perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kuka on tuo kaunis nukke?


Edellisen postauksen "Kaunis uneksija" houkutteli tutkimusretkelle menneeseen aikaan. Niinpä julkaisen kuvan uudelleen värillisenä. Nukke oli Vanhan Huvilan  asukkaana mieheni ja hänen siskonsa lapsuudessa. Kuka on tuo kaunis neito, ja mistä hän on tullut? Näin kertoo Raili-käly:
"Nukke on ollut niin kauan kuin muistan lapsuudessani vanhan  huvilan yläkertaan menevien portaiden yläpäässä tasanteella istumassa pyöreän lattiatyynyn päällä. Tyynyssä oli puuvillalangasta kuviovirkattu (sahalaitakuvio) päällinen. Olen syntynyt1940 ja vanha huvila on rakennettu1944,joten siitä asti muistan nuken paikallaan portaita vahtimassa. Sitä sanottiin  tätinukeksi ja sillä ei saanut leikkiä. Se oli vaan koristeena. En muista tarkalleen koska nukke siirtyi minulle, mutta kun sain sen äidiltäni, korjasin sen kuntoon. Leninki oli kokonaan riekaleina, sillä se oli silkkiä ja hapertunut aivan kokonaan. Sain siitä kuitenkin mallin ja löysin aivan alkuperäisen näköisen kankaan ja oikean levyiset ja väriset pitsit (ei kuitenkaan silkkiä, joten toivon niiden säilyvän paremmin.)Ainoa mitä nukella on alkuperäisestä asusta jäljellä on pikkuruusuin koristettu reunanauha kaula-aukon ja kauluksen reunassa. Nukelta puuttui myös alusasut kokonaan, joten ne tein vanhanmallisiksi pitkin pitsireunapöksyin. Tukka oli myös niin huonossa kunnossa, että vein nuken Benita-nukketohtorille Helsinkiin Mannerheimintielle ja hän laittoi nukelle kokonaan uuden tyylinmukaisen tukan.
    Pää, kädetja jalat on valmistettu jostain massasta ja toinen jalka puuttui kokonaan. Kälyni Marjatta teki sitten uuden jalan nukelle ja hieno siitä tulikin mustine korkokenkineen kaikkineen.
    Kerran olen nähnyt samanlaisen nuken (asu tieytysti erilainen). Se nukke oli Savonlinnan nukkemuseossa vajaa 10 vuotta sitten.
    Olisi tietysti kiva kuulla onko jollakin samannäköinen nukke ja ehkä nähdä vielä siitä kuvakin. Minun nukkeni on siis tälläinen korjailtu versio, eikä alkuperäinen joskin ihan saman näköinen."

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kaunis uneksija


Nukkeneiti kaupunkikodissaan uneksii nuoruudenpäivistä Vanhalla Huvilalla. Huvilakin oli silloin aivan uusi, ja lapset kohtelivat kunnioituksella ylhäistä kaunotarta.

Värikuva sekä tarinaa nukesta.



maanantai 18. kesäkuuta 2012

Keijukaiset



pilven raosta
kultasäde hipaisee
hiusten huntua

valon kukat nousevat
tummanharmaasta maasta


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kohti yötöntä yötä




Julkaisin tämän kuvan vuonna 2010 Valokuvatorstain 172. haasteeseen "Juhannus". Kaksi vuotta on kulunut, yhä peilaa järvi alati muuttuvaa taivasta tai vyöryy vaahtopäinä pohjoisesta. Moni muu asia on muuttunut, jotkut  vallan hyvään suuntaan. Juuri nyt odotellaan Vanhalle Huvilalle kaukaisia rakkaita, jotka tuovat mukanaan iloa ja elämää.

Onnittelut Valokuvatorstaille! Minun harrastukselleni se on antanut potkua tarkalleen kolme vuotta. Vuorovaikutus toisten näppäilijöiden kanssa on ollut antoisaa.
"Torstaiblogeilla tulee tällä viikolla neljännes tuhannesta haasteesta täyteen!
Valokuvatorstain 250. haasteen kunniaksi kurkistamme torstaiblogien historiaan. Valitse omista aiemmista osallistumiskuvistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kuvaamisessasi käänteentekevin. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."

Horisontin yli

"Hip hei - torstaiblogit ovat saaneet aikaan ison kasan haasteita, tänään julkistetaan 250. haaste! Ajatelkaa, se on paljon se! 250. eli neljännestuhannennen haasteen kunniaksi kurkistamme torstaiblogien historiaan, eli täällä Runotorstain puolella jokainen osallistuja omaan Runotorstai-historiaansa. Valitse omista osallistumisrunoistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kirjoittamisessasi käänteentekevin, voit mainita myös mikä oli haasteena."
Onnittelen blogia hienosta etapista! Enpä ehkä arvaakaan, kuinka paljon Runotorstai on minulle merkinnyt. Nyt yritän löytää kuvattoman runon (kuten Valokuvatorstaille kaivelin runottoman kuvan). Usein olen kytkenyt ne yhteen, jolloin kumpikaan ei ole itsenäinen.

Runoja selatessani pysähdyin tähän kahden vuoden takaiseen tunnelmaan. Pitkät lentomatkat eroittavat meidät lapsista ja lapsenlapsista. Asumme  tarkalleen puolessa välissä itää ja länttä. Juuri nyt, tätä kirjoittaessani,  on läntinen perhe ylittänyt Atlantin, ja odottelemme heitä yömyöhällä. Toivon että lentomatka on ollut mukava elämys lapsille.



Napakka horisonttiviiva
joka eroittaa taivaan maasta
hapertuu utuiseksi
ja valuu vesivärin tavoin alaspäin
kun ihminen nousee lentoon

Aamuruskon puna
 yhtyy leimahtaen iltaruskoon
taivas kääriytyy maan ympärille
eikä ihminen ymmärrä
missä hän oikeasti on

 Pilvien patsaat rakentavat holviston
- liikkuvan ja silti todellisemman
kuin niiden aukoista sinertävä maa
ja ihminen luulee
että maailma on kääntynyt ylösalaisin

 Iltapilvien välissä näkymätön kynä
piirtää valkoista viivaa
herättääkseen levottomuutta hänessä
joka puutarhassaan sattumalta
juuri silloin katsahtaa taivaalle

                                   Chiang Mai,  26.09. 2010

***


Runotorstain 177. haasteen innoittajana on Zen Cafen kappale Taivas on kirkas ja napakka (säv. Zen Cafe, sanat Samuli Putro)