Värit

Kaikki sateenkaaren värit

Valokuvatorstain haaste vappuviikolla on 'Värit'. 

Lomamatkalla?

Isoäiti mielipuuhassaan. (photo JH)

Monet ovat toivottaneet hyvää lomamatkaa. Lämmin kiitos!

Vaan onko eläkeläisellä lomaa? Kaukomatka on huomattava projekti, ja valmistautuminen katkaisee leppoisan päivärytmin. Yhtäkkiä on valtavasti huolehdittavaa ja juoksemista. Eläkeläisen on siis noustava kiikkutuolistaan, ja ryhdyttävä työhön ja toimeen!  Mitäs lomaa semmoinen on?

Kymmenen tunnin lentomatka koneenvaihtojen välissä ei välttämättä ole kadehtimisen arvoista  huvia. Kuvittele keskikäytävä, keskimmäiset istumapaikat. Vieressä  iranilainen  mummo kyynärsauvoineen. On odotettava, että hän lähtee liikkeelle ennen kuin itse tohtii liittyä vessajonoon. Miehen vieressä juro japanilaistyttö, joka pitää läppäriä avatulla pöydällä. Jalat puutuvat ja kivistävät. Edessä istuva haluaa nukkua, joten pikku tv-näyttö on melkein nenässä kiinni.  Ei auta kuin panna vahinko kiertämään (dominoefekti). Vuorottelet miehesi kanssa käsinojan käytöstä, toinen on herttaisen iranilaismummon hallussa tietenkin. Jos onnistut nukahtamaan, lentoemo läimäsee eteesi peltikanaa (kanaa kuumassa peltirasiassa). Sivistynyt aterioiminen vaatii akrobaatin taitoja. Joten huumorintaju on syytä pakata mukaan käsimatkatavaroihin.

  Olen keksinyt viime aikoina mainion ajankulun lentomatkoille: käsityöt! Tällä kertaa syntyi kaksi pientä virkattua amigurumia lapsenlasten pääsiäispesiin. Viime kerralla, itäisen suunnan kaukomatkalla valmistui sukka. Bambuiset puikot läpäisevät turvatarkastuksen!

Entä perillä, olemmeko lomalla? Matkailijana en tahtoisi olla turisti, mieluiten tutustuisin arkeen ja tavalliseen elämään toisessa maassa, toisenlaisessa kulttuurissa. Hotelleissa yleensä pitkästyn (kunnes keksin ottaa mukaan käsityöt ja läppärin!),  uima-altailla tai rannoilla en ole koskaan osannut loikoilla. Omaisten tai tuttavien seurassa  pääsee ikäänkuin pujahtamaan arkeen sisälle. (Nuoret rohkeat reppumatkailijat osaavat solmia kontakteja, ja pääsevät siten mukaan paikallisiin rientoihin.)

Täällä saaressa  tupsahdimme keskelle remonttia. Vähän ennen tuloamme kaatosateen synnyttämä tulva  turmeli pohjakerroksen kokolattiamatot. Niinpä isä pääsi poikansa avuksi sirkkelin ääreen, ja uudet kauniit puulattiat valmistuivat rivakasti. Saimmekin ihastella poikamme kirvesmiestaitoja. 

    Minä löysin tieni tutuksi tulleeseen puutarhaan, jossa ensi töikseni sain istuttaa mansikantaimia tyttöjen kanssa. Puutarhassa on muutakin tekemistä kuin kolibrien tarkkailua. Täällä on kevät ehkä kolme viikkoa pitemmällä kuin Etelä-Suomessa, maasta nousevat pontevasti niin sipulit, kukat kuin rikkaruohotkin. Innolla tartun siis  töihin, joita kotona odotinkin malttamattomasti lumen reunaa tarkkaillen. 

Tyttöjen opintoja seuraan mielenkiinnolla. Kunhan saan perehdyttyä  opetusministeriön tukemaan SelfDesign-projektiin paremmin, kerron siitä. Yritän myös rohkaista orastavaa mielenkiintoa suomen kieltä kohtaan.  11-vuotias lukee minulle ääneen, ja lausuu varsin luontevasti, sillä hän on vauvasta asti kuullut suomea aika ajoin.

Pääsiäisen jälkeen on arkiviikko edessä. Ja tosiaan, on tässä pieni lomamatkakin suunnitteilla!  Isäntäväkemme järjestää itselleen pari vapaapäivää, ja suunnittelemme retkeä Vancouver-saarelle.

Joten otan tietenkin kiitollisena vastaan hyvän lomamatkan toivotukset!

Cortes-saarella

Iltapurjehdukselle töiden jälkeen! photo JH

Heräsin liian varhain, ja maltoin avata Macbookin. Viimeinkin on täällä kunnon nettiyhteys. Sen hyödyllisyydestä nuorille opiskelijoille tulen varmaan vielä kertomaan. Silmäilin vanhoja matkakertomuksiani Kanadasta, uusia kirjoituksia suunnitellessani. Nyt vierailemme kolmatta kertaa Cortes-saarella, minne kuopuksen perhe muutti Vancouverista. Viime kerralla vuodenaika oli sama. Mekin varmaan samoja, mutta lapset kasvaneet ja varttuneet!
   Ote kirjoituksesta toukokuussa 2007:

Aarniometsästä verkkoaidan takana kuuluu rasahduksia ja outoja ääniä.Puutarhasta karkoitetut kauriit piileksivät ja odottavat tilaisuuttaan.Viidakko on villi ja läpitunkematon, hiipivätkö sudet siellä öisin? Saaren pohjoisissa metsissä niitä asustaa. Valtavat seetrit luovat alleen suuren hämärän huonetilan minne lapset rakentavat salaista leikkimaailmaansa. Lännessä pilkottaa puiden välistä meri, takana kohoavat Vancouver Islandin lumiset vuoret. Valkopääkotkat leijuvat taivaalla, haikara istahtaa Arbutuksen oksalle. Täällä, omenapuun aukeavissa kukissa, näin elämäni ensimmäisen kolibrin! Se pörisi kuin iso mehiläinen ja välkkyi kullankiiltoisena aamuauringossa.

Koko kirjoitus löytyy täältä: Cortes Island

Tuon jälkeen ovat sudet tulleet rohkeammiksi, talvella nähtiin talon ympärillä jälkiä kauriin jälkien perässä, ja tihutöitä tapahtui maatiloilla. Kissakin halusi pysytellä yöt sisällä. Saarelaiset ovat luontoa kunnioittavia, joten suhtautuminen susiin aiheuttaa päänvaivaa.

Ystävällisyys ja seurallisuus täällä hämmästyttää juroa suomalaista. Jokainen vastaantulija tervehtii, kaupoissa ja parkkipaikoilla ryhdytään juttusille. Epäilemättä olemme nähtävyys, sillä kaikki tuntevat toisensa täällä. Kesällä sitten saareen tulvahtaa mökkiläisiä ja turisteja, mitä en ihmettele.