torstai 26. huhtikuuta 2012

Puutarhapatsaat


Vanha kissa on päässyt talven päätyttyä  puutarhaan, ja lämmittelee ilta-auringossa. Kissa on jo 12-vuotias, mutta kuva on aivan uusi, ja se otettiin Valokuvatorstain uuden aiheen takia. Tämän blogin hakutilastoja johtaa ylivoimaisesti "Puutarhapatsaat", ja tässä kuva seuraavalle hakijalle siis. Tiedoksi: "Vartijakissa" on muovattu savesta, poltettu  kolmessa osassa uunin pienen koon takia, väritetty metallioksideilla ja lystereillä, ja koottu kestävällä liimalla.

Valokuvatorstain 244. haaste: "---etsi oman blogisi tilastoista tai vastaavista lista hakusanoista tai hakulauseista, joilla blogiisi on tultu. Valitse sinua inspiroivin sana tai lause ja ota kuva sen pohjalta.".

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Saanko esitellä: Rose!

























Nukkesivulleni on tupsahtanut uusi tyttönen, Rose nimeltään. Pään ja jäsenet valmistin  jo vuosi sitten, ja nyt oli Rosen aika ruumiillistua. Piirteet on lainattu pojantyttäreltä, pikkusiskolta. Ensimmäinen versio on matkustanut Kanadaan, kuten isosiskokin. Tämä on siis toisinto samalla muotilla. Vartaloon käytin rautalankatekniikkaa, mihin olen suuresti  mielistynyt. Kampaus on päivitetty ja piirteetkin hiukan varttuneemmat. Hiukset ovat mohairia, mikä on viehättävän luonnollinen materiaali. Rose halusi pukeutua 20-luvun muotiin, ja sieltä etsittiin malli Knicker-asulle sekä korkeavartisille nauhakengille. Ensimmäiset nahkakenkäni! Mekkokangas löytyi vaatekaapistani, kuten tavallista. (Hyvästi söötti kesämekko...) Polvihousut vilahtavat helman alta ja jättävät näkyviin kaitaleet mustia puuvillasukkia.

Isosisko on parhaillaan syntymässä. Vartalo on pääällystämistä vaille valmis. Odotan malttamattomasti  tilaamaani hiusmateriaalia. Aion kokeilla aitoa hiusta, sillä  esikuvan hiukset ulottuvat yli vyötärön. Niin pitkävillaisia Mohair-vuohia ei taida löytyä. Tänään kiinnitän osat yhteen, ja Kathleen herää henkiin.

Aamupäivän maalasin uusia posliinipäitä, joista kerroinkin äskettäin. Kevätpuuhat ja kesän hankkeet ovat jo alkaneet vietellä pois nukkekammarista, ja saattaakin tulla pitkä paussi. Mutta mikäs kiire tässä.

P.S. Ja juuri kun olin tämän julkaissut, rapsahti postilaatikko! Melkein kädet täristen tutkin ihanuutta, ja huomaan olevani peruukintekijänä uuden haasteen edessä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Taitavaa työtä

Chiang Mai , Night Market

Mustavalkomaanantain 112. aihe on TYÖ.
Tätä kuvaa editointi harmaasävyiseksi ei paljoakaan muuttanut. Valtaosa töistä on hiilipiirroksia, ja taiteilijan paitakin on harmaa. Fotorealismi on näpeissä näillä taitureilla, jotka paiskivat töitä arvioivien katseiden kohteena.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hyvää pääsiäistä!


Posliinimunat pääsevät kaapista näytille pääsiäisen lähestyessä. Jotkut näistä ovat seireeninmunia, niillä voi soittaa! Lintujen juoma-allasta ei vielä tarvita puutarhassa, joten sekin pestiin juhlasommitelmaa varten.

Luovan lauantain 106. haaste on PÄÄSIÄINEN ja osallistun vaihteen vuoksi keramiikalla.



Perjantaina 6.4.2021 Huomaan, että Valokuvatorstain 241. haaste on sama. Niinpä vastaan siihen samalla kuvalla, sillä keramiikan lisäksi on tässä myös valokuva. Sainkin ottaa niitä yli parikymmentä, ennen kuin pääsin toivottuun tulokseen. Kuvankäsittelyä tarvitsin ainoastaan rajaukseen.

Hyvää pääsiäistä  toivotan sinulle lukija!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kaunis blogi




Sain eilen tunnustuksen, joka piristi lumisateista päivää. Lämmin kiitos Sirpa!
Mukana seuraa velvoite jakaa tunnustus eteenpäin 5 kauniille blogille, joilla on vähemmän kuin 200 lukijaa.  Seuraamieni blogien lista on pitkä, joten helpotin työtäni kiristämällä rajoja.  Etsin kuvantekijöiden upouusia blogeja omista suosikeistani, ja näin päätin lähettää tunnustuksen eteenpäin seuraavalle kolmelle ihanaiselle, riemastuttavalle ja hämmästyttävälle blogille:





On aina mielenkiintoista seurata tunnustusten polkuja taaksepäin. Melkoinen viuhka leviää Blogistaniaan.Vastaan tulee tuttuja ja ennen tuntemattomia. Huomaan myös, että moni on jakanut useammalle kuin viidelle, joten ihan hyvällä omallatunnolla voitte laittaa tämän talteen palkintokaappiin muistoksi.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kissanpolkka


Nukkepajan kuulumiset


Nukkepajassa on ollut hiljainen vuosi. Viime huhtikuisen kaukomatkan takia kasvit valtasivat savipajan. Puutarhakesän jälkeen paja muuttui suorastaan viidakoksi, ja pasuunakukat pudottelivat lehtiään saviroiskeiden päälle talven kaamoksessa. Maaliskuu houkutteli kasvipuuhiin, ja lähdin pajaan  inventaariota pitämään. Kukkamultien vaihtaminen sujui   näppärästi. Mullan kariseminen saviroippeiden päälle ei haitannut. Koko sotku tuli siivotuksi kerralla. Hävitettyäni epäonniset  pelargonit saatoin järjestää  tyhjää pöytätilaa. Samalla löysin tölkin, johon oli jäänyt hiukan valusavea...

Voisinkin tehdä puuttuvat kädet ja jalat parille nukkehyllyllä odottavalle päälle! Ja voisin tehdä pari päätä nukkehyllyllä odottaville käsille ja jaloille! Tölkin korkki oli vain löysästi kiinni. Harmi. Vellin sijaan valumassa oli puuroa.

Oikeaoppisuutta uhmaten ohensin massaa vedellä samalla kun siivilöin sen juoksevaksi. (Valmismassa on muuten kätevää, mutta sen oikeaa deflokkulanttia ei ole kerrottu.) Ainahan voi kokeilla, kun on vain pikkuhommista kyse.

Kokeileminen on opettavaista. 
— Massan viskositeetti oli outo. Valu irtosi nätisti muotista, mutta ensimmäinen  vaipui kasaan irroittamisen jälkeen. Tekele hämmennettiin takaisin lietteeseen. Muut muotit avasin vasta kahvipaussin jälkeen.
— Valutus sujui tahkeasti. Seinämän paksuus oli epätasainen.

Raakapolttoon pääsi loppujen lopuksi haluamani määrä nukenosia. Toinenkin pää syntyi kaapimalla viimeiset roippeet tölkistä. Skrabapulla...

Ihme kyllä, kaikki säilyivät raakapoltossa ehjinä. Mutta lisää kokemuksia oli luvassa:
Skrabapulla muuttui vesiämpärissä rokonarpiseksi. Se oli täynnä ilmakuplia, jotka nyt vasta poksahtelivat auki. (Vesiliotus tehdään hiomista varten.)
—Jalka katkesi kahtia. Sisuksista paljastui syy: savi ei ollut valunut pois jalkaterästä. Liian suuria paksuuseroja siis.

Epäonnistuminen voi joskus olla ovi uuteen suuntaan. Sen sijaan, että olisi heittänyt pään jätesankoon, ryhdyin sitä hiomaan ilman pelkoa. Raakapoltettu valusavi on mitä miellyttävin veistosmateriaali, huomasin. Jokainen veistäjä tietää, että kovaa pintaa on helpompi käsitellä kuin pehmeää. Käytin rohkeasti terävää veistä ja hiontasieniä.  Uuden ihon lisäksi ressukka sai myös uudet piirteet ja uuden kampauksen. (Vielä näkyy rokonarpi solisluun kohdalla.) Havainnosta innostuneena ryhdyin myös ehjää päätä veistämään.

Ehkä vielä tunnistat piirteistä Tellervon? Aikaisemmin olen yrittänyt maalaamalla antaa muottisisaruksille yksilölliset piirteet. Veljesten (kuvia löytyy Nukkesivulta)  piirteitä muokkasin veistämällä, mutta varovasti.
      Kenties muut nukkemaakarit ovat tämän jo aikapäätä hoksanneet, mutta itse iloitsen nyt uudesta keksinnöstäni: Selviän vähemmillä kipsimuoteilla, jos veistän nukelle lopullisen ulkonäön valun ja raakapolton jälkeen.

Kerrottakoon silti, että muotti on puoliksi uusi. Tein uuden takaosan, jolloin näistä tytöistä tulee lyhythiuksiset.

Nähtäväksi vielä jää, miten nämä selviytyvät lopullisesta poltosta. Kerron sitten.


Nukke-tunnistetta klikkaamalla löydät edelliset nukketarinat.