Nytpä kerronkin miksi on tuommoinen lapsekas Avatar minulla. Se kertoo juuri sen: rillien takaa silmäreijistä kurkkii ikilapsellinen tyttönen. Siellä se on vankina sisällä, enkä millään meinaa muistaa, että Vanhan Tädin pitää käyttäytyä arvokkaasti. Avatar on siis posliininukke, jonka valmistin ensi töikseni kurssin jälkeen. Ja hattu on Madeiralta!
Olen usein miettinyt savipajassani, että haluaisin tehdä posliininuken, semmoisen vanhanaikaisen. Ei vaan ole tullut ryhdyttyä, on näet vakavampia hankkeita muka aina menossa. Ja varsinkin ompelupuoli on arveluttanut, ompelutaito kun on kutistunut hameen saumojen ratkomiseen ja korjaamiseen (kutistuvat kaapissa).
Ihmeekseni toissa vuonna löysin itseni opiston nukkekurssilta, ja valmistin kurssityönä näköisnuken äidistäni 7-vuotiaana. Tässä se on, huomaa oikeat sukkanauhat!
Kurssin jälkeen olikin aika kokeilla taitojaan. Valitsin aiheeksi Isoädin Kullanmurut, jotka asuvat toisella puolella maapalloa. Tein molempia yhtäaikaa. Nuket esittävät siskoksia 2 vuotta nuorempina kuin nyt. -Kurssinukelle oli ostettava peruukki ja kengät. Tällä kertaa halusin tehdä kaiken itse.
Nyt ovat nuket valmiit. Aloitin työn elokuussa, mikä kertoo myös sen,että elämä on tuonut muuta eteen. Syventyminen mieluisaan askareeseen hetkittäin on antanut voimaa. Nyt on erikoinen tyhjiö, työ on valmis, ja elämässä suvantovaihe, juuri nyt.
En tiedä vielä, jatkanko nukkien kanssa. Ainakin alan päästä jyvälle, miten työvaiheet onnistuvat. Kaikkea ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan, osuisin oikeaan helpommin.