Ne saapuvat hirvitellen,
kirvitellen yltäpäältä
vartoimenaan.
Minä voin hajatella
ja sihistä suherikossa
ainoastaan.
Pian vinkoilevat murnikolla
eivät suovaa eivät kaiskele,
eivät vainkaan.
Minua ei lainkaan
ajatellah.
***
Runotorstain 166. aihe "Ainoa mitä voin ajatella"
Jatkuu somasti ja ei voi muuta kuin jatkaa ja kiemurrella
VastaaPoistahianoja uusia sanoja :)
VastaaPoistaArleena, annetaan sen kiemurrella , niin ei tartte ;)
VastaaPoistaPeikko, arvasin että ymmärrät
Sujuvaa soljuvuutta, melkeinpä ymmärrettävästi:)
VastaaPoistaKokeilen pystynkö laittamaan kommenttia siun blogiisi kun kommentointi tökkii ja koneessani on jotakin vikaa:
VastaaPoistaRunosi oli riemastuttava. Monipuolinen ja sen voi lukea ja ymmärtää monella eri tavalla. =)
Hilbert, olikin hauska soljutella
VastaaPoistaUna, näkyy toimivan. Toivottavast vika korjaantuu.
Hymyä toivonkin lukijalta
Ihan mahtava runo, jättää hymyn silmänurkkaan pitkäksi ajaksi.
VastaaPoistaVAu. Tää on ihana! :)
VastaaPoistaDemetrius, Jl, kielitaitonne ilahduttaa minua :)
VastaaPoistaHyvänmielenruno :)
VastaaPoistaMummeli :)
VastaaPoista*tykkää kovasti*
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, salaperäinen Seija :)
VastaaPoista