Television pihanmuuttumisleikeissä päällimmäinen toive on yleensä helppohoitoisuus.
Puutarhan on oltava kuin olohuone. Olohuone on aika helppohoitoinen. Välillä on imuroitava, pyyhittävä pölyt ja pöyhittävä tyynyt. Vanhat sanomalehdetkin on aika ajoin keräiltävä, ja parittomat sukat, hohhoijaa. Mutta olohuoneen tarkoitus on oleminen, useimmiten sohvassa.
Entä jos matto kellastuisi, seinäryijy alkaisi varista, verhot lakastuisivat ja tipahtaisivat lattialle? Tyynyt alkaisivat lisääntyä holtittomasti unohtaen samalla soveliaat värit. Kirjat hyllyissään kypsyisivät ja poksahtelisivat lattialle. Parittomat sukat parittelisivat, ja niitä sikiäisi uskomattomiin paikkoihin, kuten kirjahyllyyn ja sohvapöydälle. Sohva alkaisi kasvaa ja paisua, kunnes peittäisi ikkunan ja ulottuisi kattoon.
Puutarha-olohuoneessa käy juuri niin. Se on hämmentävää. Suunnittelija tekee parhaansa, kiveää kulkutiet, kattaa värillisillä kivimurskeilla pinnat, peittää pergolan katoksella. Silti, jotakin vihreää on oltava myös, ja kukkia tietenkin. Nurmikonleikkuu ehkä hoituu itsestäänkulkevalla leikkurilla ja kastelu sadettajalla. Ruukkuihin laitetaan kastelukiteitä ja kukkia, joita ei tarvitse nyppiä.
Muuttumisleikin loppuminuuteilla onnelliset omistajat kiittelevät työryhmää valmiista, ihanasta pihasta. Niin viattomilta näyttävät somat puuntaimet ja pensaat sekä perennat hallituissa ryhmissään.
Haluaisin nähdä nuo pihat viiden vuoden kuluttua. Parhaassa tapauksessa omistajasta on tullut oikea tarhuri, ja puutarha kukoistaa. Kävelyretkilläni näen paljon entisiä helppohoitoisia etupihoja, joista voi hyvin päätellä mitä puutarhalle kuuluu.
Oikea tarhuri ei tunne sanaa 'helppohoitoinen'. Jos puutarhassa ei jonakin päivänä ole mitään tekemistä, hän keksii sitä kyllä. Vain jotta saisi viipyä siellä. Hän mietti viihtyisikö tänään varjossa vai auringossa, kumartuu sitten hoidokkiensa puoleen ja alkaa rakastavin sormin nyppiä. Kohta hän huomaa riisuneensa taas puutarhahanskat. Mullan ja kasvien kosketus on niin ihana... Tuon tuostakin hän harhailee uusi taimi sylissään, ja miettii missä sille olisi paras paikka. Hän hakee lapion ja aloittaa taas kerran mieliajanvietteensä: perennapasianssin.
Tietenkin oikea tarhuri istahtaa joskus puutarhatuoliin. Varsinkin ystävien seurassa se sujuu oikein hyvin. Vanha tarhuri istahtaa myös usein levähtämään ja ihailemaan näkymiä. Yhtäkkiä, hengityksen tasaannuttua, hän on taas jossakin pensaassa sekatöörit kädessään. Onnellisena.
Asvaltti ja muovikukat ovat helppohoitoisia!
Julkaistu ensimmäisen kerran 27.5.2010