Talvella muovailin lumesta norsuja puutarhaani. Siitä kerroinkin täällä: "Lumesta syntyneet". Jäikö niiden henget tänne kodittomina vaeltamaan? Kyllä, ne halusivat ehdottomasti syntyä uudelleen, ja elää ikuisesti. Eilen nostin uunista kaksi vastasyntynyttä elefanttia, ja kuljetin puutarhaan, missä ne heti löysivät paikkansa. Toinen viihtyy viidakon kätköissä, toinen haluaa hallita näkymää.
Kolmas norsu on parhaillaan uunissa, ja jos kaikki käy onnellisesti, se ilmestyy näiden seuraksi muutaman päivän kuluttua. Näistähän kerron enemmän Savipajablogissa:
Puutarhapatsaani eivät ole koristeita. Ei puutarhaa tarvitse koristella! Norsut ovat uusia asukkaita, kuten kissat ja linnut ovat olleet tähän asti. Toisinaan pystytän omaksi ja vieraittemme iloksi näyttelyn, ja piiloitan veistokset niin, ettei niitä heti huomaa. Polun mutkan takaa voi kohdata yllätyksen.
Pian kukkii syreeni, ja sade voi tehdä oksat painaviksi. Silloin jää tämäkin rohkelikko piiloon.
Riittääkö rikkaruohojen kitkeminen puutarhanhoidoksi? Ensimmäinen hämmästelyn aihe aloittelevalle tarhurille on perennojen omatoimisuus. Ne löytävät kernaasti uusia, mieleisiä kasvupaikkoja. Ennenkuin huomaatkaan, on kaikkialla joka sorttia. Samalla jotkut vain katoavat, ja ilmestyvät vuosien päästä toisaalle.
Aika kuluu, puut ja pensaat kasvavat aivan huomaamatta. Silmä tottuu niihin, kunnes jonakin päivänä tarhuri huomaa, että hallitusta puutarhasta on tullut ryteikkö, läpitunkematon viidakko, ja vain varjokasvit viihtyvät kukkapenkeissä. Edessä voi olla dramaattisia päätöksiä, sillä puita ei siirrellä kuin perennoja.
Kolmen pallotuijan tarinasta on tullut muutoksen symboli meidän puutarhassa. Voi vain kuvitella miltä näyttäisi, jos olisimme antaneet kaiken olla. Tänä kesänä oli jo kirves nojallaan viimeisen pallotuijan alla, mutta kiintymys voitti. En saattanut luopua siitä. Pallotuijan uusimmista , ao. videon jälkeisistä vaiheista löytyy kertomus kuvineen Puutarhablogista:
Tunnustankin tässä: tarvitsimme silloin alussa, v. 1990 puutarhasuunnittelijan ammattitaitoa. Vuosien kuluessa puutarhasta tuli oma. Toisinkin voisi käydä.TV:n muuttumisleikeissä ei nähdä tapahtumia pitkältä aikaväliltä.
Video, jota uudet lukijat eivät ehkä ole nähneet, kertoo tarinan 17 vuodelta:
Videon musiikki on sitten viime näkemän muutettu tekijänoikeussyistä. Joten lopputeksti ei pidä paikkaansa. Säveltäjä, jonka teos on pohjana, on sentään sama, mutta esittäjä ei: Music: Audioswap: Brandenburg Concerto No. 4: Presto, tekijä: Bach, albumi: Point Classics 1
Anteeks etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kas kun on niin paljon kaikkea. Eilenkin meni aikataulu ihan uusiks kun piti käydä apteekissa. Päivät loppuu aina kesken. En silti suostu olemaan kiireinen eläkeläinen, en. Pyyhin sanavarastostani pois: KIIRE.
Nytpäs teenkin itselleni tämän päivän lukujärjestyksen!
9-10 blogaamista
10-11 neuletyö Ylen ykkösen seurassa
11-12 jompikumpi jatkuu
12-14 puutarha
14-17 savipaja
17-18 vapaatunti
18-19.30 keittiöpalvelusta
19.30-20. blogit ja naamakirja
20--- neuletyö digiboksin seurassa
(kahvitauot nipistetään työajasta)
Huh, kello soi kohta. Mars kutomaan!
Kuulen kuinka naurat, päiväkirja. Että antaaks katsoa illalla...
