Nokkelat lokit

Luulin lokin pudottavan saliinsa vahingossa, mutta erehdyin. Yhä uudelleen näen miten suuri  lokki kaartelee rantakivikon yllä ja mäiskäyttää yks kaks simpukan sopivaan paikkaan. Sitten vauhdikas syöksy nauttimaan ateriaa, ennen kuin muut ehtivät paikalle.

Lokit tuntuvat kotoisilta linnuilta, samanlaisilta kuin kotinurkillakin, mutta eivätpä kaikki olekaan. Vain kalalokki näyttäisi olevan tuttu myös BC:n rannoilla.— Tuo simpukansärkijä on nimeltään amerikanisolokki. Nuorta naurulokkia muistuttava on kuusilokki (juhla-asussa sen pää on musta). Englanninkielinen nimi Bonaparte's Gull ei viittaa Napeleoniin vaan hänen veljenpoikaansa, joka oli ornitologi. Ja tuo, jolla on musta rengaskuvio nokassaan, on tietenkin rengasnokkalokki.

 Täältä löytyy piirustukseni amerikanisolokista: Kuvitukset

Kalkkunakondori

Turkey Vulture
Turhaan toivoin näkeväni valkopääkotkan, joka on edellisillä reissuilla ollut tuttu näky taivaalla. Ne viihtyivät nyt jossakin muualla. Suuria lintuja leijaili taivaalla usein, ja valokuvailin niitä ahkerasti. Sain tietää, että ne ovatkin kondoreita, kalkkunakondoreita! Ja että niitä ei pidä sekoittaa korppikotkiin. Kondoreita tavataan vain Uudessa maailmassa. - Onnistuinpa viimein kohtaamaan nuo rumilukset rantakokouksessa ja vieläpä hiipimään aika lähelle. Vai ovatko ne rumia? Facebook-kaverini kommentoi että eivät ole! "Niiden mielestä ihmiset ovat rumia" :) Suloisen pikkiriikkisen kettukolibrin jälkeen esittelen siis valtavan, rumankauniin raadonsyöjän, kalkkunakondorin.


Piirsin kalkkunakondorin: Kuvitukset

Kettukolibri

Rufus Hummingbird

Matala pörähdys, kolibri on lähellä! Tuossa se leijuukin melkein vieressä, metrin päässä, kadoten kohta viekkaat silmät välähtäen.  En ehdi kurkottaa kameraa pation pöydältä. Tapaaminen saattoi olla kesän viimeinen, kettukolibrit muuttavat varhain. Onneksi olen jo ehtinyt saada siitä runsaasti   kuvia Maryn puutarhassa, kaukaisessa saaressa British Columbian rannikolla. Viime vierailustamme on jo neljä vuotta, ja varmasti silloinkin kirjoitin kolibreista. Pojan perhe ei voi olla huomaamatta, että olen entistäkin hullaantuneempi noihin lumoaviin pörrääjiin. Valitettavasti myös talon kissat rakastavat kolibreja, ja siksi niitä ei houkutella pihalle ruokintalaitteella. Vahdimme siis punaisia kukkaistutuksia, kissat ja minä... 

Täältä löytyy kolibrimaalaukseni: Kuvitukset

Robinson Crusoen maja

Cortes-Island, BC, Canada

Meren hiomat ja auringon kuivattamat ajopuut Kanadan länsirannikon saarten autioilla rannoilla houkuttelevat rakentajaa. Joku on ehkä täällä yöpynyt, tuokion asunut tai unelmoinut asuvansa. Miten hyvä on viipyä  majassa tuulelta suojassa ja kuunnella meren kohinaa. Kuutamoyönä laskuveden aikaan  kuuluu merileijonan karjahtelua läheiseltä luodolta. Aamun valjetessa veden liplatus lähenee, ja huuhtelee pian varpaita. Valkopääkotka kaartelee sinisellä taivaalla. On aika nousta, ja pulahtaa uimaan kirkkaaseen veteen. Matka jatkuu.

Valokuvatorstain 293. haaste on "Koti"

Vesitaksi: Campbell River—Cortes Island

Sain talteen tuokion tulomatkaa saarelle. Pian oli keskityttävä kiinnipitämiseen...

julkaisu by Marjatta Huuskonen.

Matkapäiväkirjasta

Picnic

 Matka Cortes-saarelle on aina seikkailu. Se alkaa viimeistään Vancouverin lentokentällä. Kaikki  ei välttämättä suju nuottien mukaan. Aivan viime tingassa, liukukäytäviä  pitkin juosten, passi- ja turvatarkastusjonot ohittaen (kiitos virkailijoiden ystävällisyyden) kerkisimme kaksimoottoriseen pikkukoneeseen jossa totisesti huomaa lentävänsä, vuorien ja saarien välitse tutisten ja vaappuen. Tällä kertaa ohitimme pitkät lauttamatkat. "Shuttle buss"odotti lentokentällä  ja vei meidät venerantaan, missä tilattu vesitaksi odotti. Muut asiakkaat jäivät lähisaareen, me kaksi jatkoimme kohti kaukana häämöttävää kohdetta. Aaltojen yli lentäminen oli hauskaa, mutta jokainen rysähdys veteen tuntui irroittavan lihakset luista. Jo kaukaa erotimme korkean laiturin ja siinä pomppivat ja vilkuttavat pisteet. Pian näkivät lapsenlapset meidänkin vilkutuksemme, ja perheen iPadiin tallentui lähestymisemme vastaanottajien mainioiden kommenttien säestämänä. Ehjin nahoin pääsimme rakkaitamme halaamaan. Yhtäpäätä siis onnistui 24 tunnin matka koneenvaihtoineen, harvinaista!

Nyt olemme solahtaneet perheen arkeen, työhön ja juhlaan. Minä tietenkin innostun auttamaan uuden puutarhan hoitamisessa. Ihastuttava kukkaloisto on jo toisena kesänä loihdittu tontille, joka paikalliseen tapaan on rakennettu piiloon, metsäpolun päähän. Vähitellen vallataan lisää tilaa luonnolta. Korkea aita pitää kauriit ja sudet loitolla, mutta kaikenpeittävä salal, Gaultheria shallon, ja kaikenkietova blackberry, mustavadelma, eivät välitä aidoista. Kotoinen vuohenputki on lastenleikkiä verrattuna monien metrien pituisiin piikkilankaversoihin, joita kiskon daalioiden, leimujen ja saniaisten lomasta nahkarukkaset käsissä ja pyöritän  vyyhdiksi. Ikivihreä salal-pensas on oikein soma, ja näyttää ihan puutarhakasvilta kun sen lomaan rakentaa polkuja. Kelpaisi minulle!

Mustat korpit hallitsevat nyt äänimaisemaa metsässä. Ilokseni onnistuin näkemään ehkä kesän viimeisen, muuttomatkalta myöhästyneen kolibrin, joka pysähtyi tutkimaan daaliankukkaa ihan nenäni edessä, kun istuin puutarhassa sukkaa kutomassa.

Kysyin isosiskolta, mihin ovat hävinneet somat kanat, joista näin kuvia viime kesänä? No, kun ne houkuttelivat tontille susia ...Yksi kana oli jo siepattu  ja lisää himoittiin. Tytöt näkivät aamutuimaan kaksi sutta kiilusilmää takapihan polulla, ja hälyttivät isän apuun. Sudet onnistuttiin tällä kertaaa häätämään rauhanomaisin keinoin. Siskokset suostuvat apein mielin luopumaan kanoistaan, sillä asutuksen liepeille eksyneet sudet ovat henkipattoja.  Eivätkä nuoret luonnonsuojelijat toivo mitään pahaa susille, vaikka isoäidillä on tukka pystyssä.

Näin kalpenee täällä kettutarinani...

Lomamatkalla?

Isoäiti mielipuuhassaan. (photo JH)

Monet ovat toivottaneet hyvää lomamatkaa. Lämmin kiitos!

Vaan onko eläkeläisellä lomaa? Kaukomatka on huomattava projekti, ja valmistautuminen katkaisee leppoisan päivärytmin. Yhtäkkiä on valtavasti huolehdittavaa ja juoksemista. Eläkeläisen on siis noustava kiikkutuolistaan, ja ryhdyttävä työhön ja toimeen!  Mitäs lomaa semmoinen on?

Kymmenen tunnin lentomatka koneenvaihtojen välissä ei välttämättä ole kadehtimisen arvoista  huvia. Kuvittele keskikäytävä, keskimmäiset istumapaikat. Vieressä  iranilainen  mummo kyynärsauvoineen. On odotettava, että hän lähtee liikkeelle ennen kuin itse tohtii liittyä vessajonoon. Miehen vieressä juro japanilaistyttö, joka pitää läppäriä avatulla pöydällä. Jalat puutuvat ja kivistävät. Edessä istuva haluaa nukkua, joten pikku tv-näyttö on melkein nenässä kiinni.  Ei auta kuin panna vahinko kiertämään (dominoefekti). Vuorottelet miehesi kanssa käsinojan käytöstä, toinen on herttaisen iranilaismummon hallussa tietenkin. Jos onnistut nukahtamaan, lentoemo läimäsee eteesi peltikanaa (kanaa kuumassa peltirasiassa). Sivistynyt aterioiminen vaatii akrobaatin taitoja. Joten huumorintaju on syytä pakata mukaan käsimatkatavaroihin.

  Olen keksinyt viime aikoina mainion ajankulun lentomatkoille: käsityöt! Tällä kertaa syntyi kaksi pientä virkattua amigurumia lapsenlasten pääsiäispesiin. Viime kerralla, itäisen suunnan kaukomatkalla valmistui sukka. Bambuiset puikot läpäisevät turvatarkastuksen!

Entä perillä, olemmeko lomalla? Matkailijana en tahtoisi olla turisti, mieluiten tutustuisin arkeen ja tavalliseen elämään toisessa maassa, toisenlaisessa kulttuurissa. Hotelleissa yleensä pitkästyn (kunnes keksin ottaa mukaan käsityöt ja läppärin!),  uima-altailla tai rannoilla en ole koskaan osannut loikoilla. Omaisten tai tuttavien seurassa  pääsee ikäänkuin pujahtamaan arkeen sisälle. (Nuoret rohkeat reppumatkailijat osaavat solmia kontakteja, ja pääsevät siten mukaan paikallisiin rientoihin.)

Täällä saaressa  tupsahdimme keskelle remonttia. Vähän ennen tuloamme kaatosateen synnyttämä tulva  turmeli pohjakerroksen kokolattiamatot. Niinpä isä pääsi poikansa avuksi sirkkelin ääreen, ja uudet kauniit puulattiat valmistuivat rivakasti. Saimmekin ihastella poikamme kirvesmiestaitoja. 

    Minä löysin tieni tutuksi tulleeseen puutarhaan, jossa ensi töikseni sain istuttaa mansikantaimia tyttöjen kanssa. Puutarhassa on muutakin tekemistä kuin kolibrien tarkkailua. Täällä on kevät ehkä kolme viikkoa pitemmällä kuin Etelä-Suomessa, maasta nousevat pontevasti niin sipulit, kukat kuin rikkaruohotkin. Innolla tartun siis  töihin, joita kotona odotinkin malttamattomasti lumen reunaa tarkkaillen. 

Tyttöjen opintoja seuraan mielenkiinnolla. Kunhan saan perehdyttyä  opetusministeriön tukemaan SelfDesign-projektiin paremmin, kerron siitä. Yritän myös rohkaista orastavaa mielenkiintoa suomen kieltä kohtaan.  11-vuotias lukee minulle ääneen, ja lausuu varsin luontevasti, sillä hän on vauvasta asti kuullut suomea aika ajoin.

Pääsiäisen jälkeen on arkiviikko edessä. Ja tosiaan, on tässä pieni lomamatkakin suunnitteilla!  Isäntäväkemme järjestää itselleen pari vapaapäivää, ja suunnittelemme retkeä Vancouver-saarelle.

Joten otan tietenkin kiitollisena vastaan hyvän lomamatkan toivotukset!

Cortes-saarella

Iltapurjehdukselle töiden jälkeen! photo JH

Heräsin liian varhain, ja maltoin avata Macbookin. Viimeinkin on täällä kunnon nettiyhteys. Sen hyödyllisyydestä nuorille opiskelijoille tulen varmaan vielä kertomaan. Silmäilin vanhoja matkakertomuksiani Kanadasta, uusia kirjoituksia suunnitellessani. Nyt vierailemme kolmatta kertaa Cortes-saarella, minne kuopuksen perhe muutti Vancouverista. Viime kerralla vuodenaika oli sama. Mekin varmaan samoja, mutta lapset kasvaneet ja varttuneet!
   Ote kirjoituksesta toukokuussa 2007:

Aarniometsästä verkkoaidan takana kuuluu rasahduksia ja outoja ääniä.Puutarhasta karkoitetut kauriit piileksivät ja odottavat tilaisuuttaan.Viidakko on villi ja läpitunkematon, hiipivätkö sudet siellä öisin? Saaren pohjoisissa metsissä niitä asustaa. Valtavat seetrit luovat alleen suuren hämärän huonetilan minne lapset rakentavat salaista leikkimaailmaansa. Lännessä pilkottaa puiden välistä meri, takana kohoavat Vancouver Islandin lumiset vuoret. Valkopääkotkat leijuvat taivaalla, haikara istahtaa Arbutuksen oksalle. Täällä, omenapuun aukeavissa kukissa, näin elämäni ensimmäisen kolibrin! Se pörisi kuin iso mehiläinen ja välkkyi kullankiiltoisena aamuauringossa.

Koko kirjoitus löytyy täältä: Cortes Island

Tuon jälkeen ovat sudet tulleet rohkeammiksi, talvella nähtiin talon ympärillä jälkiä kauriin jälkien perässä, ja tihutöitä tapahtui maatiloilla. Kissakin halusi pysytellä yöt sisällä. Saarelaiset ovat luontoa kunnioittavia, joten suhtautuminen susiin aiheuttaa päänvaivaa.

Ystävällisyys ja seurallisuus täällä hämmästyttää juroa suomalaista. Jokainen vastaantulija tervehtii, kaupoissa ja parkkipaikoilla ryhdytään juttusille. Epäilemättä olemme nähtävyys, sillä kaikki tuntevat toisensa täällä. Kesällä sitten saareen tulvahtaa mökkiläisiä ja turisteja, mitä en ihmettele.

Kolibrit ovat saapuneet!

Kamelia kukkii pääsiäisenä takapihalla, Cortes-saarella, Kanadassa

Tiedän, että ne ovat täällä. Kuulin pörinän, aavistus kimallusta välähti auringossa, ja se oli kadonnut. Yritän tarkkailla kameliaa. Kunhan omenapuut avaavat kukkansa, voi kolibreja helpommin nähdä puutarhassa. Lapsenlapset tietävät, että olen niistä aivan innoissani.
 - Hummingbirds are here!

Ennen matkaa ihmettelin taas, miten voin olla niin kauan poissa. Unohdin, että en suinkaan ole poissa, tässähän minä olen. Omieni parissa. Juuri nyt en kaipaa minnekään muualle.

Pääsiäisen iloa toivotan kaikille blogiystäville!