Kolmas norsu on parhaillaan uunissa, ja jos kaikki käy onnellisesti, se ilmestyy näiden seuraksi muutaman päivän kuluttua. Näistähän kerron enemmän Savipajablogissa:
Puutarhapatsaani eivät ole koristeita. Ei puutarhaa tarvitse koristella! Norsut ovat uusia asukkaita, kuten kissat ja linnut ovat olleet tähän asti. Toisinaan pystytän omaksi ja vieraittemme iloksi näyttelyn, ja piiloitan veistokset niin, ettei niitä heti huomaa. Polun mutkan takaa voi kohdata yllätyksen.
Pian kukkii syreeni, ja sade voi tehdä oksat painaviksi. Silloin jää tämäkin rohkelikko piiloon.
Norsut ovat hauskan elinvoimaisen näköisiä. Niitä katsoessa tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaVau!
VastaaPoistaMeillä on norsulaumoja täällä siellä täällä, välillä piilossa, välillä näkyvillä. Puusta, kivestä, posliinista, kankaasta, eri metalleista... Täältä ne norsuillesi vilkuttelevat Savinorsut oikein kärsällään ilosta töräyttelevät.
Näin jo luminorsuistasi, että sinäkin sait tartunnan...
Arleena, norsut kiittävät :)
VastaaPoistaMm, saatan uskoa, että olet ehtinyt hankkia kokoelman. Itse keräilin kameralla ja sydämellä, kapsäkkiin ei mahtunut kuin pari pientä.
Norsuni vastaavat tervehdyksiin :)
Jälleen kerran ihailusta hengästyneenä katson kättesi töitä. Nämä norsut molemmat, mutta riemukas töräyttelevä norsu erityisesti, ovat aivan aivan aivan ihania.
VastaaPoistaOi tuollaisia asukkaita ottaisin omaan puutarhaani niin mielelläni.
Yksi kysymys, kuinka herkkiä ovat asukkaasi? Pakkasta eivät tietenkään kestä, mutta miten vastustavat esimerkiksi tuulta. Tuokin ihanuus, joka on noussut pilarin päähän? Onko pelko että tuuli sen kaataa kumoon?
Vielä kerran, onnittelut ihanista uusista asukkaista! Olen varma että ne viihtyvät puutarhasi vehreydessä.
Tiina,kiitos :) Periaatteessa kivitavara kestää pakkasta, mutta koloihin jäätyvä vesi saattaa halkaista.
VastaaPoistaTolpat on juntattu syvälle maahan rautakiiloilla. Potkimalla ei saa nurin. Norsujen jalustat on mitoitettu niin, että ne istuvat tolpan päässä kuin hattu. Syreenin oksat saattavat piestä myrskytuulessa, mutta luulen että ne katkeavat ennen kärsää.
Hianoja norsuja :) Peikko ihailee.
VastaaPoistaKuten jo aikaisemmin olen sanonut, ovat nämä norsut aivan ihania ja sopivat kumman hyvin suomalaiseen puutarhaan, varsinkin sinne Rodgersia-viidakkoon!
VastaaPoistaEttä taiteilija ei aina lämpene "pakkoajatukselle" on aivan luonnollista - luovaa työtä tehdään innoituksesta ja halusta, ei siksi että "pitäisi".
Itsekin olen tämän monet kerrat kokenut - olen päättänyt tehdä jonkin määrätyn näköisen tilkkutyön, joko toisten toivomuksesta tai vain siksi että sellainen "pitäisi" tehdä. Mutta ei vaan ota syntyäkseen vaikka kankaatkin olisivat jo esillä. Tuntuu jotenkin pakkotyöltä. Siinä sitten jahkaillessa ja pähkäillessa sattuu silmään joku ihan muunlainen kangas ja silloin repeää - tuollaisen haluan tehdä!!
Niin että anna vain sielusi ja käsiesi synnyttä norsuja kun niin tuntuu, aika aikaa kutakin!
Norsut kiittää Peikkoa :)
VastaaPoistaSylvia, arvaan että on tuttua sulle. Eri juttu jos tekisi näitä työkseen. Toki hankitulla taidolla syntyisi tulosta vaikka hammasta purren. Mutta harrastetaan vain , koko sydämellä :)
Kiva linkki Savipajasta sallii kommentoinnin. Siis aivan ihania ronsuja! Pelkään pahoin, että nämäkin päätyvät kissojen kanssa näyttelyyn. Näihin ei voi olla rakastumatta.
VastaaPoistaMummeli, poistin aikoinaan 'mäkkiblogeista' kommenttitoiminnon. Yksi syy on se, ettei sieltä tule ilmoitusta. Unohtuvat sinne helposti. Äskettäin keksin, että voin keskittää kommentit bloggeriin.
VastaaPoistaIhan äkkiä eivät lähde näyttelyyn :)