tiistai 21. toukokuuta 2013

Juhlan jälkeen




Kun kirsikkapuun viimeiset nuput ovat auenneet, lehdet ilmestyvät sävyttämään kukkien vaaleanpunaa, ensin rusottavina, pian vihertyvinä. Tänään Prunus sargentii näyttää jo tavalliselta kukkivalta puulta, toki kauniilta. Surukello (Uvularia grandiflora) katsoo veden peiliin, johon kirjosieppo kohta aikoo pulahtaa. Sinikämmen (Glaucidium palmatum)  toistaa kainona katoavaa väriä.


Kaikkien ihaillessa puuta on dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum) varjoisessa siimeksessä valmistanut yllätyksen. Se toistaa rusokirsikan väriä vahvennettuna,  lupauksena kauneuden jatkumisesta. Myös rusokirsikan jälkeen puutarha on kuin näyttämö, jolle nousee esiintyjä vuorollaan. Hillityn ja hallitun kevätjuhlan jälkeen alkaa vauhti kiihtyä. Yhtäkkiä on edessä keskikesän karnevaali, joka saattaa riistäytyä valloilleen, irti ohjaajan hallinnasta. Nyt toukokuussa tarhuri vielä kuvittelee pitävänsä ohjat käsissään...

11 kommenttia:

  1. Minähän tykkään hallitsemattomasta puutarhasta kaikkineen. Puoliso on toista mieltä. Hänen mielestään kukat on istutettava riviin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kukat eivät hevin alistu komentoon ;)

      Poista
  2. Kukan terälehdet vedessä, mikä kauneus. Katson ikkunasta koskematonta metsäpuutarhaani. Tänä vuonna se on in. Ei siis hoideta edellenkään. Sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskematon luonnonmaisema on kauneinta mitä on. Iloitse siitä ! —Mutta pientaloalueella, viivasuorien aitojen puristuksessa, maisema on itse rakennettava mikäli sellaisesta haaveilee.

      Poista
  3. Kaunista kukintaa riittää puutarhassasi.

    Niinhän käy kun kertyy vuosia omakotitalo asumista, siinä kasvu villiintyy, kertyy erilaisia kasveja puutarhaan.:)
    Vaikea oli luopua n. 40 eri puutarhakasvista, kun muutimme rivarista kerrostaloon.
    Mielelläni olisi siirtänyt ne tänne pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Liplatus. Luopumisia tulee elämässä vastaan. Itsekin valmistan mieltäni...Silti on iloittava tästä päivästä. Ehkä jotakin uutta tulee tilalle.

      Poista
  4. Toukokuussa tarhuri tosiaan yrittää pitää kaiken hallinnassa ja virheellisesti luulee, että onnistuukin. Turha toivo on se.

    Tämäkin tarhuri hankki rikkaruohonpoistajan, joka toimiikin yllättävän hyvin. Vuosikausia olen ollut epäileväinen, mutta Viron tv:ssä näin, miten homma toimii ja heti alkoi kiinnostaa.

    Oikeasti, Fiskarsin rikkaruohonpoistajassa (voikukan yms) ei ole minkäänlaista käyttöönopastusta. Viron puutarhaohjelma takaraivossa harjoittelin uutukaisen laitteeni kanssa ja yllätyksekseni opin. No, joka päivä muutaman voikukan poiston jälkeen on seuraavana päivänä sata uutta, mutta helposti irtoaa ikävämpikin rikkakasvi verrattuna käsin nyppimiseen. Naapuri on ostanut samanlaisen jo viime syksynä, eikä ole osannut sitä käyttää. Muutaman kädestäpitäenopastuksen jälkeen hänkin on nyt tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäkuussa viimeistään on aika nöyrtyä ja myöntää: Näin on hyvä :)
      - Jopas on ihmelaite, kun käyttö vaatii erityishoksottimia :) Hyvä Vallaton!

      Poista
  5. ihana tuo sydämen muotoinen vesiallas kivellä ja lisäksi kukan terälehdet siinä ,siis vaan ihana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että ilahdutti. Myös kommenttisi ilahdutti, Kaisumarjatta.

      Poista
  6. Kivessä sydämenmuotoinen allas on kuin piste iin päällä kauniissa puutarhassasi. Puutarha on tavallaan kodin sydän.
    Minä kaipaan ajottain omaa vuosikausia rakennettua, hieman vallatonta puutarhaani lounais Suomessa. Nyt minulla ei ole mitään puutarhaa, vain metsä toisaalla ja suomaisema toisaalla. Ne riittävät.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?