tiistai 22. tammikuuta 2013

Helppohoitoinen puutarha






Television pihanmuuttumisleikeissä päällimmäinen toive on yleensä helppohoitoisuus.

Puutarhan on oltava kuin olohuone. Olohuone on aika helppohoitoinen. Välillä on imuroitava, pyyhittävä pölyt ja pöyhittävä tyynyt. Vanhat sanomalehdetkin on aika ajoin keräiltävä, ja parittomat sukat, hohhoijaa. Mutta olohuoneen tarkoitus on oleminen, useimmiten sohvassa.

Entä jos matto kellastuisi, seinäryijy alkaisi varista, verhot lakastuisivat ja tipahtaisivat lattialle? Tyynyt alkaisivat lisääntyä holtittomasti unohtaen samalla soveliaat värit. Kirjat hyllyissään kypsyisivät ja poksahtelisivat lattialle. Parittomat sukat parittelisivat, ja niitä sikiäisi uskomattomiin paikkoihin, kuten kirjahyllyyn ja sohvapöydälle. Sohva alkaisi kasvaa ja paisua, kunnes peittäisi ikkunan ja ulottuisi kattoon.

Puutarha-olohuoneessa käy juuri niin. Se on hämmentävää. Suunnittelija tekee parhaansa, kiveää kulkutiet, kattaa värillisillä kivimurskeilla pinnat, peittää pergolan katoksella. Silti, jotakin vihreää on oltava myös, ja kukkia tietenkin. Nurmikonleikkuu ehkä hoituu itsestäänkulkevalla leikkurilla ja kastelu sadettajalla. Ruukkuihin laitetaan kastelukiteitä ja kukkia, joita ei tarvitse nyppiä.
      Muuttumisleikin loppuminuuteilla onnelliset omistajat kiittelevät työryhmää valmiista, ihanasta pihasta. Niin viattomilta näyttävät somat puuntaimet ja pensaat sekä perennat hallituissa ryhmissään.

Haluaisin nähdä nuo pihat viiden vuoden kuluttua. Parhaassa tapauksessa omistajasta on tullut oikea tarhuri, ja puutarha kukoistaa. Kävelyretkilläni näen paljon entisiä helppohoitoisia etupihoja,  joista voi hyvin päätellä mitä puutarhalle kuuluu.

Oikea tarhuri ei tunne sanaa 'helppohoitoinen'. Jos puutarhassa ei jonakin päivänä ole mitään tekemistä, hän keksii sitä kyllä. Vain jotta saisi viipyä siellä. Hän mietti viihtyisikö tänään varjossa vai auringossa, kumartuu sitten hoidokkiensa  puoleen ja alkaa rakastavin sormin nyppiä. Kohta hän huomaa riisuneensa taas puutarhahanskat. Mullan ja kasvien kosketus on niin ihana... Tuon tuostakin hän harhailee uusi taimi sylissään, ja  miettii missä sille olisi paras paikka. Hän hakee lapion ja aloittaa taas kerran mieliajanvietteensä: perennapasianssin.

Tietenkin oikea tarhuri istahtaa joskus puutarhatuoliin. Varsinkin ystävien seurassa se sujuu oikein hyvin. Vanha tarhuri istahtaa myös usein levähtämään ja ihailemaan näkymiä. Yhtäkkiä, hengityksen tasaannuttua, hän on taas jossakin pensaassa sekatöörit kädessään. Onnellisena.

Asvaltti ja muovikukat ovat helppohoitoisia!


Julkaistu  ensimmäisen kerran 27.5.2010

28 kommenttia:

  1. :) Voisit tarjota tätä jonkun puutarhalehden kolumniksi.

    VastaaPoista
  2. Hauskan oivaltavasti, mukana myös kutkuttava satiirin piikki, kuvailet sitä mitä toivotaan - tietämättä edes mitä toivotaan - ja mitä lopuksi saadaan.

    Teidätkö Marjatta, ostin jo kolme vuotta sitten ihanan löhötuolin puutarhaani, siinä on fantastista lepäillä, tuoli seurailee kehon asentoja ihmisen maatessa, ja, ja... en muista koskaan siinä levänneeni!

    Aina se tuoli nostetaan esiin lämmön tultua, asiakkaat siinä lekottelevat, mutta minä en ole sitä koskaan tarvinnut.

    Joskus istahdan sen reunalle, ajattellen, että nyt olisi hyvä hetki vaan makoilla. Mutta sitten tulee mieleen taas jotain muuta tärkeämpää.

    Eikä piha ole koskaan valmis. Aina se on harppaamassa eteenpäin, tain taaksepäin, kuin luonnonvoima.

    VastaaPoista
  3. Samoja minäkin olen katsellut, mutta ajatuksesi mitä tapahtuisi olohuoneessa, jos se olisi puutarha, oli todella hauska.
    Kyllähän se on kätevää, kun viherpeukalot kunnostavat puutarhan, mutta miten sen puutarhan käy vuosien saatossa. Sitä emme saa tietää.

    VastaaPoista
  4. Hiano miälikuva, kasvavat ja lisääntyvät huanekalut :) Hyvin ajateltu.

    VastaaPoista
  5. Seija, mahtaaks ne huolia käytettyjä kirjoituksia :)

    Tiina, tosiaan, tuommoiseen houkuttelevaan lepotuoliin voisi kernaasti heittäytyä. Jonkun toisen puutarhassa...Minäkin oivalsin aikoinaan aivan itse, että puutarha ei ole koskaan valmis.

    Arleena,itse koin yllätyksen. Asvalttikatujen tallaajana ei osannut edes uneksia sitä, mitä vuodet tekivät puutarhalle ja mitä minulle. Siinäpä olisi mainio aihe uudelle TV-sarjalle, kuten esim. :
    "Kymmenen vuotta puutarhassa"

    Isopeikko, meinasin ensin piirtää. Animaatiota vois kokeilla. Mutta lukijan mielikuvitteleminen on rajatonta :)

    VastaaPoista
  6. Toisilla käy kotona siivooja, onkohan meillä jo kotipuutarhaan palkattavia puutarhureita? Tai ehkä puutarha ilmoitetaan uuteen muuttumisleikkiin muutaman vuoden villiinnyttyään? Joskus sitä miettii, miksi haluta puutarha jos ei halua sitä hoitaa, mutta ehkä sekin on osa kotia ja kotikin tarvitaan vaikkei sitä haluttaisi hoitaa...

    VastaaPoista
  7. Inkivääri, 'kaikki mulle heti' on ajan henki.
    - Kuinkahan löytäisivät toisensa ne, joilla on into , vaan ei puutarhaa ja ne, joilla on puutarha vaan ei intoa :)

    -Varustauduin vastaväitteisiin. Koska semmoisia ei näy, lisään itse:
    Monilla, joilla on sekä into että puutarha, ei ole iän tai terveystilan vuoksi voimia.
    Silloin on todella perusteltua suunnitella 'helppohoitoinen puutarha'. Leveät käytävät rollaattorille, korotetut istutuspenkit selkävaivaiselle, selkeät muodot ja tuoksut näkövammaisille, ja siihen malliin.

    VastaaPoista
  8. Hyvin sanottu taas, Marjatta!
    Ollaan varmaankin menossa siihen että palkataan puutarhuri silloin tällöin kun itse ei jaksa/viitsi/halua hoitaa, mutta kun kerran puutarha on olemassa niin eihän sitä ihan retuperälläkään kehtaa pitää.

    Tai sitten se on statussymbooli: esitellään sitten ylpeänä jossain muussa lehdessä että näin upea piha meillä on!

    Mutta toisinaan kyllä ihan vihaksi pistää kun näkee puutarhoja joissa olisi ainesta vaikka mitä tehdä mutta omistaja vaan istuu patiolla kaljapullo toisessä kädessä ja tupakka toisessa ja ei pane tikkua ristiin.
    Ja kadulta kurkottaa aidan yli kaulaa haikea puutarhaihminen jolla ei edes ole parveketta ja ei mitään enemmän haluaisi kuin pistää sormet multiin ja alkaa viljellä... tasan ei käy onnen lahjat!

    VastaaPoista
  9. Sylvia, eipä käy tasan onni eikä harrastuksetkaan. Jatketaan me vaan mullassa möyrimistä. Kelpaa se kaljakin illansuussa ;)

    VastaaPoista
  10. Kiitos artikkelista.
    Pidän itseäni onnellisena puutarhurina joka kyykkii siellä täällä, eikä saa koskaan mitään valmista.
    Puutarhamme on suunniteltu hyötypuutarhaksi ja kukkia on senverran, kuin niitä pitää olla. Jatkuva muutosten tarve teettää töitä, siinä kait se suola lienee.
    Tv-puutarhat ovat utopiaa, en ole niistä kovinkaan kiinnostunut, koska se ei toimi kuin kuvaushetkellä. Muutaman vuoden kuluttua se "helppo"tarha on muuttunut aivan toiseksi.

    VastaaPoista
  11. Zilga, sepä juuri puutarhassa onkin parasta. Mitäpä valmiissa tekisi? Harjoittelisi olemista, hyvä taito sekin kai :)

    VastaaPoista
  12. Julkaisinpa pakinan uudelleen uusille lukijoille. Kuvankin piirsin, teksti on alkuperäinen. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puutarhan hoito on vissiin vähän sama homma kuin lapsena lumilinnan rakentaminen. Kivaa oli niin kauan kuin sitä rakennettiin,mutta kun tuli valmiiksi, niin sitten ei enää ollutkaan kauheen kivaa kun ei oikein tiennyt, että mitäs nyt tehtäis.

      Poista
    2. Hauska vertaus Raili :)
      — Aloitteleva puutarhuri tulee yllättymään...

      Poista
  13. Paremmin ei voisikirjoittaa/ sanoa! Hienosti kiteytetty. Tämän jos löytäisi lehdestä, kehystäisin seinälle. Oikea puutarhurin huoneentaulu.
    Ihanaa kevään odotusta! Linkitän tämän sopivassa välissä blogiini, sillä toivon että moni muukin löytää tämän kirjoituksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palauteesa R&T. Ja kernaasti saat tulostaa vaikka jääkaapin oveen ;) Mukavaa löytää blogisi, vierailenpa ajan kanssa.

      Poista
  14. Hieno kirjoitus, hauska oivallus. Itsellä puutarha on vuosien varrella muuttunut entistä työllistävämmäksi, kun siitä on kehittynyt myös jokapäiväinen ilon aihe ja harrastus: aamukävely yöpaidassa, aamupäiväkävely sekatöörien kanssa, päiväkäveyllä kitkentähara mukana, iltapäivällä teekuppi ja illalla kastelukannu. Sitähän se puutarhurointi parhaimmillaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja-JoJo. Jo kiinalaiset viisaat tiesivät onnellisen elämän salaisuuden: puutarha! Ihanaa, että kevät on taas edessä.

      Poista
  15. Tämä oli hauska! Nauroin 'villille' olohuonekuvaukselle.
    Juu, en voi ymmärrtää, että vaikka joka vuosi leikkaan, saksin, kitken ja ja'an, niin aina taas pursuaa joka paikka ;)
    Ja joka tammikuu selaan kuitenkin siemenluetteloita ja haaveilen keväästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olohuoneen aika ei ole yhtä hektinen kuin puutarhan :) Tarhuria ei syyskesän kaaos lannista, sillä keväällä vo taas aloittaa uudestaan ja uskoa, että kukkapenkit ovat hallinnassa :)

      Poista
  16. Kirjoitit mainiosti, oikein syvennyin ajatuksiisi ja samalla hieman rupesin kaipaamaan entistä puutarhaani, jonka kanssa puuhastelin reilut parikymmentä vuotta, eikä se valmis ollut vieläkään, mutta nyt toisten hoidossa.
    Niin tutun tuntuisia ajatuksia olit tuohon kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ajassa kerkisit tosiaan huomata muutoksen, joka puutarhassa on loputonta. Minulle, kaupunkilaiselle, se oli suuri yllätys. —Jos elonpäiviä annetaan, saattaa minullakin olla luopumisen aika edessä. Toivottavasti sinun puutarhasi on hyvässä hoidossa. Muistot ovat sydämessä.

      Poista
  17. Hauska! "Niin viattomilta näyttävät somat puuntaimet", nauratti kun muistin muutaman pienen pallotuijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Vallaton, pallotuija-aiheeseen tekee mieli vielä palata. Se viimeinen piilottaa kohta talon...

      Poista
  18. Peikon miälestä kaikkein hianoin puutarha on sellainen, jossa puut saavat olla vapaana ja kaikki muutkin. Sellaista sanotaan metsäksi. Niitä ei kyllä ole enää kovin paljoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varsinkaan aarniometsiä, jotka hoitaa itse itsensä...

      Poista

Mitä tuumaat tästä?