sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Siirtyminen

Kellokukkien keveämpi sointi taas edessäpäin

***


Vaikene
         älä puhu
ettet rikkoisi hiljaisuutta rajatilassa
 jonka taikuuden muistat lapsuudesta

Nyt se tapahtuu
Tuomiokirkon kellot aloittavat kumahtelun
kuuletko uupuneen vanhuksen kaksitoista askelta
ajan holvistossa?

 Viimeisen kellonlyönnin sammuessa
näet hiljaisuuden joka on valkoinen
läpikuultava kuin voipaperi ikkunassa
- isä oli piirtänyt siihen väriliiduilla
palleroisen Uudenvuoden laskuvarjoineen
(ja suuren numeron 1949 sinkoilevien rakettien keskelle)

Ja silloin, vasta silloin puhkea riemuun!

Elämä jatkuu 

        raketit valaisevat taivaan
hetken siirtyessä Telluksen pinnalla idästä länteen

Syleile rakkaitasi lähellä ja kaukana
ja usko että kaikki on mahdollista

8 kommenttia:

  1. Kaunista, kuvasi johdatti hienosti upeaan runoon

    VastaaPoista
  2. Hieno väriavaruus tuossa kuvassa :)

    VastaaPoista
  3. Kauniin sanoin kuvaat vuoden vaihtumista, tuota hetkeä joka on todellakin jollain lailla maaginen.

    Kaksitoista lyöntiä keskiyöllä, kaksitoista kuukautta takana, kaksitoista edessä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Arleena, Isopeikko ja Krisse

    Vuosiluku 1949 on piirtynyt mieleeni selkeänä kuvana, olin juuri oppinut lukemaan!
    Tänä vuonna olin pettynyt, kun ikimuistoiset kellonkumahdukset peittyivät joutavaan rupatukseen Senaatintorilla.
    Ärtyneen purkauksen asemesta syntyikin runo.
    Joku on sanonut näin viisaasti:
    "Harkitse ovatko sanasi arvokkaammat kuin hiljaisuus, jonka aiot rikkoa"

    VastaaPoista
  5. Tiina, kiitos. -Hyvä etteivät kommenttimme törmänneet bittiavaruudessa :)

    VastaaPoista
  6. "Syleile rakkaitasi lähellä ja kaukana
    ja usko että kaikki on mahdollista"

    Uskomattoman kaunis kellokukka. Ja vaikka uskomaton on, silti uskon: totta on.

    Uskomattoman kaunis on myös runosi. Uskon sen välittämään toiveikkaaseen uskoon: totta sekin on.

    Kaikki on mahdollista!

    Kiitos niin monesta kauniista ja puhuttelevasta elämyksestä!
    Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  7. Lastu, tuo kukka on kelloköynnös, Cobaea scandens, yksi rakkaimmista minulle. Se kukkii hyvin myöhään, eikä aina ehdi ennen syyshalloja. Taas voi uskoa ja toivoa :)

    Kiitos samoin sinulle toivotan!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?