perjantai 26. joulukuuta 2008

Perunalaatikko

Siihen aikaan, kun perhe vielä kokoontui yhteisen joulupöydän ääreen, päätin kerran olla oikein ehtoisa emäntä, ja valmistaa ihan itse imellytetyn perunalaatikon! Se kun näytti kuuluvan aattoaterian välttämättömiin lisukkeisiin, naistenlehtien ohjeiden mukaan.
Aloitin ajoissa, aatonaattona, ja jätin sitten muussin hellanreunalle imeltymään. Pieni napsahtelu ja kalahtelu aamuyön tunteina kertoi kattilankannen iloisesta hypähtelystä, käyminen siis edistyi kuten kuuluu.

Hiukan omituinen aromi sekoittui kinkun tuoksuun paistamisen loppuvaiheessa. En antanut sen häiritä, kuuluu varmaan asiaan.
Seurasin juhlaillallisella vaivihkaa perunalaatikon kulkemista pöydässä. Ensin maistoi kuopus. Tarkkailin ilmettä. Ilme pysähtyi hetkeksi, mutta sanaakaan ei kuulunut. Oliko se hienotunteisuutta vai vahingoniloa? Sillä muutkin ottivat laatikkoa lautaselleen kenenkään estämättä, mutta minä jo tiesin että laatikko tulisi saamaan nimen: katastrofi!

Kuka meistä sitten sai sanotuksi: Kammottavaa mäskiä! Ehkä esikoinen tai itse isäntä. Onneksi oli pöydässä kaikki totutut herkut, joten kenenkään aatto ei mennyt pilalle. En muista itsekään vuodattaneeni kyyneleitä, vaikka kieltämättä nolotti.

Mutta sitä en ymmärrä vieläkään, miksi noin kävi? Toista kertaa en ole edes yrittänyt.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulumietteitä

Eilen, vuoden pimeimpänä päivänä uppouduin sukumuistoihin aikojen taakse. Suvun hallussa on aarre, isäni äidin toimittama perheen joululehti vuosilta 1906-1921.  Täynnä kirjoituksia ja piirustuksia, maalauksia, jotka vielä odottavat vapautumista tekijänoikeuslain suojista. Perhe oli suuri, kaikki osallistuivat materiaalin tuottamiseen, kauneimmasta käsialasta tunnistan isoäitini. Runsas kuvitus on tulevan ammattitaiteilijan kynästä ja siveltimestä lähtöisin.
Uskomaton aarre!
Ei, tuo upea codex ei ole minun hallussani, mutta kiitos nykytekniikan, on mahdollista saattaa materiaalia epävirallisesti nähtäväksi. Joku meidän jälkeemme sen varmaankin julkaisee, tavalla tai toisella. Suku on suureksi levinnyt.
Tässä kerron, mistä tuli minun tärkein joulupuuhani. Muiden leipoessa torttuja leivoin minä joulutauluja, käsin vedostettua grafiikkaa joululahjoiksi lähipiirille. Työläs hanke alkoi muuttaa luonnettaan, kun pääsin käsiksi digitekniikkaan. Tapa on yhä säilynyt, mutta tänään kaiverrusveitsen asemesta liikuttelen hiirtä, ja painovärin telaamisen asemesta näppään komentoa print :-)

Mutta edelleenkin joulukortti on tärkein joululeivonnaiseni. Varsinkin kun rakas perheeni jo aikoja sitten ehdotti, että tekisin joulutortut savesta ja paistaisin keramiikkauunissa. Kun eivät kelpaa kellekään muuta kuin joulupöydän koristeeksi. Rakas miesväkeni tykkää enemmän kinkusta ja savusiiasta kuin leivonnaisista.

Löysin 'Joulukissan' kaappeja penkoessani. Se taitaa olla ensimmäinen tulostettu joulukorttini. Valmistettu MacPaint-ohjelmalla v 1989 kuten näkyy. Siitä se alkoi...


keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Kootut kommentit


Olkapäälläni istuva kriitikko alkoi eilen narista: ihanko tosissasi odotat, että kaikki kerääntyisivät sinun ympärillesi  keskustelemaan sinun aiheistani!  Olet kuin Anatole Francen koira: 
"Minä olen aina kaiken keskustassa, ja ihmiset, eläimet ja esineet. olivatpa ne vihamielisiä tai suosiollisia, ovat piirissä ympärilläni."
  Entä sitten jos jokainen kommentoisi, kähisee kriitikkoni:  Jokaisen blogisi jokaista juttua. Kommentteja, kommenttien kommentteja, aamusta iltaan, sitäkö haluat? - Hm, no jaa, jotakin rajaa tietysti...

Poistin kommentointitoiminnon useimmista blogeistani. (Saapuneita kommentteja en poistanut,  enhän toki.) Jätin kokeeksi kahteen paikkaan: uusimpaan kirjoitukseen toisessa blogeissa,  sekä tähän 'varaventtiiliin'. Se, joka oikeasti haluaa jättää terveisensä, löytää kyllä nämä osastot tai sähköpostiosoitteeni.  
Kriitikkoni alkaa leppyä ja lehahtaa syrjemmälle.

Oi tietenkin rakastan kommentteja! Mutta en vaadi.
Alussa tietenkin polvillani pyytelin, uudesta mahdollisuudesta innostuneena. Täytyihän tuota testata. Kiitos ystävät kannustuksesta! Kaikista kommenteista olen ollut mielissäni, tietenkin.  Ja parhaita kommentteja ovat sellaiset, jotka tulevat pyytämättä.
 
Julkinen kommentointi on julkaisemista.  Julkaisen jos minulla on jotakin sanottavaa. Kiva on seurata hyviä keskusteluja, joita  blogeissa syntyy.

No niin, mitäs arvelet tästä? ;-)

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kolmas oppitunti

Aloitin ' blogger-blogin' uteliaisuuttani, tutkiakseni miten tämä suosittu systeemi toimii. 

Ulkoasun muotoilu ei ole yhtä mutkatonta kuin vertailuohjelmassani:  Applen iWeb. Tuo otsikkokuvakin piti ensin tallettaa ja sitten vasta katsoa tulosta. Kuvan muokkasin Photoshopissa, ja muutaman kerran jouduin kokoa säätämään siellä, ja tuomaan uudelleen bloggeriin.

 -Vai enkö ole vielä löytänyt oikeaa ohjetta?
Applen iWeb on täydellinen WYSIWYG (What You see is what you get). Uusi Apple-blogini alkaakin muotoutua kotisivun kaltaiseksi, koska pystyn helposti vaikuttamaan visuaaliseen ilmeeseen. Kuvia ja tekstejä voi muokata, elementtejä siirrellä hiirellä kiskoen, tulos on koko ajan nähtävissä. Sitten vaan 'julkaise'.

iWebin miinukset:
Raskas koodi vaatii vierailijalta nopean yhteyden, upouudet järjestelmät.
-Kommentointitoiminto tökkii. Olen testaillut eri koneilta, usen tulee virheilmoitus. Ja privaatisti sähköpostiini olen saanut niitä virheilmoituksia, onneksi myös arvokkaita kommentteja.

Bloggerin plussat:
-Verkottuminen, löydettävyys
-Näppärät gadgetit 
-Kommentoinnin helppous, vai onko niin?
Kysymys kuuluu:

Miten satunnainen surffaaja pystyy kommentoimaan? 
Sellaisiakin löytyy, joilla ei ole Google-tiliä...
Tuohon yritän löytää vastauksen kirjautumalla ulos Googlesta, ja näen että ohjelma tarjoaa pitkän rivin vaihiehtoja Open Idista Aimiin. Eli johonkin pitää olla rekisteröitynyt.

Yksi kysymys vielä:
Miten korjaan päivämäärän, joka ilmeisesti näyttää Amerikan aikaa?

Melkein  rupeaa näyttämään sitä, että bloggerillekin löydän käyttöä.  Päiväkirjaa, kertakäyttörupatusta,  sähköpostin kaltaista? Kommenteille on tilaa, vierailija voi vaikkapa vaihtaa aihetta, tai tehdä kiperiä kysymyksiä.
  Olkoon  tämä varaventtiili', vaikka nimi onkin kovasti käytöstä rasittunut. Kunnes keksin paremman. Kuvaa kumminkin blogin luonnetta, tänne en kirjoittele 'artikkeleita'.

torstai 11. joulukuuta 2008

Toinen oppitunti

Huomaa, nyt en ole opettaja vaan opiskelija!
Tutkin valikoita, miten muokataan ulkoasua, miten valitaan toimintoja? Mikä on gadget? Wikipedian vastaukset eivät valaise. Gadget, hm. Se taitaa olla laatikko, jossa on joku mukava toiminto. Lisäsin siis  sivupalkkiin gadgetin, johon keräsin tärkeimmät omat webbijulkaisuni. Turha noita linkkejä on tekstiin sirotella, koska ne liukuvat piankin pois uusien kirjoitusten tieltä.

Voin myös milloin tahansa vaihtaa pohjan. Tämä on pelkistetyin löytämistäni vaihtoehdoista. Tärkeintä on sisältö, toisena tulee navigointirakenne, kolmantena ulkoasu. Vai olisiko tärkeysjärjestys käänteinen? Levoton ulkoasu voi turmella nuo kaksi muuta. Ulkoasu, lay out karkoittaa tai kutsuu.

Poistin reunapalkista gadgetin , jossa voi ilmoittautua lukijaksi. Liian masentavalta näyttää "0", vaikka en odotakaan tälle blogille suosiota. Täytyykin tutkia toisten blogeja, onko tuo suosittu toiminto? Lisäsin itseni eilen pariin tuttuun blogiin, ja huomasin olevani ensimmäinen riippumatta siitä miten isoja lukemia kävijälaskurit näyttivät. Kyseiset ystävät voivat toki poistaa naamani sieltä ;-)

Seuraavaksi meinaan tutkia, miten video lisätään. Ahaa, nyt löytyi yksi konsti: gadget!

Tässä välissä sain opetuksen: tallenna joka välissä! Yritin julkaista, ja Google vaati kirjautumaan kesken kaiken. Siitä seurasi että kaikki tästä alaspäin katosi :-/

Nyt siis  Blogger ja Applen MobileMe kilpailevat suosiostani. ( Äskeinen takaisku lisäsi miinusmerkin tänne.) Olen jo rakennellut kohtalaisen kokoiset sivustot MobileMehen, ja aion jatkaa. Muokkaaminen ja julkaiseminen on helppoa, toimintojen synkronisointi pelaa hyvin. 
Mutta sivujen avaamisessa ja kommentoinnissa on esiintynyt ongelmia, ja tiedän ettei se koske pelkästään minun sivujani. Toivon että Applelle on tärkeää löytää heikot kohdat.
Niinpä tämä  Blogger saa ainakin toistaiseksi toimia varaventtiilinä. 
PS. Nyt taidan ymmärtää, miksi tuo sininen painike "tallenna nyt" vilkkuu vähän päästä. Se taitaa tarkoittaa, että tallenna nyt!

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Täytyy kokeilla!


Kerkisin aloittaa blogini aivan toisaalla, mutta tiedon- ja opinhalu pistää minut tutkailemaan tätäkin muotoa. Varsinkin kun monet kaverit blogaa täällä. Saattaapa  olla, että pistäydyn täällä mainostamassa päivityksiäni  ;-)

Olen juuri tehnyt ison webbiremontin, ja tunnen olevani hiukan kadoksissa. Poistin 10 vuoden työn , vaihdoin palveluntarjoajaa , ja nyt odottelen vanhan kunnon osoitteeni voimaantuloa. Se tulee avaamaan upouudet sivut vanhassa osoitteessa. Harmittelen odotusajan pituutta.  Osoite, joka saavutti yllättävän suuret kävijämäärät näyttää nyt ei oota. Onneksi minulla on sen verran suhteellisuudentaju herännyt, että en enää luule olevani maailmankaikkeuden keskus. - Tai, no, en luule olevani ainoa maailmankaikkeuden keskus.
Ensimmäinen blogini löytyy Applelta, aloitin sen siirryttyäni Macin-käyttäjäksi.
Siellä kirjoittelen kirjoitelmia, kerron puutarhasta, kuvataiteesta työnä ja harrastuksena, webbinikkaroinnista, matkoista. Olen yhä Thaimaanmatkamme lumoissa; viimeksi kirjoitin koskenlaskusta viidakossa. ( Kuva) Sivujen ja kuvien julkaiseminen on näppärää ja helppoa, mutta kommentointi hiukan hermoillekäypää. Monet kertovat, että ei toimi, tulee virheilmoitus. Iloitsen jokaisesta, joka on päässyt läpi! Täällä bloggerissa tuo näyttää toimivan erinomaisesti. Niin että, en pane pahakseni kommentteja täälläkään :-)