perjantai 22. tammikuuta 2010
Katselen mennyttä vuotta
kirjoitan uuden vuosiluvun
2010
pyöreä tasainen kuvio
vielä arvoitus
viime vuonna vanhenin kymmenen vuotta
otan käteeni vanhan vuoden
pyöritän ympäri kuin kääntyvää lavastetta
kuin planeettaa jonka toinen puoli on pimeä
surun kuilu imee kaiken valon
voin nähdä sen muodon ja pituuden
vain syvyys on mittaamaton
pyöritän mennyttä vuotta iloon ja aurinkoon
itään ja länteen kauas kauas
tahtoisin viipyä siellä
tahtoisin jäädä sinne
niin paljon kuolemaa ja hautajaisia
ja paljon elämää ja lasten ääniä
ilolla surunauhat
surulla kultareunat
viime vuonna vanhenin kymmenen vuotta
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Seinättömät tilat
Temppelialueella, kuva: MH
Kaunis on talvinen luonto. Ulos lähteminen vaatii silti suurta päättäväisyyttä. Inhoan kylmyyttä ja paksujen vaatekerrosten pukemista. Muutun sisäkissaksi. Erakkokissaksi. Viihdyn omissa oloissani, omissa puuhissani. Tiedän kyllä, kevätauringon kurkistellessa alan taas levottomana pyrkiä ulos. Avaan ovet ja ikkunat jos sisällä on pakko tehdä töitä. Muutun toiseksi. Himoitsen ilmaa ja valoa, en kestä sisälläoloa.
Vanha äitini oli samanlainen. Vielä yli satavuotiaana hän kesälomallaan istui puutarhassani aamusta iltaan. Pyörätuolilla oli näppärä vaihtaa paikkaa tammen varjon siirtyessä.
Thaimaan seinätön elämä hurmaa pohjoisen asukkaan. Kodit ovat auki patioille ja pihoille, ystävän tai naapurin on helppo pitäytyä. Yksinäisyys tuntuu mahdottomalta ajatukselta siellä. Kaupat, työpajat ja baarit ovat avoimia tiloja. Kevyt katto suojaa sateelta ja paisteelta, tai usein vain suurten puiden varjo. Hienot turistipaikat erottaa lasi-ikkunoista ja ovista. Sisällä on pehmustetut tuolit ,'falangi-vessat' ja viilentävä ilmastointi. Joskus retkilläni, kuumuuteen nääntymisen rajoilla pakenin sellaiseen kuin keitaaseen, kunnes opin liikkumaan hitaasti ja levähtämään usein. Ja juomaan runsaasti vettä. Katosten ja puiden alla ilma liikkuu, lintujen äänet kuuluvat, ja kaikki elämän äänet.
 |
| Työtila kadun varrella, kuva: JH |
Aurinko paistaa vielä, taidan etsiä toppavaatteet ja lähteä...
lauantai 16. tammikuuta 2010
torstai 7. tammikuuta 2010
Taivainen näytelmä
Maailman säät ovat sekaisin. ChiangMaissa satoi kaatamalla koko aamupäivän! Sellaista ei muisteta ennen sattuneen keskellä kuivaa kautta. Ihastuttavaa ja virkistävää kuitenkin.
Sade ja pikku nuha houkuttelivat minut pysyttelemään hotellissa pitkälle iltapäivään. Istuin verannalla läppärini ääressä, ja sain koostettua videon uudenvuodenyöstä, josta kerroin aikaisemmin.
Olisipa ollut kunnon kamera ja siinä putki! Komea täysikuu näkyy vain pienenä häikäisevänä pisteenä joissakin kuvissa. Silti yritin vangita lumouksen niillä keinoilla joita nyt löytyy. Melkoista näpertämistä läppärillä, jossa hiirenä on herkkä tuntolevy. 'Katsos, oho, eiku, äsh, oops....' Hiiriosoitin on hyvin omatahtoinen, ja tekee kekseliäitä temppuja. Mutta silti onnistuin koostamaan pienen jutun näytelmästä, joka livena oli henkeäsalpaava.(Pienet pisteet taivaalla ovat ylöspäin matkaavia lyhtyjä kaikki.)
Kuumailmapallot (Khom fai) ovat hyvin suosittuja ChiangMaissa, ja kerrotaan että upein näytelmä nähdään marraskuisessa Loy Krathong-juhlassa. Silloin juhlitaan sadekauden päättymistä ensimmäisen täydenkuun aikana. Mutta täysikuu nousi myös uudenvuodenyönä!
Sade ja pikku nuha houkuttelivat minut pysyttelemään hotellissa pitkälle iltapäivään. Istuin verannalla läppärini ääressä, ja sain koostettua videon uudenvuodenyöstä, josta kerroin aikaisemmin.
Olisipa ollut kunnon kamera ja siinä putki! Komea täysikuu näkyy vain pienenä häikäisevänä pisteenä joissakin kuvissa. Silti yritin vangita lumouksen niillä keinoilla joita nyt löytyy. Melkoista näpertämistä läppärillä, jossa hiirenä on herkkä tuntolevy. 'Katsos, oho, eiku, äsh, oops....' Hiiriosoitin on hyvin omatahtoinen, ja tekee kekseliäitä temppuja. Mutta silti onnistuin koostamaan pienen jutun näytelmästä, joka livena oli henkeäsalpaava.(Pienet pisteet taivaalla ovat ylöspäin matkaavia lyhtyjä kaikki.)
Kuumailmapallot (Khom fai) ovat hyvin suosittuja ChiangMaissa, ja kerrotaan että upein näytelmä nähdään marraskuisessa Loy Krathong-juhlassa. Silloin juhlitaan sadekauden päättymistä ensimmäisen täydenkuun aikana. Mutta täysikuu nousi myös uudenvuodenyönä!
Carpe diem!
Kuumista kuumin päivä. Ajotuuli tuktukin kyydissä löyhyttelee lämpöä kuin lähestyisimme tulivuorta. Pitelen hatusta kiinni. Mies huolehtii orkideapaketeista, kävimme suuressa kauppapuutarhassa. Olisi ehkä viisasta pitää myös kattokahvasta kiinni tässä heppoisessa seinättömässä kulkupelissä.
Ketterä tuktuk puikkelehtii taitavasti liikenteessä, missä mopot sinkoilevat ohjusten lailla mistä kerkiävät, täysin arvaamattomasti. Punaiset avolavataksit, 'sonkkarit', antavat ryhtiä liikenteen kaaokseen.
Ohi virtaa kukkivia bougainvilleapensaita, luhistuvia aaltopeltiaitoja, kimaltelevia temppelinportteja, räikeitä mainoksia, taidokkaita istutuksia, epämääräisiä röykkiöitä ja ihmisiä, sunnattomasti ihmisiä ryhmissä rupattamassa, kärryjä työntämässä, syömässä nuudeleita kaikkialla kaiken aikaa. Nyt kolistellaan ruokatorin läpi.
Yritän olla läsnä, nähdä tarkasti, aistia äänet, tuoksut ja vauhdin. Samalla näen itseni kotipihalla lunta luomassa. Siellä muistelen tätä hetkeä. Kuin unta.
Miksi henkeni kiirehtii taas edelleni ?
Nyt olen täällä, nyt, nyt!
Ketterä tuktuk puikkelehtii taitavasti liikenteessä, missä mopot sinkoilevat ohjusten lailla mistä kerkiävät, täysin arvaamattomasti. Punaiset avolavataksit, 'sonkkarit', antavat ryhtiä liikenteen kaaokseen.
Ohi virtaa kukkivia bougainvilleapensaita, luhistuvia aaltopeltiaitoja, kimaltelevia temppelinportteja, räikeitä mainoksia, taidokkaita istutuksia, epämääräisiä röykkiöitä ja ihmisiä, sunnattomasti ihmisiä ryhmissä rupattamassa, kärryjä työntämässä, syömässä nuudeleita kaikkialla kaiken aikaa. Nyt kolistellaan ruokatorin läpi.
Yritän olla läsnä, nähdä tarkasti, aistia äänet, tuoksut ja vauhdin. Samalla näen itseni kotipihalla lunta luomassa. Siellä muistelen tätä hetkeä. Kuin unta.
Miksi henkeni kiirehtii taas edelleni ?
Nyt olen täällä, nyt, nyt!
perjantai 1. tammikuuta 2010
สวัสดี ปี ใหม่ 2553/2010
Uudenvuoden aattona olikin meno toinen kuin jouluaattona. Ylimpänä komeileva täysikuu sai seurakseen koko taivaan täyttävät kuumailmalyhtyjen muodostelmat. Ne leijuivat verkkaisesti kuin meduusaparvet merenalaisissa filmeissä, läpikuultavina, alati uusin muodostelmin eri etäisyyksillä, maalaten mustan avaruuden huimaavan kolmiulotteiseksi. Joen rannalla, kaukana kaupungin hälystä, näkymä oli hurmaava ja runollinen. Olisipa vain ollut kaukosäädin, jolla Thai-ravintolan ämyrit olisi saanut hiljaisemmiksi. Musiikki oli kuitenkin miellyttävää, laulua akustisen kitaran säestämänä.
Lavataksikyyti vei runsaan illallisen päätyttyä seurueemme keskustaan.
Kävelykierros vallihaudan partaalla vaati rohkeutta kuumailmalyhtyjen ja rakettien noustessa väkijoukosta kaikkialla. Tuon tuostakin lyhty lähti nousemisen sijaan vierimään pitkin autojen kattoja uhaten mopojen virtaa, ja lähettäjien joukko sitä kiljuen lähti tavoittelemaan. Siellä täällä lyhty roihusi puun latvukseen takertuneena, irtosi rujona ja pudotti väkijoukon sekaan liekehtiviä lyhdynosia yrittäessään nousta ylemmäs. Milloin lyhty tarttui sähköjohtovyyhteihin, seurasi ylimääräinen ilotulitus, räiske ja kipinäsade, ja ihmettelen etteivät katuvalot sammuneet. Mutta suurin osa nousi ylväästi taivaalle kohti kirkasta täysikuuta, taukoamattomana virtana, läheltä ja kaukaa. Silloin tällöin nähtiin pyrstötähtiä, lyhtyyn oli kätketty ilotulitteita.
Keskiyön hetken lähetessä tihenivät rakettien valojuovat yhtyen korviahuumaaviin ilotulituksiin, joita nousi kaikkialta kaupungista ja ympäristöstä. Seurasimme näytelmää Tinon baarin yläkerran parvekkeelta, enkä ollut lainkaan varma etteikö joku raketti eksyisi sinnekin. Yksi loppuunpalanut lyhty leijaili kohti, ja takertui kaiteeseen. Silti iloitsin näytelmästä kuin lapsi, enkä tajunnut ajan kulua ennenkuin halaavat rakkaat ja ystävät minutkin ympäröivät huudellen onnentoivotuksia Uudelle Vuodelle.
Tämä uudenvuodenpäivä on yhteinen kristityillä ja buddhalaisilla, mutta kuten Mm, thaimaantuntija, edellistä kirjoitusta kommentoi, juhla kelpaa kaikille. Varsinaista thaimaalaista uuttavuotta, Songrania, vietetään 13-15.4. Silloin ei välty kukaan kastumasta, sillä tulen asemesta teemana on vesi.
Lavataksikyyti vei runsaan illallisen päätyttyä seurueemme keskustaan.
Kävelykierros vallihaudan partaalla vaati rohkeutta kuumailmalyhtyjen ja rakettien noustessa väkijoukosta kaikkialla. Tuon tuostakin lyhty lähti nousemisen sijaan vierimään pitkin autojen kattoja uhaten mopojen virtaa, ja lähettäjien joukko sitä kiljuen lähti tavoittelemaan. Siellä täällä lyhty roihusi puun latvukseen takertuneena, irtosi rujona ja pudotti väkijoukon sekaan liekehtiviä lyhdynosia yrittäessään nousta ylemmäs. Milloin lyhty tarttui sähköjohtovyyhteihin, seurasi ylimääräinen ilotulitus, räiske ja kipinäsade, ja ihmettelen etteivät katuvalot sammuneet. Mutta suurin osa nousi ylväästi taivaalle kohti kirkasta täysikuuta, taukoamattomana virtana, läheltä ja kaukaa. Silloin tällöin nähtiin pyrstötähtiä, lyhtyyn oli kätketty ilotulitteita.
Keskiyön hetken lähetessä tihenivät rakettien valojuovat yhtyen korviahuumaaviin ilotulituksiin, joita nousi kaikkialta kaupungista ja ympäristöstä. Seurasimme näytelmää Tinon baarin yläkerran parvekkeelta, enkä ollut lainkaan varma etteikö joku raketti eksyisi sinnekin. Yksi loppuunpalanut lyhty leijaili kohti, ja takertui kaiteeseen. Silti iloitsin näytelmästä kuin lapsi, enkä tajunnut ajan kulua ennenkuin halaavat rakkaat ja ystävät minutkin ympäröivät huudellen onnentoivotuksia Uudelle Vuodelle.
Tämä uudenvuodenpäivä on yhteinen kristityillä ja buddhalaisilla, mutta kuten Mm, thaimaantuntija, edellistä kirjoitusta kommentoi, juhla kelpaa kaikille. Varsinaista thaimaalaista uuttavuotta, Songrania, vietetään 13-15.4. Silloin ei välty kukaan kastumasta, sillä tulen asemesta teemana on vesi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)