sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Vanhalla Huvilalla



vinttikamarin hämärässä
Vanhalla Huvilalla
jotakin etsin

jalkoihini tipahti lankakerä
kättäni paeten se vieri lattian poikki
piirtäen viivan menneeseen aikaan

teräksenharmaaseen jumpperiin
   neuloin odotuksen
      kaipauksen
         rakkauden
joka sitten täyttyi ja häät vietettiin

silmukka liittyy silmukkaan
menneestä tulevaan ikuisesti

         missähän jumpperi on nyt?

nostin kerän käteeni
löysin puikotkin
sormet haparoivat empien
ja sitten muistivat

sormeni muistivat
pienet liikkeet
langan hyväilevän kosketuksen
josta ei tahtoisi erota

puikkojen hiljainen rytmi täyttää tilan
kuin cembalosonaatin helinä
- sen ei soisi päättyvän

vuosikymmenten jälkeen
tässä hetkessä

levollisuus


***

Vastaus  Runotorstain 150. haasteeseen: "Jotta en unohtaisi"
Aihetta ehdotti SusuPetal

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kaamos, versio II

En malttanut olla leikkimättä Kaamos-aiheellani. Virallinen osallistumiskuvani "Luovan lauantain" haasteeseen on väreiltään ankea, - kaamosmaisen ankea. Olkoon siis paikallaan.
Tunnettu maalaus johon viittaan, on väreiltään dramaattinen. Tähän muunnelmaan hain väriparin maalauksesta, joka löytyy Norjan kansallisgalleriasta. Myös taiteilija itse teki aiheestaan lukuisia versioita :)


torstai 26. marraskuuta 2009

Kaamos

Luovan lauantain 52. aiheena on ollut Kaamos kohta säädetyt kaksi viikkoa täyteen. Ankeampaa kaamosta en ihan äkkiä muistakaan.Oma aiheeni oli päässä valmiina, mutta ei vielä tehtynä, kun kävin katsomassa toisten osallistujien taideteokset. Kuten arvasin, persoonallisia ja yllättäviä kuvia tai videoita hilpeästä synkkään, tunnelmoinnista kauhuun. Tähän asti olen kaivellut tekeleitä arkistoistani, mutta nyt ryhdistäydyin ja tein aivan uuden. Vai onko se uusi? ;)


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

"Kukaan ei oo kukaan"

"Jo muinaiset Roomalaiset.." alkaa tämä postaus. Mietteet herätti Mm:n viimeöinen kirjoitus: Minä olen minä enkä kukaan muu Muistelut pitkästä työkaudesta Thaimaassa antavat Mm:n blogille erityisen viehätyksen ja mielenkiinnon.

Vanhin Suomea koskeva asiakirja on säilynyt 1100-luvulta. Siirtyminen rautakaudesta keskiaikaan tapahtui Ruotsin vallan alla 1200-luvulla. Kirkko määräsi kansalaiset ripille, ja alkoi vähitellen pitää kirjaa jäsenistään. - Samaan aikaan rakennettiin nykyisessä Thaimaassa upeita kaupunkeja temppeleineen.
    Kirkonkirjoista alkoi väestökirjanpito kuten tiedämme. Tänään jokaisella kansalaisella on sosiaaliturvatunnus. Mm kertoo, että näin ei välttämättä ole Thaimaassa.
    Jokainen suomalainen on siis todistettavasti olemassa, ja joutuu sen myös tuon tuostakin osoittamaan muovisella kortillaan. Junnu Vainio ilmaisi huolensa tuosta numerosta 1980-luvun taitteessa:
"Mut', jos on mikroprosessori pimeä, ei mulla ole numeroa, nimeä."
(Kukaan ei oo kukaan)
Ennustus on pessimistinen, mutta osuu kerrassaan naulankantaan toisessa säkeistössä, vaikka Internet alkoi vasta vuosikymmentä myöhemmin hiipiä koteihin.
"Sinä, jos vain tahdot minut pikaisesti kohdata,
samaan näyttöruutuun heti koodisi vain johdata."
Nyt me blogistanian kansalaiset olemme aivan hukassa, jos mikroprosessori on pimeä. Ei ole identiteettiä, ei nimeä. Mitä ajattelevat Facebook-kaverit, kun minua ei näy! Olen aivan yksinäni, kun en tapaa blogituttujani kokonaiseen päivään. Viikko aiheuttaa jo ahdistusta.

Ei huolta! Nimimerkkini elää omaa elämäänsä, se on kaikissa välimuisteissa, Google löytää minut kaikkialta missä en edes itse muista käyneeni. Kolkko totuus on se, että monet blogit eivät päivity siksi, että kirjoittajaa ei enää oikeasti ole olemassa. Yhtä sellaista säilytän kirjanmerkeissäni, se kiehtoo oudolla tavalla. Internetissä on toinen elämä.

Sivupersoona blogissa on ehkä pientä jos vertaa pelimaailmaan. Uutiset kertovat jopa oikeustuomioista,joita on langetettu identiteettivarkauksissa tai muissa väärinkäytöksissä. Todellisuuden ja internetin raja häipyy monilta ihan oikeasti.

Blogimaailmaa leimaa luottamus: jokainen nimimerkki on oikeasti se, joka kertoo olevansa. Ainakin siinä joukossa, jonne olen oman naamani laittanut lukijaksi. Monet kirjoittavat myös oikealla nimellään, sillä saattaa olla ammatillista merkitystä. Nimimerkki ehkä antaa suuremman vapauden käsitellä kiperiä kysymyksiä vahingoittamatta vaikkapa omaisiaan.

Minulle Internet on suuri rikkaus, kunhan muistan pitää pään kylmänä ja selvänä. Kaikki tieto on tarjolla, ja voin toteuttaa luovuuttani monin uusin tavoin. Riippuvaisuusoireita kavahdan, sammutan koneen ja lähden ystävän kanssa konserttiin, oikeasti.
Minä olen Minä ja ystäväni on Sinä :) Kuten Mm:n 8-vuotias lapsenlapsi vastaansanomattomasti filosofeeraa.

Näitä mietin matkatessani vaikkapa Thaimaahan, salkkumikro repussa. Kenties kohtaan ihmisiä, joilla ei ole sosiaaliturvanumeroa, mutta sydän paikallaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Musikaalinen sanaleikki

Huumori on vaikea laji, varsinkin sanaleikkeihin perustuva.
Kätkin sellaisen runoon "Ei puita". Sanaleikki viittaa tunnettuun sävelmään.
Olen utelias miksi kukaan kommentoija ei noteerannut. Siihenhän voi olla kaksi syytä:
-Itsestään selvää, turha mainita!
-Kukaan ei tunnista. Kommenttiosastossa arvailen, että sävellys on ehkä tuttu vain minun ikäluokalleni.

Tilastoistani näen, että sivulla on runsaasti käyty, vaikka kommentteja ei ole paljon. Lupaan paljastaa arvoituksen, jos oikeaa vastausta ei kuulu. Laitan vaikka linkin YouTubeen :)
Mutta sitä ennen odotan uteliaana vastauksia.

***
Tässä katsotuin video sävelmästä. (Olen kauan sitten istunut pienen viihdeorkesterin pultissa , ja tuokin kuului repertuaariin. Minä en ollut se lintupillinsoittaja, vaan huilisti :)

Laatinut Nednickerson:


Eli mikä on sävellyksen suomalainen nimi, ja miten niin se on runossa?
Taisi mennä jo liian helpoksi...

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ärräpäät


räyhäkäs roiske
räiske - ei loiske
aallot ärjyvät
airokin karkaa
parkaa raatelee räntä

äyskäröi äyskäröi!
rääkyvät räyskät

salama viiltää räikeän railon

***




"Kaukainen ranta" © Marjattah 2008


Runotorstain ja Valokuvatorstain 149. haaste: "Räiskyvä"

tiistai 17. marraskuuta 2009

Ei puita


puuton puisto
suisto muisto luisto
ei mikään puisto
- puiston muisto


puutarha ilman puuta
kaikkea muuta
- lastentarha
ruusutarha koiratarha tarha

puoskarin luutarha



"Puu-tarha vuorella" Lissabon, Castelo Sao Jorge © Marjattah 2007



Valokuvatorstain ja Runotorstain 148. haaste:
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
(Kiinalainen sananlasku)

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kuu



musta kissani
pimeällä polulla
haastaa täysikuun


***

Kuva on otettu 1995, digitalisoitu tänään. Edititu, ei manipuloitu: Rajasin, poistin pölypisteet, säädin hiukan valaistusta (curves).Vasemman alanurkan terävää varjon rajaa  pehmensin.

Runotorstain ja Valokuvatorstain 147. haaste

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Lauantaikuva

Piirsin aikoinaan useinkin luonnoksia oppilaistani. Kaappeja järjestellessä osui eteen grafiikanlehti "Punk" vuodelta 1985. Joskus tuo pieni puupiirros on näyttelyissäni ollut esillä, mutta unohtunut pinon pohjalle.
Mahtoiko tämä tyttö kuunnella Griegiä (kuten Peikkojutun tyttö), kuka tietää... Noina aikoina nuorisomuoti oli käynyt yhä kekseliäämmäksi. Helminauhojen ja samettipantojen sijaan koristautumiseen kelpasi rekvisiitta, joka hyvin sopii tämän viikon Luovan lauantain aiheeseen:"Romu". Mutta tuo oli vasta alkua :)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Kesän herkut purkkiin!

Inspiraatiota ei pidä odotella. Parempi ryhtyä puuhaan, ja yhtäkkiä huomata, ettei osaakaan lopettaa.Otollisin hetki on se, jolloin ehdottomasti olisi tehtävä jotakin muuta. Kuten esimerkiksi siivottava tai järjestettävä se komero, jossa vain ovi pitää tavarat paikoillaan.

Istahdin siis vain hetkeksi silmäilemään viime kesän kuvasaalista, ja avasin iMovien vain kokeillakseni. Tunteja vierähti huomaamatta, ja nyt on minulla ilo esitellä aivan uusi video: Kanadalaiset rakkaamme Linnanmäellä elokuussa 2009.