Aika kuluu, puut ja pensaat kasvavat aivan huomaamatta. Silmä tottuu niihin, kunnes jonakin päivänä tarhuri huomaa, että hallitusta puutarhasta on tullut ryteikkö, läpitunkematon viidakko, ja vain varjokasvit viihtyvät kukkapenkeissä. Edessä voi olla dramaattisia päätöksiä, sillä puita ei siirrellä kuin perennoja.
Kolmen pallotuijan tarinasta on tullut muutoksen symboli meidän puutarhassa. Voi vain kuvitella miltä näyttäisi, jos olisimme antaneet kaiken olla. Tänä kesänä oli jo kirves nojallaan viimeisen pallotuijan alla, mutta kiintymys voitti. En saattanut luopua siitä. Pallotuijan uusimmista , ao. videon jälkeisistä vaiheista löytyy kertomus kuvineen Puutarhablogista:
Tunnustankin tässä: tarvitsimme silloin alussa, v. 1990 puutarhasuunnittelijan ammattitaitoa. Vuosien kuluessa puutarhasta tuli oma. Toisinkin voisi käydä.TV:n muuttumisleikeissä ei nähdä tapahtumia pitkältä aikaväliltä.
Video, jota uudet lukijat eivät ehkä ole nähneet, kertoo tarinan 17 vuodelta:
Videon musiikki on sitten viime näkemän muutettu tekijänoikeussyistä. Joten lopputeksti ei pidä paikkaansa. Säveltäjä, jonka teos on pohjana, on sentään sama, mutta esittäjä ei: Music: Audioswap: Brandenburg Concerto No. 4: Presto, tekijä: Bach, albumi: Point Classics 1
Kerronkin iloisen tiedon: tuija, jota videossa hinataan pois, kasvaa ja kukoistaa ystävän suurella tontilla :)
VastaaPoista:) hyvä lisätieto :) Kaikki haluavat kasvaa ja kukoistaa
VastaaPoistaMuistan katsoneeni tuon videon jo silloin aikaisemmin. Se on hauska tarina. Mukava oli myös katsoa se juttu, joka kertoi tuon videon jälkeisestä ajasta.
VastaaPoistaVuosien seuraaminen on yllättävän hauska juttu (myös omien vuosien...)
Tästä videosta näkee kuinka kasvu on nopeaa ja vuodet kuluvat vikkelään. Alussa on kaikki pientä ja autioita.
VastaaPoistaMukava tallennus pihapuutarhan elämästä.
Voi miten ihana tarina. Ja lohduttaa kovasti siinä, kun mietin, että saisi tuo ja tuokin kasvaa... Kasvavathan ne, mutta eivät ihan kahdessa viikossa vielä.
VastaaPoistaPeikko, niin juuri. Eläviä kasveja on kurja hävittää. (Paitsi vuohenputkia...)
VastaaPoistaMm, sen huvin oppii vanhetessa :) Ja varmaan huomaat saman: vaatimattomatkin vanhat valokuvat saattavat olla aarteita.
Arleena, en lakkaa hämmästelemästä tuota!
Jl, puutarhanhoito opettaa pitkää pinnaa. Ja yhtäkkiä sitä hämmästyy: taimet ovat kasvaneet vaikkei jaksanutkaan odottaa ;)
Loistava kauhufilmi: kasvit ovat tosi vaarallisia, ihminen juuri ja juuri pärjää niille. Jos vähänkin alkaa niiden kanssa tunteilla, ne valtaavat ihmisen elintilan tai ainakin yritävät estää ihmistä näkemästä omasta ikkunastaan ulos.
VastaaPoistaLuoja olisi voinut luomistyötään aloittaessaan antaa taivaalliselle suunnittelutoimistolle ohjeet, että kasveihin pitää suunnitella pyörät. Tätä olen monta kertaa ajatellut omassa pikku puutarhassani.
Hymyilevä, pienessä puutarhassa saakin pitää varansa.
VastaaPoistaRuukkupuutarhassa on puolensa, isoihin ruukkuihin voi laittaa pyörät ;)
Muistankin vanhastaan pallotuijasi, ihastellen olen niiden rehevyyttä aina katsellut - hienoa, että löysivät uuden kodin:)
VastaaPoistaOstin tässä päivänä muutaman itsekin kolme, aika hyvän kokoista pallotuijaa...
VastaaPoistaInkivääri, siirtäminen oli yllättävän helppoa. Juuripaakku oli pieni, vaikka multa-alusta oli syvä.
VastaaPoistaTiina, sinulla sentään taitaa olla tilaa niille kasvaa :) Kasvu riippuu myös lajikkeesta. Mutta jos istutit ne lähekkäin, voit joutua siirtelemään vuosien päästä.
Itse hoksasin vasta pakon edessä, että tuijia voi myös parturoida hyvällä menestyksellä.
Tätäkin jaksaa katsella yhä uudelleen. Siinä vaiheessa alkaa naurattaa: Takkahuoneen ikkunasta olisi mukava katsella puutarhaa.
VastaaPoistaTänä kesänä parturoin hivenen siemenestä kasvattamaani jättituijaa. Se on jo parimetrinen tontin viimeisellä rajalla, mutta ei sen sentään aurinkoa tarvitse peittää.
Ostin muuten kanadanhemlokin. Pienen :)
Mummeli, tarhuri joutuu jatkuvasti neuvottelemaan luonnon kanssa ;) Onnea vaan hemlokille. Sille pienelle...
VastaaPoistaJouduin taas hakemaan uuden musiikin videolle! Päivitin nyt tiedot tähän postaukseen. Kerron siitä K50-osastossa.
VastaaPoistaEnpä ollut tätä. Hauska. Siksikin koska pihassa on kaksi ylikasvanutta rauduskoivua vyötettynä l. odottamassa kaatajaa. Liian isoja. Olivat alkuunsa liian pieniä...
VastaaPoistaLiisa, noinhan se menee. Vain muutos on pysyvää:)
VastaaPoista