maanantai 24. syyskuuta 2012

Syysunelmointia



Kolea tuuli keinuttaa pasuunakukkia
 lakastuvassa puutarhassa

Tartun huiluuni
ja menneet kesät
virtaavat ajan ikkunassa

Närhen karhea ääni ei tuo lohtua
linnut ovat poissa
ne laulavat  vuorten rinteillä
sademetsän sylissä
lämpimässä maassa
missä kukat loistavat ilman pelkoa
ilman pelkoa lumesta ja pakkasesta



Runotorstain 256. aihe on "Syksy"



torstai 20. syyskuuta 2012

Syksy




Sateisena kesänä puutarha villiintyi hurjaan kasvuun. Nyt on luovuttamisen aika koittanut taas. Ehkä vielä saadaan nähdä väriloistoakin, mikä lohduttaa ränsistymisen keskellä. Tämän kuvan näppäsin  haravoinnin lomassa vastauksena

maanantai 17. syyskuuta 2012

Elchen daami


Kuvan otti JH, muokkasi MH 2012
Kuva on vastaukseni Mustavalkomaanantain 131. haasteeseen "Historian siipien havinaa". Varmaan arvaat että veistos ei esitä 20-luvun Art Deco-tyylistä kaunotarta, vaikka hetken voisi kuvitella. Ei myöskään Sofi Oksasen uutta tukkalaitetta. Alkuperäinen "Dama de Elche" on noin 2400-vuotias iberialainen veistos, ja sitä säilytetään Espanjan arkeologisessa museossa Madridissa. Tämän jäljennöksen kuvasimme elokuussa Välimeren-risteilyllä, Alicanten Elchessä, "Papin puutarhassa" (josta edellinen postaukseni kertoo). Rintakuva on pystytetty palmunkannon nenään, ja jäimme tuokioksi kuuntelemaan oppaan kertomusta.


Jatkan vielä, sillä edellisessä jutussani  lupasin kertoa kiehtovasta löydöstä "Papin puutarhassa". Kyse oli juuri tästä Daamista, joka houkutteli minut etsimään tietoa.
     Elchessä ollaan ylpeitä tästä aarteesta. Se löydettiin aivan kaupungin tuntumasta 1897.   Elchen neito on kaikkialla, suurena, pienenä, matkamuistona, julisteena.

Kioskimyyjänä. MH


Monenlaisia arvailuja patsaan alkuperästä ja tarkoituksesta voi löytää. Jopa väärennökseksi sitä on ehditty arvella, nykyajan luomukseksi. Tyyliseikat viittaavat silti vahvasti hellenistiseen taiteeseen, josta Iberiassa saatiin vaikutteita. Varmin todiste daamin iästä näyttäisi olevan väri! Tutkijat siis löysivät daamista väripigmenttihiukkasia, jotka eivät olen meidän aikamme maaleista peräisin. Tosiaan, kauniin yksivärinenhän veistos nyt on, kuten myös Kreikan antiikin veistokset. Eikö totta, ajatus ihanien hiekkakivi- ja marmoriveistosten kirkkaista väreistä tuntuu melkein banaalilta. Olemme tottuneet ihailemaan kiven herkkää pintaa, ja tuohon väärinkäsitykseen perustui myös renessanssi ja vielä uusklassismi. Nyt tiedämme, että veistokset kuten rakennuksetkin maalattiin kirkkain värein. Tiedämme, mutta yritämme unohtaa... .

Rekonstruktioluonnokseni on täysin epätieteellinen väritystehtävä Elchen daamista sellaisena kuin hänet mielessäni kuvittelen:


Tietoja Elchen neidosta kaivelin Googlen avulla, ja mm.   Wikipedia kertoo lisää.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Papin puutarha, Huerto del Cura

"Papin puutarha", Elche, Alicante, Espanja

Onhan toki komeaa nähdä nähtävyyksiä, kuvista tuttuja, jo koulussa opittuja. Matkustella opaskirja repussa ja ruksata kohteita. Kulkea valmiita polkuja. Ottaa valokuva minusta ja Kuuluisasta Paikasta. Tai peräti kulkea kuin pyhiinvaeltaja ja viimein päästä unelmiensa kohteeseen. Onhan se huikeaa, kuten ehkä niille toisillekin jotka kurottelevat kameroitaan väkijoukossa.

Mutta kohdata yllättäen puutarha, josta ei mitään tiennyt, kaupungissa, jota ei ennen tuntenut! Ottaa kuvia, ja etsiä tietoa jälkeenpäin. Jokainen matka tarjoaa tilaisuuden sellaiseen, niin myös Kristina Cruisesin 'Löytöretki Välimerellä', josta kaksi edellistä postaustani kertoo.

Huomaan että kaikilla matkoillamme jalkani pyrkivät vihreisiin keitaisiin, korkeille vuorille tai veden ääreen.

Useimmiten kuljemmekin kahdenkesken omia polkujamme, Mies ja minä, mutta tällä kertaa osallistuimme bussiretkeen, koska kohde kiinnosti: Elchen palmumetsä. Palmuhulluna halusin tietenkin tutustua Euroopan suurimpaan ja pohjoisimpaan palmumetsään, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Eikä tästä aikaisemmin ollut meillä aavistustakaan. Nyt tiedän jo enemmän: taatelipalmut juurtuivat Elcheen ehkä 2500-3000 vuotta sitten foinikialaisten merenkulkijoiden syljeskelemistä taatelinkivistä, ja ennen pitää niitä ryhdyttiin viljelemään sadon vuoksi. Nyt niitä ja muitakin palmulajeja kasvaa Elchessä ehkä kaksi-, ehkä kolmesataatuhatta.

Matkan varrella huomasi, miten kaupunki piileksii palmumetsän suojissa luontevasti. Ihmettelimme maisemassa vilahtavia mustaan kankaaseen käärittyjä palmunlatvoja. Opas kertoi, että näin saadaan vaaleita, värittömiä palmun lehtiä, joita käytetään Palmusunnuntain juhlamenoissa. Niistä valmistetaan myös käsityötuotteita: koreja, hattuja.

Viimein ilmastoitu bussimme pysähtyi kauniin puutarhan portilla. Kelpo oppaamme kertoi alustavasti  tietoja "Papin puutarhasta" ennen kuin seurue hajaantui puutarhan poluille, missä saatoimme harhailla palmujen varjossa, suojassa polttavalta helteeltä. Eniten kuvia taisin ottaa tästä kohteesta.

"Papin puutarha" oli paikallisen kappalaisen José Castano Sánchezin omistuksessa 1918 saakka, siitä nimi. Ja kuuluisa nähtävyys toki, vaikka meille aivan uusi. Tietenkin olen opiskellut Googlen avulla lisää tietoa.
Tässä puutarhan omat sivut: Huerto del Cura, National Artistic Garden


Rakkaat terkut kotipuutarhaan, omalle pasuunalle!
Täältä löytyy kaikki palmulajit, joita voi kasvattaa Euroopassa

Monet kuuluisuudet ovat saaneet täällä nimikkopalmun.




Ehkäpä palaan vielä Elcheen, ja kerron toisestakin kiehtovasta löydöstä.