Odotus

Hitaasti avautuu nuppu

Yhdeksän pitkää vuotta
yhdeksän nopeaa vuotta
täydet yhdeksän vuotta kasvoi pensas
- erityinen, valittu pensas
kasvoi ja tuuhettui pohjoisen lyhyinä kesinä
uneksien viileästä vuoren rinteestä
kaukaisessa kotimaassaan


Tarhuri odotti yhdeksän vuotta
- huomasi lapsenlasten kasvavan
(ei huomannut itse vanhenevansa)
ja ensi kesänä
ensi kesänä varmaan se kukkii!


Entä nyt, tarhuri?


Odotuksesi saa täyttymyksen
pensas on suostunut ja tehnyt sovinnon
kaukaisen vuoren aamukaste hyväilee paisuvia nuppuja


ja juuri tänään


sinun on lähdettävä

Valokuvatorstain ja Runotorstain 212. haaste on 'Odotus'

Pieni pensas takapihalla

Paeonia suffruticosa, puupioni. Se on  puuvartinen eikä ruohovartinen, kuten muut pionit.

Sitkeä pieni pensas polun päässä, harmaan raja-aidan kupeessa on selviytynyt jo kymmenestä talvesta. Joskus hyvin täpärästi. Viime kesänä se ei valmistanut yhtään kukkaa. Nyt juhlavuoden kunniaksi se avasi kymmenen, ei vaan kaksitoista lautasenkokoista kukkaa!  Sellainen kauneus huimaa ja hämmentää, jotakin on asialle tehtävä. Parasta olisi nostaa tuoli viereen ja katsoa, katsoa. Kuitenkin on kuvattava sitä aamuin illoin, ja yritettävä ottaa sen kauneus haltuun. Mikään ei ole niin vaikeaa, kuin kauniin kohteen kuvaaminen. Tulos on pettymys, kun vertaa sitä kohteeseen. Mutta tiedän, että tämäkin kuvakooste näyttää jo talvella hiukan paremmalta kuin nyt.

Paeonia suffruticosa, puupioni. Se on siis puuvartinen eikä ruohovartinen, kuten muut pionit.

Säästä puheenollen

Mustavalkomaanantain 76. haaste on 'Lomalla'. Nykyisessä työssäni (päätoiminen harrastaja) ei juuri lomia tunneta, mutta kesä tuo mieleen kaikki elämäni ihanat pitkät kesälomat. Puutarhaharrastajan lomaan kuuluu taivaan tarkkailu. Näin komeasti päättyi hellekausi sunnuntai-iltapäivänä. Yhtäkkiä vyöryi luoteesta epätodellisen synkeitä pilviä, kuin suoraan Keski-Maan Mordorista. Maisema muuttui hetkessä mustavalkoiseksi. Kumisevien pilvien mukana ei kuitenkaan tullut rakeita, jotka tuhoaisivat kuunliljat ja pionit, eikä myrskyäkään. Vain lämpötila putosi hyytäväksi. Odotettu sade lankesi parin päivän kuluttua, ja pelasti puutarhan kuivuudelta.

Tellervon kesähattu

Tuleekohan sade? Paras mennä sisälle, ettei uusi kesähattu kastu. Mutta syksyksi on tilattu huopahattu, sellainen kapealierinen, kypärämäinen.

Tellervon kesämekko

Tellervo kyllästyi jo kotimekkoonsa, ja tilasi kesävaatteita. Valkoinen hame  oli toivelistalla, ja vaaleanpunainen pusero tietenkin. Niinpä tutkittiin taas muotikuvastoa 1924, ja pliseerattu, valuvan pitkä malli kelpuutettiin. Pusero on neulottu ohuesta merseroidusta puuvillasta, ja koristeltu yksinkertaisesti ja muodikkaasti. Nyt suunnitellaan hattua, sillä aurinko häikäisee kuumasti. Leveälieriset, isokupuiset  näyttävät vielä olevan muodissa.

Eipä 18-vuotias Tellervo aavistanut, että hän viihtyisi kesäisin juuri tässä tammen varjossa pioneja ihastellen vielä yli satavuotiaaksi asti. Yllään valkoinen hame ja jotakin vaaleanpunaista.

Amatööri!

Kaksi intohimoa

Mustavalkomaanantain 75. haaste: Harrastus

Miksi sana amatööri on saanut ikävän vivahteen? Sana onkin usein joutunut epäilyttävään yhteyteen, merkitsemään valelääkäreitä ynnä muita valeoppineita. Alunperin kyse on ihan muusta! Sanahan  tulee latinan verbistä amare = rakastaa. Amatööri tarkoittaa itseoppinutta, "oikeasti oppinutta, ei opetettua" harrastajaa. Amatööri rakastaa asiaansa, eikä säästä vaivojaan oppiakseen kaiken mahdollisen. Ehkäpä ajat ja asenteet ovatkin muuttumassa, sillä yhä tärkeämpää nykyisin on osaaminen, ei oppiarvo. Paperit kellastuvat nopeasti, kuten minunkin vanhat nuottivihkoni.

Riemujuhlasta palattua

Töölön Yhteislyseo 1961
Puheet, suvivirsi,valkolakit päähän, ruusut ja halaukset! Ulos häikäisevään aurinkoon, ulos elämään! Vielä hymyillään hetki kameroille  oman  koulun, TYLYn  ovella. Koko päivä on yhtä juhlaa, ei huolta kesätöistä, ei opiskelupaikasta.  Nyt on tärkeää tämä uusi kävelypuku, voi miten olemme kauniit! Millähän pitäisin kiinni armaastani, kun skootterin takaistuimella sivuttain istuen, jalat sievästi vierekkäin yritän pitää hatustani kiinni, tuulen riepotellessa ruusuja sylissäni. Sitten marssi sankarihaudoille kaupungin läpi, ruusu jokaiselta isänmaan puolesta kaatuneille. Kotona odottaa ensimmäinen iltapukuni, tulppaaninmallinen

pehmeänhohtava mekko, ompelija loihti sen äidin tuttavalta saadusta silkkileningistä. Sininen kangas käännettiin nurin, jolloin se oli kuin uusi. Uusi ja suloinen. Uusi myös elämä, tämän jälkeen kaikki on toisin.

Ja niin elämä tempaisi meidät kaikki pyöräänsä.

Etu-Töölön lukio 2011
Tietenkin me riemuylioppilaat halusimme  ryhmäkuvan TYLYn ovella, mistä jokaisella lienee viidenkymmenen vuoden takainen kuva albumissaan. Meitä A-luokkalaisia saapui viime lauantain juhlaan mukava joukko. Kolme on  siirtynyt ajasta pois, jotkut kaukana tavoittamattomissa.  Enemmän kuin puolet oli paikalla. Virallinen valokuvaaja sai käteensä jos jonkinlaista digikameraa omansa lisäksi. Tämä kuva tallentui mieheni, sen 'toisen lakkipään' kännykkään.

Juhla vietettiin upeassa ympäristössä: Temppeliaukion kirkossa. Lakitettavia oli peräti 118, eikä katsoja silti pitkästynyt nuoria  matkaanlähtijöitä seuratessaan. Juhlallisuudesta huolimatta saattoi havaita lämpimänhaikean tunnelman opettajien ja lähtevien oppilaiden välillä. Tyttöjen pukuloistoa hämmästelimme, kuin juhlavastaanottoa katselisimme.  Pojat tummissa puvuissaan miehekkäitä, ryhdikkäitä. (Mielessä häivähti 70-luku risaisine farkkuineen...)

Vieraanvarainen rehtori sekä vararehtori kestitsivät meitä koululla, ja esittelivät luokkatiloja. Oli hilpeää muistella yhteisiä kokemuksia ja ainutlaatuisia opettajiamme. Mielihyvin panin merkille kuvaamataidonluokan juuri entisellä paikallaan. Sieltä sain voimakkaimmat eväät elämäni suunnalle.

Nuoruudenystävien tapaamisen mysteeristä kerrotaan. Se muuttuu todeksi vasta, kun itse sen kokee. Miten ensin oudot kasvot sulavat tutuiksi, nuortuvat. Muut näkivät ehkä mummoja ja vaareja  kellastuneine lakkeineen. Me näimme aivan muuta. Päivän kuluessa olemme ihan samanmoisia kuin erotessamme 50 vuotta sitten. Kuitenkin kokonaisempia, viisaampia... Alan ymmärtää luokkakokousten suosion.

Hatun sovitus

Hiuksenikin leikata

päätin lakin takia

- viiskytvuotiaan

Kohta pääsen laulamaan

suvivirttä kerran vielä

toisen armaan lakkipään

kainalossa 

- yhä  vielä

***

Valokuva on napattu tänä aamuna iMacin sisäisellä kameralla, PhotoBoothilla. Kuva kädessäni on hyvin kestänyt aikaa, sen valmisti se 'toinen lakkipää' omassa pimiössään v. 1961. Ehkä lauantaina valokuvaillaan samalla paikalla Helsingissä.

Tällä postauksella osallistun Runotorstain ja Valokuvatorstain 210. haasteeseen, joka on sovitus Suvivirren sävelistä.