perjantai 10. huhtikuuta 2009

Runotorstain 126.haaste: violetti





varjoa kohti
pakenee lumen reuna
krookus on valmis




Valokuvatorstain 127.haaste : violetti

'Huhtikuu' , kuvamanipulaatio

torstai 9. huhtikuuta 2009

Yleinen Mielipide

Versio tarinasta, jonka olen joskus kuullut, mutta unohtanut alkuperän.

Vanhus, lapsi ja aasi matkasivat tiellä. Vanhus talutti aasia, jonka selässä lapsi istui.

Ihmiset osoittivat sormellaan ja moittivat: -Onpas hävytöntä. Reipas lapsi istuu, ja antaa vanhuksen kävellä!
    Nolostuneena vanhus nosti lapsen alas ja istuutui aasin selkään. Lapsi talutti aasia, ja matka jatkui.

Ihmiset osoittivat sormellaan ja moittivat: -Onpas hävytöntä. Mies istuu, ja antaa lapsiraukan kävellä!
    Nolostuneena vanhus nousi pois aasin selästä. Matka jatkui, molemmat kävelivät.

Ihmiset osoittivat sormellaan ja moittivat: - Onpas typerää! Aasi on mukana, ja matkalaiset kävelevät!
    Nolostuneena vanhus nousi aasin selkään, ja nosti lapsen eteensä istumaan.

Ihmiset osoittivat sormellaan ja moittivat: -Onpas hävytöntä. Kaksi ihmistä aasiraukan selässä!
    Nolostuneena vanhus nousi pois aasin selästä, ja nosti lapsenkin. Sitten hän kiskoi aasin omaan selkäänsä, ja yritti jatkaa matkaa.

Vanhus nääntyi taakkansa alle ja kuoli.

Pakinaperjantain 123. haaste: "Pamfletti"

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Avatar tunnustaa

Nytpä kerronkin miksi on tuommoinen lapsekas Avatar minulla. Se kertoo juuri sen: rillien takaa silmäreijistä kurkkii ikilapsellinen tyttönen. Siellä se on vankina sisällä, enkä millään meinaa muistaa, että Vanhan Tädin pitää käyttäytyä arvokkaasti. Avatar on siis posliininukke, jonka valmistin ensi töikseni kurssin jälkeen. Ja hattu on Madeiralta!



Olen usein miettinyt savipajassani, että haluaisin tehdä posliininuken, semmoisen vanhanaikaisen. Ei vaan ole tullut ryhdyttyä, on näet vakavampia hankkeita muka aina menossa. Ja varsinkin ompelupuoli on arveluttanut, ompelutaito kun on kutistunut hameen saumojen ratkomiseen ja korjaamiseen (kutistuvat kaapissa).

Ihmeekseni toissa vuonna löysin itseni opiston nukkekurssilta, ja valmistin kurssityönä näköisnuken äidistäni 7-vuotiaana. Tässä se on, huomaa oikeat sukkanauhat!



Kurssin jälkeen olikin aika kokeilla taitojaan. Valitsin aiheeksi Isoädin Kullanmurut, jotka asuvat toisella puolella maapalloa. Tein molempia yhtäaikaa. Nuket esittävät siskoksia 2 vuotta nuorempina kuin nyt. -Kurssinukelle oli ostettava peruukki ja kengät. Tällä kertaa halusin tehdä kaiken itse.





Nyt ovat nuket valmiit. Aloitin työn elokuussa, mikä kertoo myös sen,että elämä on tuonut muuta eteen. Syventyminen mieluisaan askareeseen hetkittäin on antanut voimaa. Nyt on erikoinen tyhjiö, työ on valmis, ja elämässä suvantovaihe, juuri nyt.

En tiedä vielä, jatkanko nukkien kanssa. Ainakin alan päästä jyvälle, miten työvaiheet onnistuvat. Kaikkea ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan, osuisin oikeaan helpommin.