tiistai 22. tammikuuta 2013

Helppohoitoinen puutarha






Television pihanmuuttumisleikeissä päällimmäinen toive on yleensä helppohoitoisuus.

Puutarhan on oltava kuin olohuone. Olohuone on aika helppohoitoinen. Välillä on imuroitava, pyyhittävä pölyt ja pöyhittävä tyynyt. Vanhat sanomalehdetkin on aika ajoin keräiltävä, ja parittomat sukat, hohhoijaa. Mutta olohuoneen tarkoitus on oleminen, useimmiten sohvassa.

Entä jos matto kellastuisi, seinäryijy alkaisi varista, verhot lakastuisivat ja tipahtaisivat lattialle? Tyynyt alkaisivat lisääntyä holtittomasti unohtaen samalla soveliaat värit. Kirjat hyllyissään kypsyisivät ja poksahtelisivat lattialle. Parittomat sukat parittelisivat, ja niitä sikiäisi uskomattomiin paikkoihin, kuten kirjahyllyyn ja sohvapöydälle. Sohva alkaisi kasvaa ja paisua, kunnes peittäisi ikkunan ja ulottuisi kattoon.

Puutarha-olohuoneessa käy juuri niin. Se on hämmentävää. Suunnittelija tekee parhaansa, kiveää kulkutiet, kattaa värillisillä kivimurskeilla pinnat, peittää pergolan katoksella. Silti, jotakin vihreää on oltava myös, ja kukkia tietenkin. Nurmikonleikkuu ehkä hoituu itsestäänkulkevalla leikkurilla ja kastelu sadettajalla. Ruukkuihin laitetaan kastelukiteitä ja kukkia, joita ei tarvitse nyppiä.
      Muuttumisleikin loppuminuuteilla onnelliset omistajat kiittelevät työryhmää valmiista, ihanasta pihasta. Niin viattomilta näyttävät somat puuntaimet ja pensaat sekä perennat hallituissa ryhmissään.

Haluaisin nähdä nuo pihat viiden vuoden kuluttua. Parhaassa tapauksessa omistajasta on tullut oikea tarhuri, ja puutarha kukoistaa. Kävelyretkilläni näen paljon entisiä helppohoitoisia etupihoja,  joista voi hyvin päätellä mitä puutarhalle kuuluu.

Oikea tarhuri ei tunne sanaa 'helppohoitoinen'. Jos puutarhassa ei jonakin päivänä ole mitään tekemistä, hän keksii sitä kyllä. Vain jotta saisi viipyä siellä. Hän mietti viihtyisikö tänään varjossa vai auringossa, kumartuu sitten hoidokkiensa  puoleen ja alkaa rakastavin sormin nyppiä. Kohta hän huomaa riisuneensa taas puutarhahanskat. Mullan ja kasvien kosketus on niin ihana... Tuon tuostakin hän harhailee uusi taimi sylissään, ja  miettii missä sille olisi paras paikka. Hän hakee lapion ja aloittaa taas kerran mieliajanvietteensä: perennapasianssin.

Tietenkin oikea tarhuri istahtaa joskus puutarhatuoliin. Varsinkin ystävien seurassa se sujuu oikein hyvin. Vanha tarhuri istahtaa myös usein levähtämään ja ihailemaan näkymiä. Yhtäkkiä, hengityksen tasaannuttua, hän on taas jossakin pensaassa sekatöörit kädessään. Onnellisena.

Asvaltti ja muovikukat ovat helppohoitoisia!


Julkaistu  ensimmäisen kerran 27.5.2010

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tervetuloa arki!




Yksi ainoa tonttu  lennähti joulun ajaksi olohuoneeseen. Toissajouluna löysin sen Anusarn-marketilta ChiangMain kaupungissa. Thaimaalaisen nukentekijän näkemys tontusta riemastutti, ja tämä lähti heti mukaani. Hän on ehkä keiju, henkien talon asukas, hyväntahtoinen mutta hiukan ilkikurinen. Suomalaiset tontut  edustivat samoin muinaista henkiuskoa, ja thai-tonttuni tervehtii heitä luottavaisesti. Suvaitsevainen thaimaalainen poimii joulusta minkä haluaa, eikä vieroksu Jeesus-lastakaan.  Thaimaalainen keramiikkaseimi , mistä jo kuvan esittelin aikaisemmin, on vielä tänään piirongin päällä. Vietän mielelläni joulua Jeesuksen syntymäpäivänä vaatimatta sitä toisilta. Eniten soisin, että joulusta tulisi sosiaalisempi juhlapäivä. Ettemme sulkeutuisi koteihimme, vaan voisimme tavata ystäviä. Ehkä nuori polvi osaa muuttaa tuon perisuomalaisen käytännön, jota ei muualla tapaa.


Tänään loppiaisena silmäilen vielä vähäisiä joulukoristeitamme. Huomenna vien ne varastoon.  Minun jouluuni ei juuri kuulu tonttuja nykyisin. Olen varmaan saanut niistä tarpeekseni. Räikeä punainen ei ole minun värini. Joulumusiikkini ei ole  "Tip tap tip tap tipe tipe tip tap..." Tänä jouluna ravitsin sieluani Ranskan barokin joululaululuilla Kati Hämäläisen  soittamina Kotkan kirkon uruilla (sic!): "Noëls". Taidankin tänään vielä tuikata tuon CD-levyn iMaccini rakoon.

Vanhojen kansansatujen  harmaista riihitontuista kyllä tykkään, samoin Thai-tontustani sekä ja hellyttävistä villalankatontuista, jotka kauan sitten roikkuivat joulukuusessa. Nytpä olen hyvilläni siitä, ettei enää tarvitse imuroida kuusenneulasia juhannukseen asti. Keramiikkakuusi on helppo pinota kaappiin.

Antoisaa arkea toivotan sinulle lukija! Tulppaanit kertovat, että kevät on edessä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuosi vaihtui


Tabula rasa
vastasatanut lumi
tuleva vuosi

Hyvää vuodenjatkoa 
lukijalle toivotan!