Vanha Huvila

Huomaan runoilleeni paljonkin Vanhasta Huvilasta tänä kesänä. Minun muistoni ulottuvat siellä kihlausaikaan, Miehen muistot lapsuuden hämärään saakka.

Nyt on minun elämässäni alkanut uusi ajanlasku, vielä tämän kerran.
Huvila kutsuu meitä taas, vielä jaksamme siellä puuhata.

Tämä heinäkuu oli erilainen. Kirjoitin päiväkirjaan:

Surun jälkeen elämän täyteys oli läsnä. Yhä hiljaisemmiksi olivat heinäkuut käyneet rakkaan vanhuksen kanssa pienessä kotipuutarhassa. Joskus muistin ruusujani Huvilalla, tiesin niiden kukkivan juuri silloin. Muistin kaikki kesät maalla, poikiemme varttumisen siellä.Toki vierailimme edelleen alku- ja loppukesän päivinä Huvilalla, mutta puutarhaa en malttanut jättää pitkäksi aikaa. Puutarhasta oli tullut vankila ja intohimo. Ja Äidin kesävierailuista oli vuosien kuluessa tullut tehtävä.

Haikeus, suru ja helpotus ovat erikoinen yhtälö. Melkein syyllisyyttä tunnen kokiessani itseni vapaaksi menemään ja tulemaan, niin, elämään. Oma vanhuus on lähellä, mutta ei vielä, ei vielä!

Onni Manni

Vanhasta Onnimanni-lorusta näyttää olevan monia versioita liikkeellä.
Lapsena ulkoa oppimani loru on päättymätön. Kun päästään vallesmanniin, tulee siitä taas matikka. - Verraton nukahtamislääke! On auttanut useinkin.
Kalligrafian harjoittelussa ja opettamisessa olen aikoinaan turvautunut tuohon sykliseen runoon.
Mutta kuka oli Onnimanni? Perusteelliset tutkimukseni ovat johtaneet seuraaviin merkintöihin:

Onni Manni syntyi Kalmarin kylässä Saarijärvellä 1500-luvun alussa, minne asti Manni-suvun tutkimus yltää. Suvun persoonallisesta esi-isästä on säilynyt jonkin verran hajanaisia tietoja.
- Huolimatta erinomaisesta matikkapäästään Onni elätti poikasena itsensä lehmipaimenena, ja pyöritti aamuisin maitokärrejä kylän meijeriin. Asua sai hän pienessä peräkammarin pytikässä. Kerrotaan tuon omapäisen nuorukaisen vieneen ristin pöydältä, ja kiinnittäneen ripukasta rintasoljeksi nuttunsa sopukkaan.
- Talon rengiksi ylettyään hän oppi lukemaan salaa iltaisin sormikintaat käsissä tulisijan ääressä, missä kipuna kerran sytytti kirjanmerkin tuleen, ja aiheutti melkoisen metelin. Meltorautaa rapistellen hääti isäntä nuorukaisen pakomatkalle. Korkealla raidanhaarassa harakka seuranaan mietiskeli Onni seuraavan yön, kerrotaan.
- Neuvokas nuorukainen ryhtyi valmistamaan hangonvarsia, osti pian oman vasikan, alkoi menestyä ja päätyi lopulta vallesmanniksi.
- Vallesmannina matikkapäästä oli paljon apua, ja tuo ominaisuus onkin suvussa siirtynyt polvesta polveen. Samoin on periytynyt kiinnostus uskontoon ja filosofiaan, sekä poikkeuksellinen ketteryys ja esiintymistaito.

******************

Pakinaperjantain 144. haaste: Onnimanni

Hetki puutarhassa

    Kädelle lensi,
    sateenkaari siivissään,
    neitoperhonen.
    Ikuisuuden piteli
    sormet marjaterttua.



************

Runotorstain 136. aihe: "Sateenkaari"