Ennen vappua

kylmä paljas maa
janoaa jo värejä
räntäaamuna
      punarinta nyökkäilee
      sivellintä kokeillen
      ***

Runotorstain 165.haaste: "Kevät"

Aikahyppy

menneeseen aikaan
mieleni voi hypätä
vuosikymmeniin
         kuitenkin huhtikuusta
         on pitkä matka kesään


         ***


Runotorstain 163. haaste

Äidit ja tyttäret

Mummini ja äitini kesällä 1922. Mummi on vasta 36-vuotias, ja äitini 16. Myrskyisen talven jälkeen on välirauha ehkä solmittu.

Tällä viikolla on aikomukseni käydä Hietaniemen hautausmaalla. Äidin kuolemasta on tasan vuosi kulunut. Vieläkään en ole tottunut,tunne ei noudata järjen ohjausta. Tuon tuostakin kuvittelen, että hän on puhelinsoiton päässä. Tänäkään keväänä puutarhaa ei valmistella vastaanottamaan rakasta kesävierasta.Pionit varmaan silti muistavat...

Aika ajoin tutkin muistiinpanojani, jotka aloitin vasta Äidin 100-vuotiskesänä. Tutkin myös käsikirjoitusaarretta, äidinäidin, minun mummini, muistiinpanoja. On kiehtovaa vertailla niitä äitini muistikuviin. Hän oli hiljainen silminnäkijä, joka joutui seuraamaan mummini elämän kuohuvia vaiheita. On yllättävää sovitella omat muistikuvat turvallisesta Mummista kertomuksiin äidin ja tyttären kipinöivistä väleistä.

Villamussalon päiväkirjassa kerron aamuhetkestä kesällä 2006, jolloin puhelimme Mummin muistiinpanoista. Keskustelu kääntyi pian koulumuistoihin. Minunkin mieleni vaelsi helsinkiläiseen koululuokkaan kauan sitten:

Koulumuisto

Koulukiusaaminen 'keksittiin' vasta 1990-luvulla. Ilman nimeäkin se on ollut ikiaikaista. Eipä tänäänkään kasvattajan ole helppoa havaita henkistä kiusaamista, vaikka näkyvään väkivaltaan olisi nollatoleranssi. Mielen arvet säilyvät elämän loppuun asti.

Vaihtoehto

Sinä päivänä

kun muutuin näkymättömäksi

ymmärsin että elämä oli pettänyt minut

elämä oli kavalasti minut pettänyt

Minähän olin nuori

maailmassa vallitsi järjestys

kukin tiesi paikkansa

lapset olivat pieniä

aikuiset varmoja

vanhukset harmaita ja kumaraisia

ja minä olin nuori

juuri  minä olin se nuori

Sinä päivänä kapinoin

ja halusin keksiä vaihtoehdon

kunnes ymmärsin

että se olisi kovin ikävä

ja lopullinen

Aika on ikuinen ja paikallaan

elämä virtaa hitaasti muuttuen

eikä mikään ole niin kuin eilen

Tervehdin  peilikuvaani 

kampaan hiukseni ja hymyilen

Sain elämältä lahjaksi 

tämänkin päivän


       ***

Runotorstain 162. haaste: "Vaihtoehto"

Herätys!

Huhtikuinen kohtaaminen Kotkan Katariinanniemessä.
Onneksi löytyi taskusta kännykkäkamera.
Vastaan siis valokuvatorstain 162. haasteeseen : "Vaihtoehto".

Hiljaisella viikolla

Ota harppi ja viivain

 mittaa kärsimys

onko surulla pohja 

onko tuskalla katto

mittaa kaksi surua

onko se enemmän 

kuin yksi

mittaa sota

terrori ja

 maanjäristys

rakkaan sairaus

mittaa koiran kuolema

saat aina tulokseksi  1350 cm3

maailmankaikkeus laajenee sisäänpäin

kunnes päättyy eikä kärsimystä enää ole

huhtikuu nostaa lumikellot

kuolleesta maasta    


***
          

Runotorstain 161. aihe on Kärsimys