keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Thaimaa hiljeni suruun


Sinä päivänä televisio keskeytti ohjelmatarjonnan, ja joka kanavalta alkoi tulla  suruohjelmaa mustavalkoisena. Huolellisesti, hyvissä ajoin  valmistetut historiikit rakastetun kuninkaan pitkältä hallituskaudelta vuorottelivat uutiskatsausten kanssa. Ystävä ei tahdo katsoa. Häntä itkettää. Vaihdamme sanattoman halauksen. Tämän päivän oli jo kauan tiedetty tulevan. Digilehdet muuttuivat mustavalkoisiksi ja jopa värikäs Google-logo oli paikallisilla yhteyksillä musta.

Myös suomenkieliset uutislähteet kertoivat 13.10. 2016: "Thaimaan kuningas Bhumibol Adulyadej on kuollut. Monarkia on odottanut virallista vahvistusta kansalaisten palvoman kuninkaan poismenosta useita päiviä." Juuri kukaan ei muista aikaa ennen kuningasta. Hänet kruunattiin 1945. Muutos on järisyttävä. Suurista muistotilaisuuksista kerrotaan uutisissa. Kautta maan järjestetään joukkokuljetuksia Bangkokiin osoittamaan kunnioitusta vainajalle.

Temppelipihoihin, puistoihin ja tavarataloihin pystytetään muistoalttareita. Mustalla ja valkoisella leveällä kankaalla reunustetaan aidat ja muurit. Kuinkahan monia kilometrejä niitä on kudottu?

 Tässä Airport Plazan muistoalttari, jossa voi käydä kirjoittamasssa nimensä surunvalittelukirjaan.

Tulevaisuudesta ei puhuta, ei spekuloida. Eikä siitä, että kruunuprinssi Vajiralongkorn ei ole rakastettu kuten kuningas oli. Kuningashuonetta ei arvostella, ja vierailijan on syytä se muistaa. Jopa ajattelemattomista Facebook-kommenteista voi joutua huomattaviin vaikeuksiin. Kruunajaisia odotetaan vaieten.

Vierailija on huolissaan. Night Market peruutetaan, samoin suosittu Sunday Market. Marraskuinen Loy Krathong-juhla ilmoitetaan myös peruutetuksi. Loppuvatko kaikki riennot? Loppuuko alkoholinmyynti? ? Suljetaanko Internet? Loppuuko raha automaateista? Suurempia huolenaiheita tietenkin on maan poliittinen tulevaisuus,  sillä pinnan alla on monia jännitteitä.

Sotilashallitus on julistanut vuoden suruajan. Valtion virastoissa pukeudutaan mustiin ja liput pidetään puolitangossa. Aika pian elämä palaa kuitenkin ennalleen. Torielämä elpyy parissa viikossa, ja Loy Kratongin peruutus puretaan. Hallitus ei halua karkoittaa turisteja, tärkeää tulolähdettä. Internet toimii, samoin pankkiautomaatit.

Vähitellen katukuva käy yhä tummemmaksi myös pohjoisessa ChiangMaissa, missä vietämme loka-marraskuuta. Hallitus suosittelee mustiinpukeutumista ja hillittyä käytöstä etenkin 30 päivän ajan. Sururuusukkeita on tarjolla.  Digilehdessä ilmoitetaan ilmaisesta vaatteidenvärjäystapahtumasta. Kaikilla ei ole varaa hankkia uusia vaatteita. Monet vakuuttavat pukeutuvansa mustiin  koko vuoden.

Maalaisten aamutorilla sunnuntaina noudatetaan myös pukukoodia
Minultakin jää kirkkaanväriset asut kaapin perälle. Siitä huolimatta emme koskaan pysty sulautumaan joukkoon rakkaaksi tulleessa kaupungissa. On ollut koskettava kokemus jakaa tämä historiallinen tapahtuma ruohonjuuritasolla.

2 kommenttia:

  1. Varmasti vaikuttava kokemus juuri olla tuolloin siellä paikan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voi vain toivoa, että vuoden suruaika pitää toistaiseksi rauhaa yllä.

      Poista

Mitä tuumaat tästä?