torstai 29. syyskuuta 2011
Isoäidin leikit
Kanadalaiset pojantyttäreni ovat ehkä juuri nyt liian isoja leikkimään nukeilla. Thaimaalainen katutaiteilija ikuisti heidän veikeät hymynsä postimerkin kokoisista lompakkokuvista kolme vuotta sitten, jolloin he olivatkin ihan sopivan ikäisiä. Isoäidin nukkeja on tässä kokoontunut ryhmäkuvaan heidän ympärilleen. Siinä on tuttua väkeä kun tarkemmin katsoo: tätejä ja setiä ja sukulaisia. Pikkuinen isoäidinäiti ujostelee uusissa kouluvaatteissaan viime vuosisadan alussa, ja setä lukee thaikielistä satukirjaa. Isotäti on solminut hiuksensa poninhännäksi, ja toivoo että uusi vannealushame vilahtaisi kellohameen alta. Oma isä 70-luvun muotifarkuissaan on hyppäämäisillään ulos kuvasta. Kenties hän lähtee etsimään tyttäriään, jotka ovat juuri sopivan ikäisiä leikkitovereiksi.
Nukkemaailmassa on kaikki mahdollista.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Aamulla lauantaina
Yritin Facebookissa luoda onomatopoeettisen arvoituksen, ja kommenttiketjusta tuli 55 tekstin mittainen, ennen kuin oikea arvaus löytyi. Yritän vielä hiukan parannella ääniefektiä tässä:
Mikä sanoo:
"KLONKKODONK PLONKLONKprlprlprlprlrlrlrlrlrl"
"KLONKKODONK PLONKLONKprlprlprlprlrlrlrlrlrl"
ja säikyttää hereille monta kertaa yössä?
Säästän lukijani arvauskilpailulta, sillä vastauksen voi päätellä lauantaisesta valokuvasta. Sehän on tietenkin japaninjalopähkinäpuu, joka on valmistanut elämänsä ennätyssadon. Puun oksat kaartuvat peltikaton ylle juuri makuukammarimme kohdalla, ja erityisesti aamuyön tunteina se alkaa pudotella painavia pähkinöitään. Kavahdan kalpeana hereille kuvitellen että ammunta alkoi rauhallisella sivukadullamme.
Tämmöinen 'peitto' löytyi lauantaiaamuna ja näköjään vielä monena tulevana aamuna kadun varren nurmikaitaleelta. Niinpä lähetän sen vastaukseksi Valokuvatorstain 217. haasteeseen 'Kuvapeitto' lauantaiaamuna.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Kaappia siivotessa
Omakuva Rovaniemellä |
Nyt katson elämääni samoin silmin, mutta eri suunnasta. En saattanut kuvitella, että työvuosien jälkeen odotti vielä se vapaan taiteilijan ura, eläkeiässä. Vailla suorituspaineita kutsunkin itseäni nyt päätoimiseksi harrastajaksi.
Tämän piirustuksen säästin, ja digikuvasin kuten monet muut löytöni. Ehkäpä ne saavat uuden elämän digitaalisessa muodossa...
Mustavalkomaanantain 84. haaste on MUISTO.
torstai 15. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Nukkesiskokset
Tellervo ja Teresa 1920-luvulla |
- Muistatko sen tappelun? Hiekkalaatikolla?- Sinä muistat Kaiju. Sinä muistat! Oltiin kai pari-kolmevuotiaita silloin. Sinähän olit jo kahdeksan, minä kuusi, kun äiti sieppasi minut mukaansa sinne Moskovaan. En voi käsittää miksi äiti jätti ihanan kodin, jätti isän, Pirkon, Aden ja Sirkan. Ja sinut, Kaiju. Joka päivä kaipasin isää ja siskoja. Uskotko? Miten ihanaa nähdä teidät viimeinkin! Huomasitko Kaiju: Pirkko ja Ade niiasivat minulle asemalla kun tulin junasta. He luulivat minua joksikin tädiksi. Mutta isä ja sinä tunsitte minut! Tiedätkö, en koskaan edes pakottamalla suostunut sanomaan äidin uutta miestä isäksi, en koskaan. Minullahan on isä! Näin kauan jaksoin odottaa, että näkisin taas teidät. Nyt olen tarpeeksi vanha matkustamaan yksin, ja äiti päästi minut kyläilemään.
- Se oli hiekkasiivilä, ja sinä halusit sen minulta.
- Minäpäs, sanoin minä.
- Ei kun minä, sanoin minä.
- Sinä heitit hiekkaa.
- Sinä tartuit minun tukkaan.
- Ja sitten me kiljuttiin, ja vauva heräsi parkumaan.
- Hilma juoksi pihalle, ja retuutti meidät nurkkaan. Eri nurkkaan kummankin.
- Itkettiin ja nyyhkittiin. Ja sitten otettiin kaulasta kiinni, ja sovittiin. Suloisesti.
-Toini, voi että me kaivattiin sinua. Ja äitiä. Mutta me kyllä taidettiin olla sinulle kateellisia. Sinä sait äidin! Pikkusiskot eivät muista äitiä, mutta osaavat kyllä haaveilla hänestä. Miksi hän valitsi sinut? Sinä olit varmaan meistä kaunein?
-Ei Kaiju. Ei se ollut niin. Ei ollenkaan. Muut olivat liian pieniä. Minä olen tummatukkainen. Äidin näköinen. Sinä olet vaalea. Sinä muistutit isää.
- Mutta nyt emme koskaan eroa, emmehän? Kyläillään! Kirjoitellaan!
tiistai 13. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
Omakuva
Mustavalkomaanantain 82.haaste 'Omakuva' on vastustamaton.Onhan malli aina käytetävissä. Mitähän mustavalkoisuus nyt aiheeseen toisi? Tässä tarkkailen varjojen leikkiä kasvoillani. Ja katsetta, joka ihailee itseäni paljon ihanampaa kohdetta.
Toteutus N8-kännykän kakkoskameralla, joka on vallan verraton väline meidän narsistien tarpisiin ;)
perjantai 2. syyskuuta 2011
Pilvien tarkkailua
Syyskuun ensimmäisenä päivänä on vielä kesä kesken. Puutarhatuolissa on mukava lojua taivasta tarkkaillen. Kuuluu kaukaista jyrinää, tulevatko pilvet tänne päin?
Mustavalkomaanantain 81. haaste on "Skywatch-Monday."
Maanantai jo meni, mutta ehdin mukaan. Joka päivä olen pilviä tarkkaillut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)