torstai 12. elokuuta 2010

Iltahetki

Kun kesäpäivän kuumuus hellittää ja elosalamat välähtelevät taivaalla äänettöminä, haen hartiahuivin ja istun vielä tuokion ulkona, sillä on tullut aika antaa periksi ja luopua kaikesta siitä mikä tänäänkin oli niin tärkeää ja välttämätöntä,- juuri tänään, ikäänkuin huomista ei olisi,- ja kaikki se loittonee ja leijuu jonnekin toisaalle, pehmeän pimeyden kuljettamana, muuttuu läpikuultavaksi haihtuen huomaamatta, kunnes mieleni on tyyni ja vapaa. Silloin on hyvä olla yksin hiljaa, silloin on hyvä istua rakkaan seurassa ja puhua, on hyvä kuunnella musiikkia tai olla vain ja luopua päivästä sovinnolla. On hyvä juoda lasi viiniä elokuisena iltana villiviinikatoksen alla ja antautua väsymyksen valtaan kun on aika.

Ilta on paras, ilta on hyvä,
ilta on lohdullinen, sillä nukahtamisen suloinen ihme on lähellä.

5 kommenttia:

  1. Kauniisti sanottu. Hyvin puhuttu.

    VastaaPoista
  2. Ilta on ihanan rauhallinen hetki.
    Kauniisti kirjoitit.

    VastaaPoista
  3. Isopeikko ja Arleena, hyviä iltoja ja kauniita ajatuksia toivotaan. Kunpa aina voisi olla niin.

    VastaaPoista
  4. Ihana iltasatu! Sinulla on kaiken muun lahjakkuuden lisäksi myös kirjoittamisen lahja!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sylvia. Harjoittelen, harjoittelen...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?