perjantai 27. maaliskuuta 2009

Minun keittiöni

riivin suikaloin
saalistani tuoksuvaa
pataan pudotan

Kello viisi Mies kurkistaa keittiöön ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano

höyry kohoaa
padan kansi hyppelee
kuohun sylkäisee

Kello kuusi Mies kurkistaa keittöön ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano

veitsi terävä
lautaa vasten silppuaa
zip zip zip zip zip

Kello seitsemän Mies kulkee keittiön läpi ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano

tehosekoitin
oiva apu emännän
käyntiin hurahtaa

Kello kahdeksan Mies kulkee keittiön läpi ja ajattelee:
Milloinkahan syödään?
mutta ei sano

paksu muhennos
suureen paljuun solahtaa
kauha hämmentää

Kello yhdeksän Mies tulee keittiöön ja sanoo:
Kulta, ajattelitko että
syödään tänään?

viiran upotan
nokkospuuroon sakeaan
syntyy ihana

nokkospaperiarkki, ja minä sanon:

ah niin tosiaan
kännykästä numero
pizzataksin hae

---------------------------------------------

Runotorstain 125. haaste: keittiö

20 kommenttia:

  1. Heh. Oikea loppuylläri! Kiitos.

    Noilla miehillä taitaa joskus olla tekemistä meidän kanssamme :)))

    VastaaPoista
  2. Hah, noinhan siinä helposti käy. Mutta voi Miesparkaa...

    VastaaPoista
  3. Mainio! Mitäs ei mies kysellyt aikaisemmin, tai tarjoutunut auttamaan ruuanlaitossa. Ihan oikein sille :)

    VastaaPoista
  4. MM,naulankantaan tuo loppupäätelmäsi!
    Kirsti, sääli pois! Tykätään pizzasta kumpikin ;-)
    V: Mummeli,yritin tehdä runon harvinaisen pitkäpinnaisesta miehestä, ilman soimauksen häivää, päinvastoin! Vielä ontuu runojalkani...
    Kiitokset kommenteista!

    VastaaPoista
  5. Runosi rakenne on onnistunut ja säälimättömän maukas keitos. Hiljakseen putoilevat riimit toimivat hauskasti kertomusta värittämässä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sirpa rohkaisusta :-)

    Runojaan ei pitäis selitellä, mutta tuo keittiö-aihe meinasi vallan jäädä väliin minulta laiskalta emännältä. Kunnes muistin Miehen vitsailut erikoisista keitoksistani :-)

    VastaaPoista
  7. Mitäpä minä sota-ajan lapsi
    enhän minä mitään...

    Et niin
    Vain kaksi lämmintä ateriaa
    kaksi kahvia ja iltapalan
    puhtaan paidan ja yöpuvun

    Mitä vaivaa niistä nyt vaimolle!

    VastaaPoista
  8. Hii, hauska! Askartelijat ym. kädentaitajat ovatkin ihan oma ihmisrotunsa, minulle kuten Miehellekin aika lailla tuntematon...

    VastaaPoista
  9. Olisi se nokkoskeittokin siinä sivussa.

    VastaaPoista
  10. Mainio! =oD Noin siinä joskus käy kun keskittyy johonkin luovaan juttuun...

    VastaaPoista
  11. Milena, juuri niin :-)
    Anonyymi, kiitos runovastauksesta. Sota-ajan lapsen takaraivoon on koodii syöpynyt. Pizzansyöjä tarvitsee kärpäslätkää. Pörrääjän nimi on häpeä...
    Careliana, blogirunoilija voi hyvinkin olla samaa lajia ;-)
    Oi Helanes, hauska ehdotus! Pitääkin kokeilla kesällä: paperia varsista, ja soppaa lehdistä! (Tosin voi olla kitkerää täyskokoisesta nokkosesta...)
    Pitkospuu, vanhenemisessa on puolensa. Noin ei käynyt, kun lapset olivat ympärillä...

    VastaaPoista
  12. No voi, taasen olen onnistunut tiputtamaan kommenttini jonnekin... Uusi yritys!

    Kun tämä oli niin hauska, yllättävä ja mies niin kärsivällinen! Tuli hyvä mieli!

    VastaaPoista
  13. Ihana keittelyruno, hersyttelee hymyä.

    VastaaPoista
  14. Oh-show..., on sulla pitkä nimi ;-) Totta.
    jl, kiva kuulla.

    VastaaPoista
  15. Hih, hauska runo, jonka loppu oli yllättävä ja nosti hymyn huulille:)

    VastaaPoista
  16. Ei tietenkään täyskokoisesta, vaan nuorista lehdistä. Nam nam.

    VastaaPoista
  17. Inkivääri, mukava kuulla!
    Helanes, täytyy kokeilla tuotakin. Nokkosia piisaa joka tarkoitukseen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?