Tätäkin tulen kaipaamaan kun palaamme talvipakkasiin: pikku "toimistoani" missä olen yhtaikaa ulkona ja sisällä. Tuuletin patiolla karkottaa enimmät moskiitot. Kuuntelen yöklassista samalla ja kuulen yhdeltätoista miten Suomi herää aamuun. Varpuset pihalla hämmästelevät Ylen ykkösen varpusten sirkutusta. Kukaali ja bulbuli liittävät äänensä kuoroon. Kauneimmin laulaa vihaisen näköinen pihamaina. Olisipa kiikari, suuren mangopuun kätköistä kuuluu tunnistamaton, naukuva huutelu.
Aamulla on miellyttävän viileää, ja päivälämpötilakin pysyy säädyllisenä täällä Pohjois-Thaimaan talvessa. Poikkeuksellinen sadepäivä viime viikolla kirkasti ilmaa ja kasvillisuutta. Kuivan kauden savusumu ei vielä haittaa. Doi-Suthep-vuori loistelee upeana sinivalkoista taivasta vasten.
Orkideat jäävät tänne. Ne ovat kukoistaneet väsymättä pian kaksi kuukautta. Ehkäpä ne jaksavat odottaa seuraavaa vierailuamme. Vaikka mikä olisi hauskempaa kuin retki Kamtieng-Marketille, valtavalle puutarhatorille, hankkimaan uusia.
Sateesta on jo monta päivää, pikku puutarhan hoidokit ovat ehkä janoissaan. Ruukkupalmut, bougainvillea, adenium, plumeria, traakkipuu, anopinkielet, ahkeraliisat. Mutta mangolle ei saa antaa vettä! Silloin se ei kuki eikä tee maukkaita hedelmiä. Näin opasti Took, vuokraemäntä.
Aaamukahvi |