Jaksoihan se kirsikkapuu odottaa! Jälleen kuvaamme sitä edestä ja takaa, nämä ovat Miehen kamerasta.
---------------------------- Vallaton Mummeli ilahdutti sydämellisellä tunnustuksella, kiitos!
Nyt tekee mieleni laittaa se eteenpäin Lastulle!
Sivupaneelista löytyy!
loista aurinko
avaa kirsikan nuput
ennen kuin lähden
Apeana katson kirsikkapuuta, hanamijuhlaa ei vietetä tänä keväänä. Nuput aukeavat varmaankin ylihuomenna. Silloin vietän toisaalla aivan toisenlaista juhlaa, enkä muista puutani. Mutta puu muistaa minut ja rakkaan ihmisen, joka seurasi sen kasvua pikku taimesta tuuheaksi puuksi.
rusokirsikka
kuin hattara makea
illan valossa
Viime keväänä puuni kukki ensimmäisen kerran kuuden vuoden ikäisenä. Haltioituneena kuvasin sitä joka päivä, joka valaistuksessa. Ymmärrän, että vaikka nyt menetän herkimmän hetken, ei sillä vuosien saatossa ole väliä. Olenhan kokenut onnen, ja tämäkin kukinta tulee päättymään.
aamun rauhassa
västäräkki polskuttaa
kukkakylvyssä
Ensimmäiset terälehdet tipahtavat pian nurmikolle ja lintualtaaseen. Kuparinväriset lehdet puhkeavat kukkien lomaan, ja muuttavat puun väriä päivä päivältä . Palatessani kohtaan hyvinkin kauniin puun, kaunishan se on joka asussa.
Toisinaan tuntuu, että luinen kovalevy on jo täyteen kuormitettu. Tietojen kaivelu käy yhä hitaammin. Ylimääräinen kovalevy varmuuskopioita varten ei olisi hullumpi ajatus. Näin Cranelta tupsahtanut varapää on mitä tervetullein! Tietenkin ujostellen arvelen, että tarkoitus ei ollut kuvaamani vihjaus, vaan ihan kannustava tervehdys. Siis kiitän iloisena. 'Brain' löytyy sivupaneelista.
Laitankin hyvän kiertämään, ja mieleeni tulee nyt kolme blogiystävää, joiden kanssa samoihin aikoihin aloittelimme, ja nyt voin vain hämmästellä, mihin he ovat ehtineet: Vallaton Mummeli, Sylvia, Tiina. Mukavaa, jos kuva mahtuisi blogin reunaan, ja toisi pikkuisen virtaa milloin sitä kaipaa.