Mielenrauha

Keraaminen joulukuusi on korvannut meillä oikean jo vuosia. Adventin alkaessa etsin sille aina sopivan paikan. Tämänvuotinen asetelma kertoo yksinkertaisuudessaankin  paljon, kuten esineillä on tapana.      
   Viime vuonna vietimme joulun Thaimaassa omaisten seurassa. Norsu tervehtii olkipukkia, joka muistuttaa menneistä perhejouluista. (Pukki ei ole omasta pajasta.) Jouluomenat maalasi taiteilija Matti Warén 1920-luvulla. Taulu on lapsuudenkodistani. Sähkökynttilät takasivat mielenrauhan niinä aikoina, jolloin kissat hyppelivät jouluasetelmien lomassa.
   Kuvasin ryhmän tänä aamuna  Valokuvatorstain aiheen 189. innoittamana. Tunnustan manipuloinnin: Oikeasti asetelman takana on isokokoinen maalaus iso-isoäidistä, myös saman setäni maalaama. Siitä mahtui asetelman taustalle vain puolet tältä etäisyydeltä, mikä ei näyttänyt ollenkaan mukavalta. Niinpä siirsin toiselta seinältä sen tilalle omenataulun Photoshopissa. Asetelmahan on järjestettyä todellisuutta, eikö vain?

Kuusen latvassa  kuuluu olla tähti. Kirjoittelin tämän vuoden joukukortteihin haikuja tähdestä. Haikujen sommittelu on hyvää terapiaa, milloin mieli on järkkynyt. Syvän surun tai pakahduttavan ilon kohdatessa haikun askeettisella muodolla on tyynnyttävä vaikutus. Ainakin sen kirjoittajalle.
   Oli jotenkin persoonatonta kirjoittaa sama runo kaikille. Niinpä jokainen sai oman versionsa  samasta aiheesta. Aika monta kolmirivivaihtoehtoa ( 5+7+5 tavua) löytyykin allaolevasta, joka on myös vastaukseni Runotorstain 189. haasteeseen. Tee -se-itse-runo:

pimeydessä/ kun on pimeää/ kun yö on  mustin

tähti loistaa kirkkaimmin/ joulutähti verraton/ joulutähti kimmeltää/ joulun tähti ehdoton

tiemme valaisee/ polun valaisee/ rauhaa toivottaa/ ilon sytyttää/ virittää ilon/ herättää toivon

Kerkisin jo hiukan  aikaisemmin julkaista 'virallisen version' joulurunostani sivulla, jolla ehkä kukaan ei vielä ole pistäytynyt.  (Ilman kevytmielisiä loppusointuja. ;)

Tässä olkoon siis lopullinen vastaukseni haasteeseen :
Joulua kohti