Oven taakse kajuuttaan taas yksin suljettiin.
Sangen myöhään palattiin, ovi avattiin.
Tyrmistys ja manaus!
On sohvantäytteet, plyysikankaat repaleina, haa.
8.10.
Aika meni umpeen, mutta ontuva rytmi jäi askarruttamaan, ja kirjoitin version no.2.
Koira oli meillä, Repe purseri.
Oven taakse kajuuttaan yksin suljettiin.
Sangen myöhään palattiin, sisään hiippailtiin.
Tuskin voitiin aavistaa, mikä
Odotti:
Patjantäytteet, riekaleet,
yössä leijaili.
Runotorstain 142. haaste
Ja Repen kauhea kosto jäi ikuisesti muistiin, hienosti muotoiltu:)
VastaaPoistaKosto on pystyssä ja vaakasuorassa. Harvoin kostosta voi sanoa: mainio mutta nyt voi.
VastaaPoistaPS
Repelle (tai hänen muistolleen) terveisiä. Ystävättäreni pikkupoika joutui jäähylle huoneeseensa - mitä lie töllöntäitään sai siellä miettiä. Kun ovi mietintätauon jälkeen avautui, äiti kauhistui: poika oli repinyt seinältä tapetteja sen verran kuin jäähy (noin 10 minuuttia) kesti.
Puolustuksen puheenvuoro Repelle:
VastaaPoistaKoirat eivät kosta, ei siis Repekään.
Ihminen tuntee koston, hautoo sitä, pohtii, himoitsee ja toteuttaakin pahimmassa tapauksessa pahat ajatuksensa. Koirien sielussa ei ole tällaista vikaa tai vääristymää. Koirien sielu on puhdas kuin peili tai tyynen järven pinta. Ne elävät tässä ja nyt -hetkessä, johon ei kuulu laskelmointi, mitä kosto aina edellyttää.
Kun Repe riehui ja pisti kajuutan tyynyt pilkkeiksi, purki hän sen hetkistä ahdistutaan, ainoalla osaamallaan tavallaan.
Repe teki tuhmuuksia, mutta Repe ei kostanut.
Tähän päättää puolustus puheenvuoronsa.
(Ihana kuva Repestä kauniina kesäpäivänä.)
Inkivääri, kuuluu tosiaan perheen juttuvalikoimaan. Runoon ei mahtunut, miten kajuutan ilma pälisi niistä täytteistä, ja miten Mies uhkasi valmistaa koirulista rukkaset. Mutta kuva kertokoon, miten sovinto oli suloinen.
VastaaPoistaLastu, meinasin jättää julman haasteen väliin, kunnes päähäni pälähti ristisanamuoto. (Pitikin vahvistaa nuo kirjaimet, kaikke ei olis huomanneet...;) Pikku poikaan voi ehkä soveltaa Tiinan kommentin psykologiaa? Viisaita sanoja.
Älkäämme inhimillistäkö lemmikkejämme, oikeasti. Vain runoissa ja kertomuksissa;)
Hauska runo:)
VastaaPoistaEihän koiria saisi toki inhimillistää, mutta enpä menisi vannomaan etteivätkö ne jonkunlaiseen laskelmointiin kykene. Vasta hiljattain eräs tutkimus paljasti että koirat kykenevät symboliseen ajatteluun. Koko ajan niiden käytöksestä ja sielunelämästä paljastuu hyvinkin inhimillisinä pidettyjä piirteitä.
Mutta ehkä tässä nyt ei kannata mennä niin tosikkomaisiin sfääreihin...
Pisara, vastuu olkoon lukijalla ;) Runo vain kertoo.
VastaaPoistaEnsimmäinen versio on minusta kirjallisesti paras, se on tuore ja spontaani.
VastaaPoistaSeija
Peikko tykkää molemmista versioista ilman sen syvempiä analyysejä, tosin tuon toisen voi vaikka laulaa, että parantelukin on vallan onnistunut :)
VastaaPoistaKiitos Seija, totta se, että ensimmäinen oli spontaani.
VastaaPoistaJa tuo rytmihäiriö kuvaa tietenkin tyrmistystä :)
Isopeikko, olisikin kiva kuulla laulusi!
Voi ei mikä sotku... =)
VastaaPoistaUna, kertoisinko vielä: olin juuri tehnyt urotyön, eli ommellut uudet sohvanpäälliset kajuuttaan...
VastaaPoista