torstai 5. toukokuuta 2011

Lue tämä kirjoitus:

Cortes Island 3.5.2011

Tässä on auringon polte ja jäätävä viima
kalpea kuu joka käskee vesien nousta
nousta ja laskea hitaasti muuttuvaan rytmiin

Tässä on haikaran huuto ja ylhäällä liitävä kotka
kotilon rasahdus kulkijan askelten alla
meren suolainen tuoksu ja kaukainen purje
pilvien kietomat valkohuippuiset vuoret

Levähdä juuri tässä ja katso:
kaikki on kirjoitettu jo sinua ennen
ennen sinua ja sinun jälkeesi
                   sinunkin jälkeesi
***

Runotorstain  ja Valokuvatorstain 206. haaste: "Tässä".

15 kommenttia:

  1. Sulin sanojen
    syliin, viivähdin hetken
    tuoksussa meren.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kuulen äänet, jotka kuvasit ja maistan suolan, aistin meren tuoksun kaukana siitä - kaunista!

    VastaaPoista
  3. Tässä: Kaunis kuva, kaunis runo, ajatus. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti olet pukenut sanoiksi kevään. Rauhaisa kuva.

    VastaaPoista
  5. Tästä välittyy tunne läsnäolosta luonnon suuressa helmassa.

    VastaaPoista
  6. Niin kaunista *hiljentyy*. Tämäkin "kaikki on kirjoitettu jo sinua ennen"...

    VastaaPoista
  7. Kiitos pysäyttävästä runosta. Se oli kaunista. Kuva sopi eleettömyydessään hyvin runoon.

    VastaaPoista
  8. Siinä on kaunis rytmi. Ja sanoma.

    VastaaPoista
  9. Kaikki on todellakin kirjoitettu jo kerran - silti uusia sanoja ja lauseita mahtuu maailmaan, aina vaan. Ihailen kuvassasi olevaa ötökkää ja se kaunista alustaa. Sain ötökästä idean, teen tämäntyylisiä pihaan, tosin aika isossa koossa.

    VastaaPoista
  10. SusuPetal, kauniisti vastaat runolla runoon
    Inkivääri, sanat voivat nostaa omia muistoja esiin
    Jip ja Tanssiva Pantteri, kiitos
    Runopasanen, jotakin sellaista tavoittelin
    Heli, kaikki on ollut, kokijat vaihtuvat
    Arleena, mietinkin toimisiko tämä runo ilman kuvaa.?
    Isopeikko, taas huomaat mitä yritin
    Savisuti, miten mukavaa että kuva inspiroi uusiin ideoihin :)

    - Tämä runo syntyi kuvasta.
    Ilman kuvaa voisin ehkä lisätä aluun säkeen:

    Levähdä matkamies tässä ja katso
    kosketa aaltojen ammoin tuomaa harmaata puuta
    anna sormien lukea muinaiset merkit:

    VastaaPoista
  11. Siinä se tosiaan oli kaikki: hetki. Ainutkertainen ja ikiaikainen. Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Minun pienet sanani eivät riitä kuin nöyrään kiitokseen.

    VastaaPoista
  13. Tiina ja Vallaton, lämmin kiitos palautteesta. En voi kieltää, että tuntuu hyvältä :)

    VastaaPoista
  14. Hengästyttää. Luen uudestaan ja hengitys vähän tasaantuu. Ja luen uudestaan. Ja uudestaan...

    VastaaPoista
  15. Jl, sinulla on vahva eläytymiskyky. Sielusi kiitää valtameren rannalle jakamaan kokemukseni. Voisiko enää paremmin kannustaa kirjoittajaa? Kiitos.

    Blogger siis palautti kadonneen kommentin, hyvä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?