Heinäkuun viimeinen päivä

Lounatuuli keinuttaa raskaita mattoja pyykkinarulla
- tuuli tuoksuu järveltä, tiiroilta ja ravuilta


aallot heittelevät rantaan kaisla- ja lummevyyhtejä
-miksi ne kelluivat tässä koko kesän?
harava ja kottikärryt  ovat odottaneet kärsivällisestitätä päivää

kerään myös kukkineet lupiinit kompostiin
-kauan saivatkin kypsyä!

kuljetan kärryä ylämäkeen enkä huomaa hengästyä
nykäisen ohimennen pitkiksi venähtäneet nokkoset
kukkapenkistä


Olen uneksinut kaukaisista maista
torkkunut suuren hellehatun varjossa
sulkenut ikkunanluukut iltapäivisin
- pistävältä valolta

olen liikkunut hitaasti kuin laiskiainen
ja siirtänyt kaikki hankkeet huomiseen

untako vain?

matot keinuvat villisti tuulessa
- ja katso, pyykkinaru katkeaa!
se kimpoaa kuormansa sammaleiden, neulasten ja männynkäpyjen sekaan

nauran, me nauramme
mies sitoo kolmannen solmun
- se on merimiessolmu
ja me ripustamme varovasti matot uudelleen
keräämään kesätuulen tuoksua

Säästä puheenollen

Luostarin köynnösruusu tänään


himmeä taivas
    vielä viipyvät pilvet
          toisaalla  jossain

                                paahtavaa päivää
                                    kaukaisen savun verho
                                            ei saata  peittää


                                                                 tilkasta vettä
                                                                      köynnösruusuni kiittää
                                                                              hipaisten tuoksun

Päivästä toiseen

Suuri tammi Kotkan Katariinanpuistossa

tällainen helle
   ei voi hiipua hiljaa
       vienoon sateeseen

puut odottavat vaiti
myrskyn tanssiinkutsua