Toukokuussa

Hanami

Hiljaa sateessa

kirsikkapuu odottaa

juhlavaatteissaan

Huhtikuussa :)

Auringon hymy

nostaa jäisestä maasta

uinuvat versot

Valokuvatorstain ja Runotorstain 283. haaste on "Hymiö".

Minun puutarhani, 21-vuotias

syksystä syksyyn

aika kiertää ympyrää

puutarhassani

Valokuvatorstain 259. haaste: Onnenkantamoinen
kuin myös Runotorstain

Elettiinpä ennenkin

Entisaikaan


Entisaikaan ei
ehditty epäilemään
etiäisiä


Runotorstain ja Valokuvatorstain 245. haasteena on leikkimielinen kokeilu yhden kirjaimen kautta.
Nämä  hiljaiseen odotukseen vaipuneet hahmot kuvasin Iitin museossa kesällä 2011.

Jalat

aamunkoitteessa

pienet tassut piirsivät

salaisuutensa

Mustavalkomaanantain haaste on "Jalat".

Thaitonttu

turha yrittää

täällä eksyttää tontut

lentotaitoiset

***

Valokuvatorstain ja runotorstain 229. haaste: 'Tontut hiipivät'

Koti

Lapsuudenkotia etsimässä   MH 2008

seinät tavarat 

vaihtuvat matkallani 

ajan poluilla 

etsin kotia 

muistoista ja toiveista 

kenties löydänkin 

matkarepussa 

aina kulki mukana

minun kotini

***

Valokuvatorstain ja Runotorstain 223. haaste on KOTI

Kummitustalo

narahtaa ovi

taskulampun valoa

joku kavahtaa

No pitihän tähänkin leikkiin osallistua. Runotorstain ja Valokuvatorstain 222. haasteena on 'Kummitustalo' näin iltojen pimetessä kohti pyhäinpäivää. Tunnustan, että olen syyllistynyt vuoden vanhan valokuvan manipulointiin: valaistusta muokkasin.

 (Olikin oltava tarkkana, ettei haikuun tulisi loppusointu ;)

Erilainen

Tavaratalossa Funchalissa, joulukuussa 2010

makuasiat

keskustelun aiheeksi

sopivat hyvin

Runotorstain sekä Valokuvatorstain 192. aihe on "Erilainen"

***

K50 julkaisee "erilaisen omakuvan", ja esittää kiperiä tekijänoikeuskysymyksiä näppäilijälle.

Tärkeää

kovin tärkeää

                  kaikki tää juuri tänään

            ... siitä mitään jää

***

Runotorstain 191. haaste "Jää"

Mielenrauha

Keraaminen joulukuusi on korvannut meillä oikean jo vuosia. Adventin alkaessa etsin sille aina sopivan paikan. Tämänvuotinen asetelma kertoo yksinkertaisuudessaankin  paljon, kuten esineillä on tapana.      
   Viime vuonna vietimme joulun Thaimaassa omaisten seurassa. Norsu tervehtii olkipukkia, joka muistuttaa menneistä perhejouluista. (Pukki ei ole omasta pajasta.) Jouluomenat maalasi taiteilija Matti Warén 1920-luvulla. Taulu on lapsuudenkodistani. Sähkökynttilät takasivat mielenrauhan niinä aikoina, jolloin kissat hyppelivät jouluasetelmien lomassa.
   Kuvasin ryhmän tänä aamuna  Valokuvatorstain aiheen 189. innoittamana. Tunnustan manipuloinnin: Oikeasti asetelman takana on isokokoinen maalaus iso-isoäidistä, myös saman setäni maalaama. Siitä mahtui asetelman taustalle vain puolet tältä etäisyydeltä, mikä ei näyttänyt ollenkaan mukavalta. Niinpä siirsin toiselta seinältä sen tilalle omenataulun Photoshopissa. Asetelmahan on järjestettyä todellisuutta, eikö vain?

Kuusen latvassa  kuuluu olla tähti. Kirjoittelin tämän vuoden joukukortteihin haikuja tähdestä. Haikujen sommittelu on hyvää terapiaa, milloin mieli on järkkynyt. Syvän surun tai pakahduttavan ilon kohdatessa haikun askeettisella muodolla on tyynnyttävä vaikutus. Ainakin sen kirjoittajalle.
   Oli jotenkin persoonatonta kirjoittaa sama runo kaikille. Niinpä jokainen sai oman versionsa  samasta aiheesta. Aika monta kolmirivivaihtoehtoa ( 5+7+5 tavua) löytyykin allaolevasta, joka on myös vastaukseni Runotorstain 189. haasteeseen. Tee -se-itse-runo:

pimeydessä/ kun on pimeää/ kun yö on  mustin

tähti loistaa kirkkaimmin/ joulutähti verraton/ joulutähti kimmeltää/ joulun tähti ehdoton

tiemme valaisee/ polun valaisee/ rauhaa toivottaa/ ilon sytyttää/ virittää ilon/ herättää toivon

Kerkisin jo hiukan  aikaisemmin julkaista 'virallisen version' joulurunostani sivulla, jolla ehkä kukaan ei vielä ole pistäytynyt.  (Ilman kevytmielisiä loppusointuja. ;)

Tässä olkoon siis lopullinen vastaukseni haasteeseen :
Joulua kohti

en tiedä mitään

saavutan vuoren
             tuhat uutta huippua
                 nousee usvasta
***

Runotorstain ja valokuvatorstain 181. haaste:"en tiedä mitään". Suuren kultaisen Buddhan kuvasin muutama päivä sitten Thaimaassa, Mekong-joen rannalla, Kultaisen kolmion alueella.

Sielukkaat puut

                                                       tyhjän tontin puu
                                                               kätkee kumman tarinan
                                                                     jospa kuulisin!

Jos liikut Thonburissa päin, voit ehkä ihmetellä miksi Phrannok-tietä seuraava voimalinja tekee mutkan suuren puun kohdalla, ja jatkaa taas viivasuorana matkaansa kohti lauttarantaa. Ainakin 30 vuotta sitten tuo oli nähtävissä, ja edesmennyt thaimaantuntija Roger Welty mainiossa kirjassaan Thai Culture and Society voisi lyödä vetoa, että viritys on pysyvä.

Suomalainen saattaa hyvinkin ymmärtää tuon. Muistammehan esimerkiksi maansurun, kun myrsky kaatoi Helsingissä Lasipalatsin suuren salavan vuoden 2003 lopussa.
Ilta-sanomat 31.12.2003:

“Tuhannet surivat myrskyn kaatamaa puuta. Jätetäänkö kanto muistomerkiksi, veistetäänkö siitä taidetta vai istutetaanko paikalle uusi puu?”

Helsingin sanomat 13.9.2004:

“Lasipalatsin salava tarvitsee apua omista pistokkaistaan. Salavan perilliset kasvavat Meilahden arboretumissa.”

Helsingin sanomat 20.9.2004:

“Lasipalatsin salavasta tehdään voiveitsiä. Puupölykin otetaan talteen. ‘Voimaa on rungossa‘, sanoo Jukka Toivonen. Hän puhuu myrskyn tyrmäämästä Lasipalatsin salavasta. Sen rungon tanakin osa ja suuri määrä oksistoa vietiin Helsingin rakennusviraston käsityöpajaan, jota Toivonen johtaa.”

Tuhannet kävivät kantoa murehtimassa, ja kynttilöitä ilmestyi sen ympärille. Seuraavana kesänä kanto alkoi versoa, ja nyt yhä useampi puutarhamyymälä on lisännyt valikoimiinsa 'aidon Lasipalatsin salavan, Salix blanda'.
Ilmiselvästi me suomalaiset uskomme, että puulla on sielu!

Ote mainitun kirjan luvusta 'Animismi':

"Parikymmentä vuotta sitten sähköyhtiö Thonburissa halusi vetää voimalinjat Phrannok-tietä myöten kohti lauttalaitureita. Vanha, suuri puu oli suoran linjan tiellä, ja se olisi kaadettava. Tämä suunnitelma lietsoi koko naapuruston. Jokainen tiesi, että puussa majaili hyväntahtoinen henki, joka oli usein antanut oikeat numerot arpajaisiin. Paikalliset ihmiset olivat koristelleet puun sahraminkeltaisin nauhoin, ja tuoneet usein kynttilöitä ja suitsukkeita pikku alttarille.

Oli täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku kaataisi puun pelkkien sähköjohtojen takia. Järjestettiin protesti. Lopputulos oli erittäin thaimaalainen.

Sähköyhtiö lähetti edustajat kertomaan, että linjat voitaisiin vetää puun ympäri. Silloin olisi pystytettävä kaksi tolppaa lisää, ja se ylittäisi talousarvion 40'000 bahtilla. Naapurusto kokosi voimansa ja keräsi rahat sähköyhtiölle. Ylimääräiset tolpat pystytettiin, voimalinjat tekivät kulman, ja puu pelastui.
En ole vieraillut Phrannokissa vuosiin, mutta voisin lyödä vetoa, että puu jatkaa oikeiden voittonumeroiden kertomista, kuten se on tehnyt sukupolvien ajan."
                                                                                                            (suomennos: mh)

Muistui mieleen Mikkelin Suuri Tammi.Yritin googlata tietoa sen myöhemmästä kohtalosta, ilman osumia. Joku lukijani ehkä tietää? Mikkelissä tosiaan siirrettiin monisatavuotias tammi uudisrakennuksen tieltä runsaat 20 vuotta sitten, ja lehdistö seurasi aikansa sen vaalimista uudessa kasvupaikassa. Hanke rohkaisi meitäkin istuttamaan uuteen puutarhaamme suuren tammen tuohon aikaan. Nyt kasvaa 20-vuotiaassa puutarhassamme 50-vuotias komea tammi. Siitä saa voimaa!

Jaksa!

            

               kuumuus häikäisee

                     vielä muutama askel

                               fiikuspuun varjoon

Runotorstain ja valokuvatorstain  178.haaste: Eteenpäin

Säästä puheenollen

Luostarin köynnösruusu tänään


himmeä taivas
    vielä viipyvät pilvet
          toisaalla  jossain

                                paahtavaa päivää
                                    kaukaisen savun verho
                                            ei saata  peittää


                                                                 tilkasta vettä
                                                                      köynnösruusuni kiittää
                                                                              hipaisten tuoksun

Kahdeksan viikkoa

hymyjen maassa
muistan kodin kaapissa
mustan leningin

laukusta jäi pois
puuhat, kinkku ja kuusi
mahtuiko joulu?

vanhan vuoden vie
kohoten kohti kuuta
paperilyhty

paratiisissa
on vaikeaa oppia
risti-istunta

joku kulkija
erämaassa huomaako
juovan taivaalla

pikku risutkin
tervehtivät palaajaa
pitsivaatteissaan

taakseen katsoen
vastahakoinen sielu
seuraa mukana

ilman lapsia
itsekseni rakennan
lumilinnoja

-------------------

Runotorstain 153. haaste

Kuu

musta kissani

pimeällä polulla

haastaa täysikuun

***

Kuva on otettu 1995, digitalisoitu tänään. Edititu, ei manipuloitu: Rajasin, poistin pölypisteet, säädin hiukan valaistusta (curves).Vasemman alanurkan terävää varjon rajaa  pehmensin.

Runotorstain ja Valokuvatorstain 147. haaste

Tie ulos

    kissallekin on
        huoneen lukittu ovi
            suuri loukkaus

Valokuvatorstain ja runotorstain 145. haaste

Puutarhassa

    sateiset pilvet
        kätkevät päivänpaisteen
            silti häikäistyn