Kevään äänimaiseman basso continuo

Kaulushaikara, Botaurus stellaris 

Jo huhtikuussa alkaa lahdenpohjukan kaislikosta kuulua eksoottinen mylvähtely :"whum...whum--whum..." Aluksi, vuosikymmeniä sitten, luulimme sitä hulluksi lehmäksi, kunnes selvisi että sehän on kaulushaikara! Joka kevät se ilmestyy uskollisesti piilopaikkaansa pesimään.  Viime viikonloppuna melkein huolestuin, kun en pitkään aikaan kuullut tuttua "puhallusta" lahdenpohjukan kaislikosta. Olinpa mielissäni kun se taas kuului. Kaukaista ääntä voisi verrata pulloon puhaltamiseen, mutta lähellä voi mennä yöunet... Kutsummekin  näkymätöntä ystäväämme pullolinnuksi. Se säestää aamuvarhaisesta alkaen kevään  solisteja, — peippoa, mustarastasta, punarintaa, sepelkyyhkyä ( ja kaikkia tunnistamattomia taitajia), vakaalla rytmillä, harvakseltaan, neljän puhalluksen sarjoina. 

Ylen sivuilta löysin uutislinkin, jossa ympäristömelun tutkija Erkki Björkiltä kysyttiin kerran, millä linnulla mahtaa olla kovin lauluääni. Kurki ja kaakkuri mainittiin kovaäänisimmiksi, mutta toisinkin voi  määritelä.  Ote artikkelista:

Kaulushaikaran ääni kantaa kauimmaksi  Kysymys äänekkäimmästä linnusta muuttuu vielä mutkikkaammaksi, mikäli pohdintaan otetaan mukaan äänen kantavuus. Tutkija Erkki Björkin mukaan ilma absorboi matalia taajuuksia vähän tai ei lainkaan. Tämän vuoksi matalasointisen pulloonpuhaltajan, kaulushaikaran ääni pystyy kulkeutumaan kurkea tai kaakkuriakin kauemmaksi.

Vain lennossa olen joskus saanut havaita haikaramme, ja valokuvausyritykset ovat jääneet vaatimattomiksi. Minua taitavampien valokuvaajien tuloksia on mukava tutkia ja ihailla verkkosivuilla. Olisinpa onnellinen jos onnistuisin linnun näkemään paikoillaan, lähietäisyydeltä.

— Piirtämisestä kerron Kuvitukset-blogissani