibioottikuureja... Nykynuori ei ehkä tunne käsitettä villahousut.

Itse olen mukavuudenhaluisena (ja kuureihin kyllästyneenä) jo kauan vetäissyt farkkujen päälle villaisen minihameen. Puutarhurina juoksen tavan takaa ulos ja sisään myös kylmällä kelillä. Tänään sain valmiiksi uuden villaminin(?), ja valokuvasin sen oitis tätä juttua varten. Mitä nyt vähän fotoshoppasin leveyttä pois. (Niinhän kaikki muotikuvat käsitellään.)

Hauska neuleidea lahjaksi vaikka. Syntyy nopeasti pyöröpuikoilla jämälangoista, kuten tämä. Ja kaikille tuunaajille vinkki: Katkaise reputettu villajumpperi kainaloiden alta, ja ompele siihen kuminauha.

Adventtisunnuntaina

Valokuvatorstain 266. haaste on "Kolmiodraama"

Ensimmäisen adventtisunnuntain iloksi nostin kaapista näkyville viimejouluiset Thaimaan-muistot. Vietimme joulua siellä, ja löysimme keramiikkagalleriasta näin länsimaista joulurekvisiittaa. Seimiasetelma olikin ainoa joulukoristelumme tuolloin. Tänä aamuna kotosalla digikuvasin draaman päähenkilöt, jotka thaimaalainen keraamikko on näin nähnyt.