sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Helmikuinen puutarhamaisema


Tämän kuvan olen tavallaan jo julkaissut, sen löytää mikäli näppää sivupalkin lumisen diashown auki. Silloin voi huomata, että olen syyllistynyt manipulointiin. Otin näet samasta tilanteesta kaksi kuvaa. Tässä onnistui lumi paremmin, mutta toisessa oli osuvampi kuva tietokoneen näytöllä. Niinpä tunnustan vaihtaneeni tylsän tekstitiedoston sen toisen kuvan näyttönäkymään, matkakuvaan. Kuva on siis 'totta', tosin kaksi hetkeä on yhdistetty.

Tänään, lumituiskun jälkeen, kaivoin lumimuuriin pihan puolelle lumiportaat. Kiipeämällä portaita yletyin lapioimaan syvennyksen kinokseen, ja voin taas ihastella lumista tammea puutarhassa.

(PS. Kävitkö katsomassa, mitä lumesta löytyi?)


*******************************


Valokuvatorstain 155. haaste: "Lumi"

torstai 18. helmikuuta 2010

Kirjoittajan helmi


1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin – blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

*********************************************************************
Vastaan JL:n haasteeseen 31.tammikuuta 2010

Päätin valita tekstin puutarhablogistani. Se kuuluu neljän blogin sivustoon, jota  päivitän harvoin ja harkiten. Siellä syntyy elämäntarinaa, jonka talletan myös paperille. Ehkä teen joskus kirjan, painos 1 kpl :) Jokaiselle blogille näyttää muodostuvan oma luonteensa. Täällä Varamussalossa julkaisen tekstejä spontaanisti, ja arvostan vuorovaikutusta. Kirjoitukseni tyylilaji lienee essee.  Se löytyy näppäämällä otsikkoa:

syntyi elokuussa vuonna 2008. En tiennyt, että se oli viimeinen kesä Äidin kanssa. Toki aavistin (kuten olin kuvitellut aavistavani jo kymmenen vuoden ajan).

Miksi valitsen tämän tekstin?
Tekstini esittelee teemat, joihin usein palaan, kuten aika, todellisuus, lumous, vanheneminen, intohimo puutarhaan. Kenties onnistuin luomaan epätavallisen matkakuvauksen? Mielestäni pääsin lähelle sitä mitä tavoittelin. Kielenkäyttö näyttäisi sujuvalta, eikä juttu ole sisältöön nähden liian pitkä.
- Äiti on ollut monien tekstien innoittaja, ja luultavasti tulen kirjoittamaan vielä paljon aiheesta, etenkin ajasta johon pääsin kurkistamaan vain hänen muistelujensa ja valokuvien kautta.

Kopioin tähän kirjoitelmani intron, joka näin tekstistä poimittuna enteilee runoharrastusta:

Perhosen lepatus, kirsikkapuun oksa 
jota lintu liikuttaa,
tuijan korkeus taivasta vasten.
Auringon lämpö, varjon viileys,
lähestyvän sateen kostea hipaisu. 
Ja tuoksut! Voi ihana jasmike,
 tuoksuherneet, ruusut;
kiitos nautinnosta, joka tuo mieleen
kaikki elämän kesät.


Mikäli otsikon linkki ei toimi (niin tapahtuu toisinaan näiden Apple-sivustojen kanssa), löytyy kirjoitus ARKISTOsta , luettelossa näkyy Matka 14.08.2008

Haaste on vapaasti käytettävissä, ja monet ovatkin siihen ennen minua tarttuneet. Tutkimusretkeni helmikirjoituksiin on kesken. Henkilökohtaisesti haluan ehdottaa, että Tiina, jota kannustaisin kernaasti valitsemaan teksteistään julkaistavaa kovakantiseen muotoon, ja Vallaton Mummeli,  monien hyväntuulentarinoiden luoja, sukeltaisivat arkistojensa aarteisiin, ja nostaisivat sieltä itselleen mieleisen tekstin näkyviin. Mm katsoo elämää laajasta perspektiivistä kantaen sydämessään kaukaista kulttuuria. Perimmäisten kysymysten pohdinta myös vetää Mm:n blogiin. Siispä käyn teidän kolmen blogissa jättämässä haasteen!

Toivon, että käytte myös kertomassa jos otatte vastaan Helmi-haasteen!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Lumesta syntyneet





Luovan lauantain 58. haasteena on 'Elollistaminen'. Nämä tekeleet olikin jo valmiina, mutta totisesti oli vaikeaa saada kelvollisia kuvia! Ainakin tuli opiskeltua kameran ominaisuuksia :)

tiistai 9. helmikuuta 2010

Kahdeksan viikkoa

hymyjen maassa
muistan kodin kaapissa
mustan leningin

laukusta jäi pois
puuhat, kinkku ja kuusi
mahtuiko joulu?

vanhan vuoden vie
kohoten kohti kuuta
paperilyhty

paratiisissa
on vaikeaa oppia
risti-istunta

joku kulkija
erämaassa huomaako
juovan taivaalla

pikku risutkin
tervehtivät palaajaa
pitsivaatteissaan

taakseen katsoen
vastahakoinen sielu
seuraa mukana

ilman lapsia
itsekseni rakennan
lumilinnoja

-------------------

Runotorstain 153. haaste

tiistai 2. helmikuuta 2010

Eläkeläisen aamut

Herättyäni huomasin, että kello oli jo yli kahdeksan. Nousin varoen herättämästä Miestä, hyvillä mielin siitä, että olin nukkunut kerrankin riittävästi,ja vielä yhtäjaksoisesti. Laitoin kahvin valumaan, katoin pöydän, leikkasin leivän. Harmikseni huomasin, että sanomalehti ei ollut eteisen lattialla. Olisi sittenkin pitänyt iltapimeällä käydä lapioimassa, aura-auto on arvatenkin tehnyt korkean vallin tontin reunaan. - Menisinkö lapiotöihin ennen kahvia?- Taidan nauttia kahvit ensin, tuoksu on vastustamaton. Rapeaa paahtoleipää haukatessani katseeni osui seinäkelloon. Kas, se on pysähtynyt näyttämään 0:26. Erikoista, että sekuntiviisari kuitenkin liikkuu...

Ehkä jo arvaat, että kävin tarkastamassa muutkin kellot. Huomasin myös, että makuukamarin pimeydessä numero nolla muistuttaa erehdyttävästi kahdeksikkoa. Nolostuneena siirsin voit ja juustot takaisin jääkaappiin. Kahvikulauksen virkistämänä yritin odotella unisuutta sohvalla kirja seuranani. Kolmen maissa viimein hiivin makuukamariin, jolloin Mies tietenkin heräsi. Hän ilahtui yöllisestä kahvintuoksusta, löysi paahtoleivät jääkaapista ja sanomalehdenkin eteisen lattialta. Jossakin vaiheessa uni voitti, ja herätessäni kello oli jo yli kahdeksan. Nousin varoen herättämästä Miestä, ja panin merkille, että pimeys oli jo väistynyt. Lumityöt odottavat aamukahvin jälkeen.