Huhtikuinen mökkireissu

Kaikki Sigridin lapset

Kaisu ja Heikki

Nukkeprojektini on nyt valmistunut. Uusi materiaalituttavuus houkutteli valmistamaan vielä uusperheen lapset: Kaisu-tätini ja Heikki-enoni. Heidätkin kuvaan 18-vuotiaina. Pukuja varten tutkin tarkoin muotikuvia 30-luvulta. Kaisulle löysin leningin kaavat Kotiliedestä 1933. Heikki on siviiliasussa, vaikka olisikin vaativa haaste pukea hänet vänrikiksi. Siinä asussa hän kaatui rintamalla v.1941 johtaessaan tiedustelupartiota aivan sodan alkupäivinä. Enoani en siis koskaan tavannut. — Kaisusta tuli minun kummitätini.

Taustana kuva Liisankadun kodista Helsingissä, missä nämäkin lapset Toini-siskon kera varttuivat. Flyygelin päällä on Toinin ja Paavon hääkuva vuodelta 1926, jolloin  Kaisu oli 13-vuotias ja Heikki 6-vuotias.  Tuosta kodista olen kertonut Villamussalossa. Toinin lähdettyä perhe pian muutti pienempään asuntoon.

Tässä sain panoraama-kuvauksella koko joukon samaan kuvaan. Vasemmalla häämöttää kitaroineen Mata, Toinin tytär (minä), joka toimittaa kertojan virkaa. Sigridin esikoinen Kaiju esiintyy ryhmässä kahtena, 18-vuotiaan äitinsä helmoissa vauvana ja 18-vuotiaana oman isän ja äitipuolen hoidossa varttuneena, kolmen siskonsa parissa.

Tarinan rippeitä on nyt siellä ja täällä. Nukeista olen kertonut Varamussalossa, suvusta Villamussalossa. Tietoa kerään vimmatusti. Vielä kun saisin laitettua ne järjestykseen. Ihmeellinen on elämä!

(Mata,) Toini, Sigrid, pikku-Kaiju, Heikki, Kaisu, Kaiju, Ade, Pirkko, Sirkka.

PS. Nuket ovat nyt järjestyksessä sivupalkin nukkehuoneissa.

Aamuhetki Chiang Maissa

Tätäkin tulen kaipaamaan kun palaamme talvipakkasiin: pikku "toimistoani" missä olen yhtaikaa ulkona ja sisällä. Tuuletin patiolla karkottaa enimmät moskiitot.  Kuuntelen yöklassista samalla ja kuulen yhdeltätoista miten Suomi herää aamuun. Varpuset pihalla hämmästelevät Ylen ykkösen varpusten sirkutusta. Kukaali ja bulbuli liittävät äänensä kuoroon. Kauneimmin laulaa vihaisen näköinen pihamaina. Olisipa kiikari, suuren mangopuun kätköistä kuuluu tunnistamaton, naukuva huutelu.

Aamulla on miellyttävän viileää, ja päivälämpötilakin pysyy säädyllisenä täällä Pohjois-Thaimaan talvessa. Poikkeuksellinen sadepäivä viime viikolla kirkasti ilmaa ja kasvillisuutta. Kuivan kauden savusumu ei vielä haittaa. Doi-Suthep-vuori loistelee upeana sinivalkoista taivasta vasten.

Orkideat jäävät tänne. Ne ovat kukoistaneet  väsymättä pian kaksi kuukautta. Ehkäpä ne jaksavat odottaa seuraavaa vierailuamme. Vaikka mikä olisi hauskempaa kuin retki Kamtieng-Marketille, valtavalle puutarhatorille, hankkimaan uusia. 

Sateesta on jo monta päivää, pikku puutarhan hoidokit ovat ehkä janoissaan. Ruukkupalmut, bougainvillea, adenium, plumeria, traakkipuu, anopinkielet, ahkeraliisat. Mutta  mangolle ei saa antaa vettä!  Silloin se ei kuki eikä tee maukkaita hedelmiä. Näin opasti Took, vuokraemäntä.

Aaamukahvi