Herättyäni huomasin, että kello oli jo yli kahdeksan. Nousin varoen herättämästä Miestä, hyvillä mielin siitä, että olin nukkunut kerrankin riittävästi,ja vielä yhtäjaksoisesti. Laitoin kahvin valumaan, katoin pöydän, leikkasin leivän. Harmikseni huomasin, että sanomalehti ei ollut eteisen lattialla. Olisi sittenkin pitänyt iltapimeällä käydä lapioimassa, aura-auto on arvatenkin tehnyt korkean vallin tontin reunaan. - Menisinkö lapiotöihin ennen kahvia?- Taidan nauttia kahvit ensin, tuoksu on vastustamaton. Rapeaa paahtoleipää haukatessani katseeni osui seinäkelloon. Kas, se on pysähtynyt näyttämään 0:26. Erikoista, että sekuntiviisari kuitenkin liikkuu...
Ehkä jo arvaat, että kävin tarkastamassa muutkin kellot. Huomasin myös, että makuukamarin pimeydessä numero nolla muistuttaa erehdyttävästi kahdeksikkoa. Nolostuneena siirsin voit ja juustot takaisin jääkaappiin. Kahvikulauksen virkistämänä yritin odotella unisuutta sohvalla kirja seuranani. Kolmen maissa viimein hiivin makuukamariin, jolloin Mies tietenkin heräsi. Hän ilahtui yöllisestä kahvintuoksusta, löysi paahtoleivät jääkaapista ja sanomalehdenkin eteisen lattialta. Jossakin vaiheessa uni voitti, ja herätessäni kello oli jo yli kahdeksan. Nousin varoen herättämästä Miestä, ja panin merkille, että pimeys oli jo väistynyt. Lumityöt odottavat aamukahvin jälkeen.
Vai niin teki kello tepposet sinulle.
VastaaPoistaEläkeläisen onnea on kuitenkin se, että pystyt ottamaan nokoset silloin kuin itsestä hyvältä tuntuu, olet oman ajankäyttösi herratar. Keskellä yötä herääminen ja ajasta erehtyminen ei ole katastrofi, voit lepuutella itseäsi sohvalla ja odottaa uutta unta.
Silti, sydämestäni toivon sinulle jatkossa pitkiä katkeamattomia unia. Uni, se on niin tärkeää ja unettomuus on kamalaa.
toteaa nimimerkki: kokemusta huonoista yöunista viime vuosilta
Juuri niin Tiina, täsmälleen. Olen yöhaahuilija, mutta juuri noista syistä en ota siitä stressiä. Jotakin hyvää vanhenemisessakin... Tämä oli niin hassua, että piti vääntää jutuksi.
VastaaPoistaTyövuosina huono uni on todella kamalaa, toivonkin että vältyt jatkossa siltä kiusalta.
On se mukava, että voi jatkaa kesken jäänyttä unta aamulla vähän pitempään. Minäkin niin, vaikka on kyllä noloa herätä huomatakseen, että pojat ovat jo lähteneet...
VastaaPoistaNoinkin saattaa käydä! Nykyään kävisi itsellenikin, kun uni on helposti katkeilevaa, siksi minulla onkin varmuudeksi lappu ja kello yöpöydällä.
VastaaPoistaEi sinulle ihan niin höpösti käynyt, kun tutulle hänen työvuosinaan. Hän otti ja lähti kerran keväällä puoli kolme töihin. Polkaisi pyörällä toista kilometriä ja ihmetteli vasta firmansa pihassa outoa hiljaisuutta ja katsoi päätyseinältä kelloa.
Voi miten ihana aamu(yö)kertomus, täällä naureskelen myöhäisellä aamukahvilla :D
VastaaPoistaMuistutti minua siitä, kun alakoululaisena joskus 4 v nuorempi veljeni herätti minut neljän-viiden aikaan ja vakuutti, että kellot ovat kaikki väärässä (kävimme tarkistamassa) ja pitäisi jo kouluun lähteä kiireesti. Minä uskoin epäilyksistäni huolimatta ja niin marssimme herättämään äitiä ja isää. Sitä en muista, tuliko toruja... Pikkuveljeni ja -siskoni olivat aamunvirkkuja, minä todellakaan en ollut, enkä ole edelleenkään.
Kiva yökertomus. Mutta sillä erotuksella meihin toisiin yöhaahuilijoihin nähden että me ei olisi varmaan oltu vielä nukkumassakaan kl 0.26!
VastaaPoistaMenee nykyään päivät ja yöt ihan päälaeleen koska olemme semmosia yökyöpeleitä molemmat. Aamulla sitten kuitenkin Mies osaa nukkua pitkään, minä en.
Näyttää vanhemmiten tuo unen tarve pienenevän. Teini-ikäisenä olisin nukkunut vaikka kellon ympäri, nyt vanhana riittää hyvin 5-6 tuntia ja sitten olen taas menossa.
Inkivääri, pois nolous. On sitä ehditty juosta kellon mukaan.
VastaaPoistaAimarii, mukava kuulla että nuoremmallekin sattuu.
Jl, niin se kello ohjailee pienestä pitäen :)
Sylvia, sepä nolottikin, kun tuo oli melko tavallinen iltapala-aika . Olen yhä iltauninen matkan jäljiltä. Sinä olet kumminkin jaksamisen ihme :)
Unen läpi asiat näyttävät erilaisilta. Ja unen reunaltakin. Päiväunien jälkeenkin voi syödä aamupalaa jos unohtaa että on vasta ilta ;)
VastaaPoistaOsuin blogiisi blogista toiseen hypähdellessäni. Nauroin ääneen, mies kysyi mille, hänkin nauroi niin etten kertonut että itsekin olen väärien aikojen mukaan öisin haahuillut...
VastaaPoistaMinä elelen yhtälailla vapaita päiviä ja öitä: tänään pyjamapäivä, huomenna ehkä jotain muuta.
Isopeikko, kuinkahan sujuisi elämä kaamoksessa ilman kelloa ;)
VastaaPoistaLeen@, mukavaa kun osuit ! Iloitkaamme vapaudestamme :)