lauantai 27. helmikuuta 2016

Doi Tung, puutarha Thaimaan pohjoisrajalla



Jatkoa edelliselle tarinalle:
Kesken uudenvuodenjuhlan kipusimme  autoon, mieheni ja minä sekä kolme lahu-ystäväämme. Naa oli suunnitellut meille yllätyksen! Vierailukohde oli Doi Tung, upea puutarha   Mae Fa Luangin alueella. Pikku kylästä ei ollut pitkä matka puutarhaan. Jyrkkiä portaita laskeuduttiin paratiisiin.


Paikka onkin suosittu vierailukohde ja väkeä oli paljon liikkeellä kiinalaisen lomakauden takia. Myös farangeja (vaaleaihoisia) nähtiin puutarhaa ihailemassa. Selfie-kepit olivat suosiossa, kuten kaikissa turistikohteissa. Juhlamekkomme saivat päät kääntymään. Minua haastateltiin pilke silmässä, että  olenko tosiaan lahu-heimon jäsen? Lippis ei ehkä aivan sovi tyyliin, eikä farkutkaan... 

Alueella on nähtävissä vuoristotyylisiä  kopiotaloja. Perinteinen Thai-talo rakennettiin puusta tai bambusta tolppien päälle kaikkialla maassa. Alakerroksessa oli tilaa kotieläimille, vaikkapa vesipuhvelille. Ja rakenne oli epäilemättä myös vilvoittava kuumassa ilmastossa.



Puutarhavierailumme sai kuninkaallisen lisäarvon. Uutiset kertoivat, että hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa  Maha Chakri Sirindhorn vieraili juuri samaan aikaan  Mae Fa Luangin alueella tutustumassa  aloittamaansa  vuohenkasvatusprojektiin, sic!  Vuohenkasvatus oli alkanut 2010 Doi Tungin kuninkaallisella kehitysprojektialueella   kylän köyhän väestön tulonhankinnan edistämiseksi. Pienikokoisen bengalinvuohen lisääntymisnopeus on huomattava. Kolme mustaa bengalinvuohta oli lahja Bangladeshin tasavallalta.  "Her Royal Highness then instructed the Mae Fa Luang Foundation and the Chaipattana Foundation to bring the project to its goal." 

Hiukan pelkäsimme liikenne-esteitä, mutta kaikki sujui mutkattomasti. Prinsessaa emme nähneet, emmekä vuohiakaan,  vain liehuvin lipuin koristetut tienvieret kertoivat arvovierailusta.


Kukkaloisto puutarhassa oli pyörryttävä, kuten Thaimaan puutarhoissa kaikkialla. Taustalla pilkottavat vuorimaisemat ja putoavat rinteet täydensivät lumouksen. Ahneesti keräilivät kamerat herkkuja kotiin vietäväksi.

Olisipa ollut aikaa enemmän. Nyt ehdimme kierrellä vain keskustassa. Kartta kertoo miten alue on laaja. Miehelläni ja minulla oli pitkä kotimatka  ChiangMaihin edessä, halusimme aloittaa sen valoisalla ajalla. Seuralaisemme jäivät vielä omaistensa ja ystäviensä pariin. Tähän puutarhaan on palattava ja nähtävä se kokonaan! Ehkä löytäisimme myös bengalinvuohet :)





Vasemmalla alhaalla näkyviä keltaisia hassutuksia luulin muovisiksi. En malttanut olla koskettelematta, vaikka vieressä oli kieltotaulu... Nipple Fruit on hedelmän nimi, ja uskottava se on.

Kotimatkalla kerkisimme ihailla ChiangRain Valkoista temppeliä auringonlaskun aikaan. Se onkin uuden tarinan aihe.

torstai 25. helmikuuta 2016

Lahu-kylä viettää kiinalaista uutta vuotta

Kun ystävämme Naa kutsui mieheni ja minut viettämään helmikuista uudenvuodenjuhlaa kotiseudullensa Mae Fa Luang-kylään, emme lainkaan tienneet mitä oli odotettavissa. Tietenkin kiehtoi ajatus matkasta luonnonkauniiseen vuoristoon, mistä edellinen reissu Waween kylään oli hyvässä muistissa. Tiesin että Naa puhuu thain kielen lisäksi jotakin vuoristomurretta, mutta vasta nyt kiinnitin asiaan huomiota. Naa aikoi viedä meidät Lahu-heimolaisten juhlaan!

Niinpä tilattiin tila-auto kuljettajineen.Uudenvuoden takia se olikin vaikeaa, ChiangMaissa ei ollut ainotatakaan autoa vapaana. Lopulta poikamme ( joka työesteiden takia ei ehtinyt mukaan) löysi auton lähikylästä. Meitä onnisti, nuori kuski oli verraton ajaja ja huomaavainen myös.  Naan lisäksi kyytiin tuli hänen pikkusiskonsa Naa-Va, joka oli tullut Bangkokista asti omaisiaan tapaamaan. Matka ChiangMaista kylään kesti nelisen tuntia, ja saman verran viivyttiin kylässä kunnes oli lähdettävä paluumatkalle.

Meidät toivotti tervetulleeksi Naan veli kolmine lapsineen, sekä ystävä, jota ensin luulin perheenjäseneksi. Olin valmistautunut oikeaoppiseen wai-tervehdykseen, mutta meille toivotettiinkin päättäväisesti käsipäivää!  Maittava lounas , - riisiä, kanaa eri tavoilla, muhennosta, kasviksia, tarjottiin juhlapaikan lähettyvillä sijaitsevassa kodissa, jonka omistaja jäi arvoitukseksi. Veljen perhe oli saapunut läheisestä Chiang Raista, ja ystävä Bangkokista asti. Seuralaisemme istuivat lattialla kuten on tapana. Onneksi pöydän vieressä oli penkki, joten säästyimme voimistelulta.

Naa löysi kassistaan minulle kauniin juhlatunikan. Olin aivan hämilläni, varsinkin kun en löytänyt sanoja: —Onko tämä nyt sopivaa? Voisiko joku pahastua?

Naa osaa hiukan englantia, mutta tarkempaan neuvonpitoon tarvitaan tulkkia. Sellaista ei tällä reissulla kohdattu. Saimme kokea millaista on olla ummikko ja muukalainen. Yritin briljeerata vähäisellä thain-sanavarastollani, mutta minulle yritettiin opettaa ihan toisenlaisia sanoja, lahun kieltä, kuten aloin oivaltaa.

Olimme tosiaan juhlassa ainoat farangit. Tilaisuutta ei ollut järjestetty turistinäytökseksi. Missään ei näkynyt käsityö- tai  matkamuistokioskeja, ainoastaan jäätelökioski oli tuotu paikalle kylän lasten iloksi.



Tie kiemurteli korkealle vuoren laelle, missä näkymät huikaisivat. Sinne oli pureutunut taloryhmä, joka on osa suurempaa Mae Fa Luangin kylää. Kylän keskusaukio oli peitetty aurinkosuojalla. Väkeä kertyi  läheltä ja kaukaa, melkein kaikki kantoivat uljaasti kaunista heimopukuaan. Keskellä aukiota oli pylväs, joka oli koristeltu orkideoilla ja siansorkilla. Siansorkilla? — Sitä jäin ihmettelemään. Lahut ovat kristittyjä, joten merkitys lienee toinen kuin kuvittelin. Naa yritti sitä minulle selittää, mutta kielimuuri häiritsi. Ehkä löydän vastauksen.




Väkeä kertyy istumaan aukion ympärille. Koskahan juhla alkaa? Kuin vaivihkaa ilmaantuu paikalle puhallinsoittajia kiertelemään ja kokeilemaan soittimiaan. Soittajia tulee lisää, ja ykskaks liittyy rinkiin juhlaväkeä, vähitellen, ja tanssi alkaa. Rytmi on hypnoottinen. Kovaäänisistä alkaa kuulua puhetta. Siitäpä ei vierailija saa tolkkua.



Ihailen tanssia ja otan valokuvan pukuni taidokkaasta helmasta. Yhtäkkiä minut vedetään mukaan piiriin. Mies nappaa kuvan, kun yritän sovittaa askeleeni vaikeisiin kuvioihin. Muutenkaan en taida sulautua joukkoon... Saan silti ystävällisiä hymyjä.



Ennen juhlaa kiertelimme kylässä. Yhden talon ulkokeittiössä oli maissikakkujen valmistus menossa. En sentään ruvennut opettelemaan, kuten TV:n matkajuontajilla on tapana... Maissin jauhaminen suoritettiin käsin. Sain viemisiksi pussillisen valmiiksi paistettuja leipäsiä. Maku ja varsinkin rakenne oli merkillinen, määrittelemätön...

Tanssi taisi jatkua tunteja. Naa oli suunnitellut meille yllätyksen, joten hiippailimme pois juhlapaikalta ja kiipesimme autoon. Luvassa oli vierailu kylän kuuluisaan, upeaan puutarhaan nimeltään Doi Tung. Se onkin jo uuden kuvareportaasin aihe.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Lintutorni


Gracupica nigricollis 


Naapuritontilta  kuului monimutkaista viserrystä, ihan outoa. Tunnistan jo tavallisimmat ääniorkesterin solistit, pihamainan, aasianturturikyyhkyn, vaaleaseeprakyyhkyn, aasiankukaalin. 

Hiivin kujalle kiikari ja kamera (vanha Nikon D90) mukanani. Ääni kuuluu korkealta. Melkein niskani taittaen tarkensin kiikarin, ihanko totta, kauluskottaraisia! Joka päivä olen tähyillyt turhaan  kauluskottaraista  tuuheasta mangopusikosta missä sen ensimmäisen kerran näin ja sain kameran tähtäimeen. Jopas lintupariskuta nyt valitsi teknologisen ympäristön! 

Kameran tarkentaminen oli melkoinen haaste. Onneksi voi huoleti 'tuhlata filmiä'. Kuvankäsittelyssä odotti mieluinen yllätys.Linnut ovat tunnistettavia.  Isosta kuvasta näkyy  koko valokuva, se minkä silmä ja kamera näkivät. Pienet kuvat ovat osasuurennoksia. Töyhtömainat viihtyivät sopuisasti kauluskottaraisten seurassa.


Gracupica nigricollis, ensimmäinen bongaus