Sateenkaari

Sateenkaari Maltalla jäi vaivaamaan.  Luovan lauantain 103. aihe on VESI, ja koko aamupäivän olen tuota kuvaa työstänyt.  Kuvan takana piilossa on digipiirtäjän blogi :)

Kulkuneuvoja ja jätehuoltoa

Tässä se on: Segway! Ratkaisu maailman upeimman ulkoilmamuseon, Unescon maailmanperintökohteen, Vallettan  liikenneongelmiin. Pulizaja näyttää esimerkkiä asukkaille. Valletta on jalankulkijan paratiisi, jopa me kaksi jaksoimme sen kiertää rantamuureja seuraten, ja aikaa kului 2,5 tuntia, vain siksi että pysähtelimme maisemia ihailemaan tuon tuostakin. Saaren pituus on n. kilometri ja leveys 700 metriä. Francis Laparelli vastasi Vallettan rakennussuunnittelusta 1500-luvulla  ja ruutuasemakaava suunniteltiin siksi, että merituuli pääsisi viilentämään kaupunkia tukalilla kesähelteillä. Niinpä meri näkyy pitkänkin kadun päässä. (Haaksirikkoutuneen Pyhän Paavalin kirkko häämöttää hiukan ylivalaistuneena taustalla.)

Toistaiseksi kaikki asukkaat ilmeisesti kulkevat autolla. Romanttinen turisti, jalankulkija,  haluaisi photoshopata ne pois kuvistansa. Samoin nuo mustat jätesäkit, joita näkyy joka kadunkulmassa. Kasat ovat siistejä, sillä kaupungissa ei ole kulkukoiria. Aamuvarhaisella jäteauto kiertelee kaduilla, ja nyytit nostetaan kuormaan käsin.

Toisin oli 1500-luvulla. "Kaupunkiin tehtiin toimiva jätehuoltojärjestelmä. Asukkaat jättivät roskat pihalla oleviin syvennyksiin josta ne kerättiin aamuisin. Kahdesti päivässä ojat huuhdeltiin merivedellä, joka sitten ohjattiin putkia pitkin takaisin kauas merelle."(Timo-Pekka Lehtipuu: Malta, suomalainen matkaopas) Epäilemättä ongelma on tänään harkinnassa myös Maltalla.

Kaupungin viihtyisät pääkadut ovat kävelijöiden hallussa, samoin monet porrastetut sivukadut. Autojen selviytymistä kapeilla kujilla ja kadunkulmissa voimme vain hämmästellä! Oikeastaan kaoottinen vasemmanpuoleinen liikenne kohdattiin vasta pääkaupungin ulkopuolella, täällä autot vain täyttivät kaikki paikat.
     Olisipa mainiota, jos autot olisi jätettävä kaupunginportin taakse! Ainakin turistin on syytä tehdä niin, jos sattuu auton vuokraamaan. Entä jos Maltalla  siirryttäisiin pieniin sähköautoihin, joita jo nähtiinkin katukuvassa. Koko saaren voisi tavoittaa hyvin kevyillä kulkuneuvoilla.

Tässä thaimaalaista tuktukkia muistuttava miniauto, joka kuvassa on ladattavana:

Turistien, varsinkin lapsellisten, iloksi kiertelee kaduilla hilpeä juna:

Hevosille oli kaupungilla pysäkitkin merkitty:

Myös hyötykäytössä näimme hevosia:

Valletta on satumaisen kaunis, historialtaan arvokas kaupunki, ja kaiken vaalimisen arvoinen. Kuvassa minun kultaseni, jonka takia tällaisen perinteisen karkumatkan suoritimme, tarkkailemassa Hastings-Gardenin reunalta aukeavaa näkymää toisiin kaupunkeihin:

Kuvat ovat Miehen ja minun kamerasta. Näimme yhdessä kaiken, joten en tässä erottele niitä.

Bussilla Vallettaan

Sellaisen sateenkaaren näkee ehkä kerran elämässään. Täydellisen, ehjän puoliympyrän, ja väreiltään yhtä kirkkaan kuin maalatut kalastajaveneet Marsaxkukkin lahdella. Tai kuin lasten vesivärimaalaukset kuvisluokan seinällä. Mutta paljon säteilevämmän, valohehkuisen. Koskaan, milloinkaan en ole nähnyt niin voimakasväristä sateenkaarta. Violetti, indigo, sininen, vihreä, keltainen, oranssi, punainen. VISViKOP. Ja sama ylempänä, vaaleampana,  päinvastaisessa järjestyksessä. Voi, olisimmepa vielä taivasalla!  Mutta nyt on jo ehdittävä takaisin Vallettaan. Olemme patikoineet rantatietä kalastajakylästä Birzebbukaan, ja löytäneet viimein bussipysäkin.

Kurkimme bussin vesijuovaisesta ikkunasta, joka on käytävän toisella puolella. Mies siirtyy kameroineen lähemmäs. Minä kumarrun nähdäkseni paremmin, ja mustan nuorukaisen silmät välähtävät kohti, ja yhtä nopeasti pistäytyy kasvoilla hymy. Vielä äsken seisoimme samalla bussipysäkillä, me rupatellen omaa kieltämme, nuorukainen omissa oloissaan korvakuulokkeineen. Vilkuilimme taivaalle: ehtiikö sade ennen bussia? Tuskin huomasimme toisiamme. Nyt jaoimme saman elämyksen, ja viemme muiston siitä tahoillemme. Kaukaisille planeetoille, jotka eivät enää milloinkaan kohtaa.

Huomenna aamulla lähdemme kotimatkalle.

Marsaxkukkin kalastajakylä, Malta, Mh 2012