Kiljahdus kertoo, että fasaani on puutarhassa. Eksoottinen näky! Valokuvaajalla pulssi nousisi, jos lintu olisi harvinainen. Tein pienen videotarinan toukokuun otoksista. Mukaan leikkasin otteita Miehen videosta, jonka hän vuosia sitten tallensi puhelimella. Pienellä jekulla sain klipit sovitettua isokokoisempaan kuvanlaatuun. Leikkasin mukaan ääniä pihalta ja ympäristöstä. Video avautuu kuvasta:
Birdlifen toukokuinen pihabongauspäivä (johon myös osallistuin) inspiroi askartelemaan pikku videon kotipihan linnuista. Pihabongaus on mainio harrastus ikälopulle, jolla ei enää riitä rahkeet rankemmille reissuille. Hyvä henkireikä näinä vaikeina aikoina. Kodin ikkunat aukeavat takapihan puutarhaan. Kamera on kaulassa sisällä ja ulkona. Puutarhapuuhiin tulee keskeytyksiä tuon tuostakin.
Toukokuu, kuukausista suloisin, kiitää nopeasti. Juuri nyt puutarha on avara, puut lehdettömiä. Pian kaikki peittyy tuuheaan vihreyteen, ja lintuja on vaikeampi havaita. Pieni allas on hyvä houkutin kameran kanssa vahtaajalle. Ruokinta olisi jo syytä lopettaa...
Tähän videoon keräsin otoksia kymmenen päivän ajalta. Kotipihaan kuuluvia ääniä leikkasin mukaan tarinaan. Niistä voi tunnistaa muitakin lajeja, joista kaikki eivät ole lintuja. Vielä olisi ollut syytä muokata, kimalainen kuulostaa helikopterilta...
PS. Katso loppuun asti, siellä varis kokee yllätyksen :)
Odotukseni palkittiin! Pian sain sillalta ihastella silkkiuikkuparin seurustelua. Tuuli heilutti kameran putkea, mutta jotakin sain talteen. Pieni kuvakertomus syntyi otoksista:
Vappuaattona jäätävä tuuli oli hajoittanut loput jäät. Esitykset sillankorvassa ovat siirtyneet laajemmille rannoille. Silkkiuikutkin hylkäsivät ensimmäisen lemmenpesänsä ja taisivat löytää suojaisamman paikan.
Vielä tukkasotkatkin ilmestyivät näyttämölle ennen jäidenlähtöä
 |
| Tukka tuulessa |
Aivan kodin lähellä on silta, joka ylittää kapean salmen. Huhtikuussa ilmestyy jäähän ensimmäinen railo, jota käyn melkein joka päivä tarkkailemassa. Ensimmäisenä ilmestyvät tietenkin sinisorsat. Pian kuulen äänestä jo kaukaa, että nokikana on paikalla! Sulan laajetessa tulijoita ilmaantuu lisää: telkkä, isokoskelo ja lisää nokikanoja. Meluisia lokkeja myös viivähtää paikalla. Birdlifen vuoden linnuksi nimeämä naurulokki oli ilo nähdä ensimmäisen kerran tänä keväänä. Vielä odottelen silkkiuikkua näkyville.
Pian linnut hajaantuvat tahoilleen. Toivon nokikanan jäävän pesimään, kuten on tapahtunut edellisinäkin kesinä.
Koostin pikku videon huhtikuun hauskimmista havainnoista:
Silta on ollut henkireikäni tänä keväänä. Kun epätoivo vyöryy yli, on yritettävä silti jaksaa. Kun on tehnyt sen minkä pystyy, on jatkettava eteenpäin. Luonto tarjoaa ikiaikaista lohtua.
Valkoposkihanhia, hohhoijaa. Helppo kohde videoharjoitelmalle. Yllättäen sain talteen kiihkeän kohtauksen. Kaunis pari!
 |
| Avaa Youtubessa |
