Toukokuun toinen torstairuno

kuva passissa
alkaa näyttää hyvältä
täytyy uusia


------------





Runotorstain 132. haaste: "Ennen - nyt"

Sydämellisesti

Jaksoihan se kirsikkapuu odottaa! Jälleen kuvaamme sitä edestä ja takaa, nämä ovat Miehen kamerasta.

----------------------------
Vallaton Mummeli ilahdutti sydämellisellä tunnustuksella, kiitos!
Nyt tekee mieleni laittaa se eteenpäin Lastulle!
Sivupaneelista löytyy!

Kirsikkapuu

loista aurinko
avaa kirsikan nuput
ennen kuin lähden


Apeana katson kirsikkapuuta, hanamijuhlaa ei vietetä tänä keväänä. Nuput aukeavat varmaankin ylihuomenna. Silloin vietän toisaalla aivan toisenlaista juhlaa, enkä muista puutani. Mutta puu muistaa minut ja rakkaan ihmisen, joka seurasi sen kasvua pikku taimesta tuuheaksi puuksi.


rusokirsikka
kuin hattara makea
illan valossa


Viime keväänä puuni kukki ensimmäisen kerran kuuden vuoden ikäisenä. Haltioituneena kuvasin sitä joka päivä, joka valaistuksessa. Ymmärrän, että vaikka nyt menetän herkimmän hetken, ei sillä vuosien saatossa ole väliä. Olenhan kokenut onnen, ja tämäkin kukinta tulee päättymään.


aamun rauhassa
västäräkki polskuttaa
kukkakylvyssä


Ensimmäiset terälehdet tipahtavat pian nurmikolle ja lintualtaaseen. Kuparinväriset lehdet puhkeavat kukkien lomaan, ja muuttavat puun väriä päivä päivältä . Palatessani kohtaan hyvinkin kauniin puun, kaunishan se on joka asussa.

***