Aivan kodin lähellä on silta, joka ylittää kapean salmen. Huhtikuussa ilmestyy jäähän ensimmäinen railo, jota käyn melkein joka päivä tarkkailemassa. Ensimmäisenä ilmestyvät tietenkin sinisorsat. Pian kuulen äänestä jo kaukaa, että nokikana on paikalla! Sulan laajetessa tulijoita ilmaantuu lisää: telkkä, isokoskelo ja lisää nokikanoja. Meluisia lokkeja myös viivähtää paikalla. Birdlifen vuoden linnuksi nimeämä naurulokki oli ilo nähdä ensimmäisen kerran tänä keväänä. Vielä odottelen silkkiuikkua näkyville.
Pian linnut hajaantuvat tahoilleen. Toivon nokikanan jäävän pesimään, kuten on tapahtunut edellisinäkin kesinä.
Koostin pikku videon huhtikuun hauskimmista havainnoista:
Silta on ollut henkireikäni tänä keväänä. Kun epätoivo vyöryy yli, on yritettävä silti jaksaa. Kun on tehnyt sen minkä pystyy, on jatkettava eteenpäin. Luonto tarjoaa ikiaikaista lohtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä tuumaat tästä?