Vanha Huvila herää eloon

Viimein koitti yö, jolloin Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuva kone toi mukanaan kallisarvoisen kuorman maapallon toiselta puolelta: Pojan perheen! Kahdeksan vuotta on lapsen elämässä pitkä aika, vaikka itse näen yhdellä silmäyksellä pienokaisen, joka täällä tepasteli vasta kävelemään oppineena. Nyt on mukana myös pikkusisko, joka ensimmäisen kerran näkee isänsä lapsuuden maiseman. Elämä ja ilo saapui Vanhalle Huvilalle!

***********

    huvila herää
        verannalle lehahtaa
            kaksi keijua

    valo hipaisee
        kultaisia hiuksia
            kesätuulessa

    ja yhtäkkiä
        näen päivänkakkarat
            sekä perhoset

    mandolan soinnut
        kuljettavat laulua
            järven selälle

    kahdeksan kesää
        ruusut ovat tuoksuneet
            ja odottaneet

        He ovat tulleet kaukaa.
        He ovat täällä tänään.

Runotorstain 135. haaste: "Parasta kesässä"

Kyllä maalla on mukavaa!

Yhtenä yönä Vanhalla Huvilalla säikähdin hereille:

    kesäyön myrsky
        kattopellin raotti
            otsaan pisaroi

Keräsin kämmenelle katosta tipahtavia pisaroita, mitä teen, tyyny kastuu! Kulhon löydettyäni ei pisaroinut enää. Silti kuuntelin levottomana kattoon hakkaavaa rankkasadetta, enkä saanut unta. Etelätuulella pelti pääsee liikkumaan jossakin. Ullakolla on ehkä lätäkkö, juuri sänkyni yläpuolella. Siis täytyisi... - ei, vaan: - voisi. Katon voisi korjauttaa. Näinhän Miehen kanssa mittumaarina sovittiin.

Yhtenä yönä heräsin omaan kiljaisuuni:

    yöpaidan hihaan
        eksynyt ampiainen
            pisti piikillään

Kuinka voi ampiainen pistää peiton alla, paidan alla! Sepä vaan voi, ja kohta sätkyttelee lattialla, onneton. Ullakolla on arvatenkin taas pesä. Täytyisi varmaan... - ei, vaan: - voisi kiivetä ullakolle aamulla katsomaan. Joku voisi...

Yhtenä yönä heräsin muuten vain. Niin rauhallista, niin kaunista.

    taivas vaalenee
        äänetön vene lipuu
            aukkoon usvassa

Oh, täytyisi varmaan jatkaa vielä unia. Jos voisi... Linnut alkavat laulaa.

Valkoiset talot

Tietenkin kiinnostun, kun Blogistaniassa kohtaamani nimimerkki osoittautuu kirjailijaksi. Olen myös utelias uudenlaisesta omakustannusmahdollisuudesta, jota BoD, Books on Demand edustaa.

Hain SusuPetalin Valkoiset talot Suomalaisesta kirjakaupasta, ihan vanhanaikaisesti: Tilaus-tekstari-nouto. Tykkään kirjakaupoista, siellä voi näpeloidä ja haistella ja maistella. Ja jutella kirjoista, ellei ole kassajonoa. Kätevimmin Valkoiset talot saa nettikaupoista, joiden linkkejä löytyy mm. SusuPetalin sivuilta.

Muutaman innostuneen arvostelun olen jo löytänyt. Olkoon tämä pikemminkin julkinen kommentti:

Askeettisen kaunis ulkoasu on ensimmäinen havainto uutukaisesta. Kirjoittajan käsialaa sekin.

Luin kirjan harvinaisen nopeasti; - tarkoittaa sitä, että hain sen yöpöydältä päiväsaikaankin seurakseni. SusuPetalin kerronta on luontevaa vailla kliseitä tai kikkaluja, se vie suoraan kuvattujen henkilöiden pään sisälle. Kirjoittaja ei kommentoi eikä moralisoi, mutta lukija kokee sarkasmin tai myötätunnon kuin ripauksen chiliä, ei liikaa eikä liian vähän.

Kirja vaikuttaa ensi näkemältä novellikokoelmalta, ja siksi on mukava panna merkille miten kirjailija sitoo niistä kokonaisuuden. Tämä tapahtuu taitavasti ja osoittelematta pienin viittauksin tilanteisiin tai henkilöihin, jotka aikaisemmin on kuvattu. Keskustapahtumaa kierretään ja kaarretaan, ja lukijakin saa nähdä sen ikään kuin ikkunasta. Varmaan moni minun laillani kuvittelee kirjan päättyvän suureen, ihmiset yhteen keräävään juhlaan. Tähän helppoon ratkaisuun kirjoittaja ei tyydy. Eihän tosielämässäkään ole yhteistä finaalia, jokaisella on omansa, joka muille on ehkä huomaamaton välikohtaus. Totisesti yllätyin viimeisellä sivulla!

Chiyo-ni: haiku päivänsinestä

Asagao ni
    tsurube torarete
        moraimizu
Näin kuvaili Chiyo-ni (k. 1775), naisrunoilija Edo-kaudella kokemustaan vedenhakumatkalla. Tuo haiku on tunnettu ja rakastettu, ja itse olen sen juuri löytänyt. Miten kauniisti se sointuukaan japanin kielellä! Puhumattakaan alkuperäisestä kirjoitusasusta.

Suomenkielinen käännös löytyy G.J. Ramstedtin (k.1950) kokoelmasta 'Japanilaisia runoja':


Aamunkukka on
    kaivonsankoon tarttunut,
        vettä lainatkaa!

Puutarhaharrastajana haluan hiukan korjata, 'aamunkukkaa' ei löydy kasvinimistöistä... Tekee mieleni myös kokeilla ilman välimerkkejä, koska japanilaisessa kirjoituksessa ei niitä näy. Näin kirjoittaisin, kaikella kunnioituksella:

päivänsini on
    kaivonsankoon tarttunut
        vettä lainatkaa

Kenties japanilaiseen haikuun pääsee parhaiten sisälle vain kieltä taitava, kuten Ramstedt oli. Suomen kielen rakenne antaa kiehtovan mahdollisuuden noudattaa alkuperäistä tavujakoa (5-7-5).

R.H. Blyth loi englanninkielisen 'kolmirivin', jolla voi tavoittaa haikun hengen ilman mahdotonta tavukaavaa. Yksi hänen opetuslapsistaan on Kerouac, jonka 'Haikujen kirja' on julkaistu myös suomeksi.
Blyth on merkittävä oppi-isä länsimaisille haikurunoilijoille, perusteos on neliosainen Haiku-sarja (1949-52), kokoelma käännöksiä tulkintoineen alkuteksteistä. Yksi kirjoista odottaa yöpöydälläni. Sarja löytyi kirjaston varastosta (sic!) Arvatenkin Blythin teoksista löytyy käännös Päivänsini-runolle. Sitä etsiessäni törmäsin käännökseen, josta vastaavat Donegan ja Ishibashi ( kirjassa Chiyo-ni:' Woman Haiku Master' ):

Morning glory!
    the well bucket-entangled,
        I ask for water.

Päivänsini!/ sotkeutunut kaivonsankoon,/ pyydän vettä. (Oma suomennos).

Ennen Blythia haiku herätti toki kiinostusta alan piireissä, mutta käännökset olivat toisenlaisia, selittäviä. Ramstedt kirjoituksessaan 'Runouden valta Japanissa' (1931) julkaisee Matthew Arnoldin (k 1888) käännöksen samasta runosta:

'The morning glory
her leaves and bells has bound
my bucket handle round.
I could not break the bands
of those soft hands.
The bucket and the well be left!
Let me some water, for I come bereft'

Amatöörin rohkeudella tarjoan oman suomennokseni:

Päivänsinen näen
lehtineen ja kelloineen
sangonkahvan kietoneen.
En voi millään rikkoa
pehmoisia sormia.
Jätän kaivon, ämpärinkin.
Vettä lainaa! Ryöstettihin...

Päivänsini-haikua tutkiessani löysin linkin tunnetun haikuilijan Helanesin sivulle. Hän on jo 2006 blogannut Kauppalehdessä samasta aiheesta!

Chiyo-ni viehätti myös kuvataiteilijaa. Oheinen puupiirros on Utagawa Kuniyoshin tuotantoa, ja liitän sen mukaan Wikimedia Commonsin luvalla

Toimelias joutilaisuus

Ohhoh hellettä. Tästähän uneksin koko pitkän talven. Vaelsin äsken rantaan, missä odottaa kesken jäänyt risusavotta, mutta päätinkin käydä uimassa. Näin jaksoin palata ylämäkeä takaisin Vanhan Huvilan verannalle, missä on mukava kuunnella metsän ääniä ja sommitella runoja näppiksen ääressä.
Kokeilenkin haikuihini uutta asemointia, idea on varastettu G.J.Ramstedtin kokoelmasta "Japanilaisia haikuja". Tämmöisiä tunnelmia kuumana päivänä:


laiskasti loikkii
    kasvimaata vilkaisten
        piiloon rusakko


hiirenvirna kas
    kukkineen ruusupensaan
        on somistanut


tuoksuun havahdun
    polun varrella avaa
        jasmike kukat


älä hievahda
    kaulustasi somistaa
        sudenkorento


kuinka osasi
    pirttiin mua seurata
        sokea paarma

*******

5.7.09
En malta olla viittaamatta Hullukaalin blogiin. Juuri tänään löysin sieltä hurmaavia kuvia sudenkorennosta!