tiistai 7. huhtikuuta 2009

Avatar tunnustaa

Nytpä kerronkin miksi on tuommoinen lapsekas Avatar minulla. Se kertoo juuri sen: rillien takaa silmäreijistä kurkkii ikilapsellinen tyttönen. Siellä se on vankina sisällä, enkä millään meinaa muistaa, että Vanhan Tädin pitää käyttäytyä arvokkaasti. Avatar on siis posliininukke, jonka valmistin ensi töikseni kurssin jälkeen. Ja hattu on Madeiralta!



Olen usein miettinyt savipajassani, että haluaisin tehdä posliininuken, semmoisen vanhanaikaisen. Ei vaan ole tullut ryhdyttyä, on näet vakavampia hankkeita muka aina menossa. Ja varsinkin ompelupuoli on arveluttanut, ompelutaito kun on kutistunut hameen saumojen ratkomiseen ja korjaamiseen (kutistuvat kaapissa).

Ihmeekseni toissa vuonna löysin itseni opiston nukkekurssilta, ja valmistin kurssityönä näköisnuken äidistäni 7-vuotiaana. Tässä se on, huomaa oikeat sukkanauhat!



Kurssin jälkeen olikin aika kokeilla taitojaan. Valitsin aiheeksi Isoädin Kullanmurut, jotka asuvat toisella puolella maapalloa. Tein molempia yhtäaikaa. Nuket esittävät siskoksia 2 vuotta nuorempina kuin nyt. -Kurssinukelle oli ostettava peruukki ja kengät. Tällä kertaa halusin tehdä kaiken itse.





Nyt ovat nuket valmiit. Aloitin työn elokuussa, mikä kertoo myös sen,että elämä on tuonut muuta eteen. Syventyminen mieluisaan askareeseen hetkittäin on antanut voimaa. Nyt on erikoinen tyhjiö, työ on valmis, ja elämässä suvantovaihe, juuri nyt.

En tiedä vielä, jatkanko nukkien kanssa. Ainakin alan päästä jyvälle, miten työvaiheet onnistuvat. Kaikkea ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan, osuisin oikeaan helpommin.

6 kommenttia:

  1. Aivan IIIIHANIA nukkeja! Ja älä yhtään vähättele ompelutaitoasi, nuo vaatteethan ovat aivan upeita!! Kyllä sinä osaat, tuhattaituri!!

    VastaaPoista
  2. Nyt en löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja, koskaas olen aivan sanaton, suorastaan mykistynyt. Vaikka olen nähnyt töitäsi aikaisemminkin ne saavat minut aina yhtä ymmälleen ihastuksesta taidonnäytteisiisi, kuin jokavuotinen kevään eteneminen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sylvia, kiitos Mummeli! Tunnustan hiukan hämilläni, että minustakin näistä syntyi ihania. Synnytys ei ollut helppo.
    Hämilläni siksi, että Vakavassa Taiteessani visusti varon kaikkea söpöyttä...(Kissa-aiheissa se varsinkin on uhkaamassa.)
    Mitä tulee ompelutaitoon, sitä saan vielä opetella. Ja olenkin tässä jotakin oppinut, kun kaiken sain tehdä moneen kertaan, ennenkuin pääsin päämäärään.

    VastaaPoista
  4. Valtavan ihania. Sanattomaksi vetää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pitkospuu kun sanoit silti :-)

    VastaaPoista
  6. Tätä kirjoittaessani avatar oli nukke. Vaan lapsellinenhan tämä uudempikin on :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?