Joka päivä olen aamulenkilläni käynyt ihailemassa vanhaa jättipuuta. Vaikka se lienee valokuvatuin puu Chiangmaissa, on minunkin näppäiltävä joka päivä. Mikään valokuva ei tee oikeutta. Puu on mykistävä! "Rain tree" näyttäisi olevan sen nimi, tarkempaa en löydä. Enpä liioittele tuntiessani historian havisevan sen valtavassa lehvistössä.
Puu oli vanha ja komea myös yli 100 vuotta sitten, jolloin 12 eurooppalaista miestä sen varjossa päätti perustaa urheiluseuran. Teak-puun perässä olivat kai useimmat joukosta Siamiin saapuneet. Jännittävä löytöretki "Sadepuun" historiaan nostaa perustajajäsenistä esiin Louis T. Leonowensin . Hänet löydämme vaikkapa musikaalista "Kuningas ja minä", sillä hän oli Anna Leonowensin poika, kuninkaan lasten kasvinkumppani. Annan muistelmista kuninkaan hovin kotiopettajarena on julkaistu kirjoja ja näytelmiä. Louis, kuninkaallisen ratsuväen upseeri, jätti sittemmin armeijan ja perusti kauppayhtiön teak-puun vientiä varten. Ja metsurien yhteydenpidosta ChiangMaissa syntyi klubi, jonka historiasta voi löytää monia kuuluisia nimiä.
Klubin perustamisvuosi oli 1898. Mies aamulla, kentälle lähtiessään muistuttaa, että se oli myös meidän poikiemme isoisän syntymävuosi. Chiengmai Gymkhana Club on vanhin laatuaan Thaimaassa. Hevosurheilu on jäänyt, mutta golffia, tennistä ja krikettiä siellä pelaavat tänään paikalliset ja turistit hyvässä sovussa. Sadepuun takia siellä kannattaa vierailla, vaikka ei golffia pelaisikaan. Tänään siemailin jääteetä terassilla, ja ihailin puuta sadekuurossa ja auringossa. Rauhallinen alue on Ping-joen itäpuolella, sopivan Tuktuk-kyydin päässä keskikaupungilta. Jos osaat lausua "Jimkanáa", osaa kuski sinne suunnistaa.
