Viikonloppu Vanhalla Huvilalla

Hetki ennen auringonlaskua

Sellaista tapahtuu. Vain uutisissa, ei toki meille... Eilen saimme hiukan ajateltavaa:

JOS olisimme jättäneet jääkaapin sammuttamatta, kun palasimme kaupunkiin? Muutaman kerran tuli niin tehtyä reissatessa edestakaisin. JOS tämä olisi tapahtunut yöllä, kun nukuimme sikeästi yläkerrassa? JOS…

    

Eilen laitoimme Vanhan Huvilan vanhan jääkaapin käyntiin ensi töiksemme. Se hyrähti tuttuun tapaan, ja Mies ryhtyi siirtämään tuomisia hyllyille. Kesken kaiken kaapin ääni muuttui oudon rätiseväksi, ja samalla alkoi huoneeseen levitä kitkerää savua. Miehen nopea toiminta esti tuhoisat tapahtumat. Olimme paikalla, olimme vieressä. Mutta JOS…

***

Aamulla heräsimme joutsenten mellastukseen järvellä. Ne suunnittelivat muuttomatkan aloittamista, eivätkä päässeet ilmeisesti yksimielisyyteen. Huutoa ja pulikoimista , valkoisen välkettä aamuauringossa. Viimein ne lehahtivat lentoon, mutta yksi jäi vielä pitkäksi aikaa järven selälle mietiskelemään. Lopulta sekin nousi siivilleen, ja kaarsi kohti etelää.

Kahvin tuoksun jo leijuessa keittiössä laskeuduin  Vanhan Huvilan syvään viileään kellariin, mistä aamiaistarvikkeet löytyivät. Ajattelin anoppiani, taitavaa emäntää, joka kulki näitä jyrkkiä kiviportaita aikoinaan monta kertaa päivässä. Mies muistaa, että metsän reunassa oli myös sahajauhojen uumenissa maakellari, johon Isontalon vanhaisäntä oli toimittanut talvella järven jäästä sahatut jääkuutiot.  Täällä perhe vietti  koko pitkän kesän ja odotti isää lauantai-iltaisin käymään. Reppu selässään hän saapuikin kävellen kahdeksan kilometriä rautatieasemalta.  'Viikonloppua' ei ollut vielä keksittykään. 

Ihan turha kapine tuo jääkaappi...?

Annetaan hyvään kotiin

Brugmansia  arborea, pasuunakukka

Tilanpuutteen takia luovuttaisin yhden aarteistani ensimmäiselle sopivalle tarhurille, joka voi tulla sen noutamaan. Oli vaikeaa saada siitä kuva keskipäivän kirkkaassa paisteessa, mutta tuo isolehtinen tuolin vieressä on kyseinen puska. Itse asiassa siinä on kolme  pasuunakukkaa. Istutin keväällä kolme pikkiriikkistä talvipistokasta samaan ruukkuun, ja nehän lehahtivat huimaan kasvuun jo ensimmäisenä kesänään. Yksi on jo esitellyt keltaisia kukkiaan, ja meinaa jatkaa. Muissakin nuput pullistelevat, mutta en ole ihan varma väristä. Kapuloita on ollut niin runsaasti, että ne ovat sekoittuneet.

Tässä olisi nopealle noutajalle komea pensas loppukesäksi, kunnes hallat alkavat uhata. Pikkuauton takapenkille se ei leikkelemättä mahdu.  Nämä kannattaisikin ensi kesänä jakaa kolmeen ruukkuun.

Kaikki pasuunakukkani ovat Madeiralta 2002 tuomieni pistokkaita. Siellä näitä kutsuttiin Daturoiksi. Pasuunalajikkeiden oikeista nimistä onkin aika ajoin noussut keskusteluja puutarhafoorumeilla.

Hoidosta hiukan: Pasuuna lepäilee talvet viileässä, valoisassa tilassa. Pimeässäkin lepo voi onnistua, jos viileyttä riittää. Lehdet tippuvat  eikä kastelua tarvita kuin ehkä kerran kuussa hiukan. Huonekasvina talvetus onnistuu myös, vaikka se ei ole sisätiloissa ilo silmälle. Lisääminen on helppoa varrenpalasista. Jopa syksyllä olen siinä onnistunut, kuten nämä kolme osoittavat.

Keväällä  'Brugi' tuodaan ulos hallavaaran mentyä. (Tai suojataan hallaöinä). Todennäköisesti se menettää sisällä syntyneet lehdet, mutta kasvattaa pian uudet  ja aurinkoasietävät. Hoito on helppoa, seisot vaan vieressä kastelukannun kanssa...Varsinkin kukkiessaan se on tosi janoinen (ja nälkäinen), ja riiputtaa lehtiään iltapäivän auringossa. Se osaa myös kiittää! Kohta vesitarjoilun jälkeen lehdet ja keltaiset torvet nousevat jäntevästi tanaan!

Jos olet kiinnostunut, kommentoi, ja otetaan yhteyttä. Haluaisin luovuttaa koko istutuksen, sillä kapuloiden lähettäminen ympäriinsä ei nyt ole suunnitteilla. (Aikansa kutakin.)

***


Jälkikirjoitus

31.8.2011 

Hyvillä mielin kerron, että pasuunakukka on nyt toisessa puutarhassa. Ihanassa puutarhassa!

Se matkusti sinne peräkärrissä nuput pullottaen. Nyt toivon pitkää lämmintä syksyä, ja anteliasta kukintaa. Ruukussa on kolme yksilöä, kukaties jonkin väri on yllätys? Kiitos teille, Krisse ja Pekka, pelastitte minut pulasta.

Vanhat negatiivit

Laatikoita siivotessani äskettäin jäin selailemaan vanhojen kuvakuorien sisältöä. Isäni oli innokas valokuvaaja, ja opetti minulle pimiötyöskentelyn saloja. Miten helppoa onkaan nykykonstein valmistaa kuva tästäkin unohtuneesta negatiivista! 

Monta polkua avautuu mieleeni.Voisin kertoa  akvaariosta, ikkunanverhoista, tauluista seinällä. Tammiparketista ja puunauksen tuoksusta. Poninhännästä. Pian leikkasin itselleni otsatukan ja sain huomata isän moisesta 'lapsellisuudesta' harmistuvan.  Mitähän 13-vuotias Marjatta tässä lukee? Grimbergin 'Kansojen historia' selkäni takana on nyt omassa kirjahyllyssä. Tätä valoisaa lapsuudenkotia jäin pian kaipaamaan ja unissani etsimään. 

Mustavalkomaanantain 79. aihe on negatiivi