Huhtikuinen mökkireissu

Vuosi vaihtui

Tabula rasa

vastasatanut lumi

tuleva vuosi

Hyvää vuodenjatkoa 

lukijalle toivotan!

Keijukaiset

pilven raosta

kultasäde hipaisee

hiusten huntua

valon kukat nousevat

tummanharmaasta maasta

Villi pohjola

Pakkanen viiltää

tuulen ja tuiskun rieha

peittää polkusi

Kaksi vaihtoehtoa:

umpihanki tahi työ


***

Runotorstain ja Valokuvatorstain 195. aiheena on "Rieha"

Oudoilla ovilla

Funchal, joulukuu 2010

ilman pelkoa

          avasin matkallani

     suljetut ovet

 luullen että iäti

           käännän itse avainta

***

Runotorstain ja Valokuvatorstain haasteen 194 sanapari on laina Laila Hirvisaaren romaanin nimestä, eli Vierailla poluilla, oudoilla ovilla (Otava 1983; julkaistu kirjailijanimellä Laila Hietamies).

Unohdus

Kuvattu 5.11.2010 lähistöllä, © Marjattah

***

maailma loppui

            ja nukahdin valveille

   heräsin uneen

     kuten usein ennenkin

       jossain kaukana täältä

***

Runotorstain haasteena 188.on kuva New Orleansista hurrikaanin jälkeen. Sama haaste on myös Valokuvatorstaissa.

Raja

Aamunäkymä työhuoneen ikkunasta

verho liikahtaa

           läpikuultavan hauras

  olet poistunut

enkä koskaan saa tietää
kaipaatko siellä meitä
***

Valokuvatorstain ja Runotorstain 186. haaste on "Raja".
Kuinka sattuikaan, eilen aamun valjetessa minua kiehtoi läpinäkyvä raja sisä- ja ulkotilan välillä. Se vei myös ajatukset isompiin asioihin. Niinpä torstain aihe putkahti kuin tilattuna minulle :)
-Luonnon järjestämää näkyä ei voi toistaa, valotus ei täysin riittänyt tasokkaaseen kuvaan. Toivon että kuvan viesti tässä antaa laadun puutteet anteeksi.

Chiang Main basaareissa

äänet ja tuoksut
            kiireettömät askareet
       talletan kuviin
              kuumuus, jano, uupumus
    haihtuvat, katoavat
***

Joka askeleella tekisi mieli valokuvata. Erityisesti arkea, tavallista elämää täällä. Luovuin kuitenkin jo toisella viikolla kameran kantamisesta, kuljemmehan yhdessä, minä ja Mies, joka on verraton valokuvaaja. Näemme samat asiat. Vai näemmekö?

Vastaus Valokuvatorstain ja Runotorstain 180.  haasteeseen VALOKUVA


Myös K50 kertoo kuvin arjesta Thaimaassa

Seinätön baari

                                                     onkin mieluisaa
                                                           löytää paikka jossa ei
                                                                  käy turisteja
                                                                       
                                                                  onneksi repussani
                                                                  ei näy taskupeiliä
                                                                  
                                                                  ***

Tekojärven rannalla, kaukana kaupungin hälystä, on paikallisten suosima keidas. Tämän kuvan näppäsin  muutama päivä sitten, ja vastaan sillä Valokuvatorstain 179. haasteeseen 'Baari'.
Ja runonvärssyn postaan  Runotorstain samaan haasteeseen.

__________________

Myös niksiblogissani K50 on baariaiheinen postaus, ei kumminkaan runo tahi valokuva.

Päivästä toiseen

Suuri tammi Kotkan Katariinanpuistossa

tällainen helle
   ei voi hiipua hiljaa
       vienoon sateeseen

puut odottavat vaiti
myrskyn tanssiinkutsua

Viimeinen kevätpäivä

 äänekkäät parvet
      välkkyen auringossa
              puutarhan yli
              kaartaessaan kertovat:


huomenna tulee kesä


***



Eilisestä elämyksestä syntyi viimeinen kevätruno. Tänään täällä on kesä.
Runotorstain 165.haaste on "Kevät", ja tämä on toinen postaukseni samaan aiheeseen.

Ennen vappua

kylmä paljas maa
janoaa jo värejä
räntäaamuna
      punarinta nyökkäilee
      sivellintä kokeillen
      ***

Runotorstain 165.haaste: "Kevät"

Aikahyppy

menneeseen aikaan
mieleni voi hypätä
vuosikymmeniin
         kuitenkin huhtikuusta
         on pitkä matka kesään


         ***


Runotorstain 163. haaste

Siivouspäivän runo

lapaset saappaat
kuraiset tassunjäljet
pöydällä pallo

hankaan peilin puhtaaksi
eteisessä hiljaisuus

                       ***

Runotorstain 160.haaste tuntui ylivoimaiselta, koska virikkeeksi annettu Caj Westerbergin runo on loistava. (Valokuvatorstain kuva  syntyikin helpommin edelliseen postaukseen.) Viime tingassa valitsin muistojeni peilistä oheisen luonnoksen.

Asetelma

viiraan vangitut
nujerretut murskatut
puuvillakuidut
heräävät paperina

siveltimen

hyväilyyn

***

Sekä runotorstain, että valokuvatorstain 159. haaste on Asetelma.
Tämän huolellisesti rakennetun 'asetelman' kuvasin joulukuussa Thaimaassa pienen kylän syrjäisellä kujalla, uhmaten äriseviä koiria. Oli kiehtovaa seurata paperinvalmistuksen vaiheita ikivanhoin menetelmin.

Luova mieli

Runotorstain 158. haaste "Tuli" vei ajatukseni kauas muinaisuuteen.

Sininen ja valkoinen

I

aamua kohti

sinivalkoisin siivin

kiidän huomiseen

     henkeni jo odottaa

     maltittomana siellä

II

sanovat ettei sielu kerkiä mukaan
kun ihminen kiitää suihkukoneella valtamerten yli

minäpä en tuohon usko
sillä henkeni on jo kaukana täältä
se vaeltaa  kanavan rannalla
       väistellen mopoja
istuu Tinon baarissa
lusikoimassa tulista TomYum-keittoa
vilvoittelee patiolla yön pimetessä
       - ja kaskaiden meteli on huumaava

henkeni odottaa maltittomana
sinivalkoisia siipiä
jotka lennättävät hitaan hahmoni
kaamoksen hämärästä auringonnousua kohti
suoraan huomiseen päivään
       kaukaisten rakkaiden luokse

Kaksi versiota Runotorstain 151.  aiheeseen: "Sininen ja valkoinen":
(I Tanka II Mitä se tarkoittaa)

Sienestämässä

Vuosisatoja
metsä kutoi mattoaan
turkinpehmeää.
Askel siihen vajoaa
suloisesti, häpeissään.


**************************


runotorstain 139. haaste

Hetki puutarhassa

    Kädelle lensi,
    sateenkaari siivissään,
    neitoperhonen.
    Ikuisuuden piteli
    sormet marjaterttua.



************

Runotorstain 136. aihe: "Sateenkaari"

Paluu arkeen

Ja yhtäkkiä kesä kietoi meidät kaikki suloisin käsivarsin. Taivaskin helli säästäen tukalalta helteeltä ja kylmältä sateelta. Kuluiko viikkoja kolme, vai kuluiko kymmenen, en muista.Ystäviä, omia ja vieraita, kanttarelleja, vadelmia, vesipetoja ja keijukaisia, haukia, rapuja, iltanuotioita. Paljon puhetta, laulua, soittoa, naurua. Retkiä ja piknikkeja, busseja ja ratikoita (uutta saarelaislapsille!) -Linnanmäen jälkeen olin kuin mankelista läpi veivattu, mutta lapsenlapset jaksoivat iltamyöhään.

Tartuin hetkeen, en takertunut. Näin on oltava, näin on hyvä. Tapaamme taas.

Eron haikeudesta huolimatta ilo jäi kuitenkin jäljelle. Rakkaat jatkavat retkeään toisaalla, me, Vaari ja Isoäiti jatkamme omia arjen puuhiamme. Jo seuraavana päivänä heidän lähtönsä jälkeen lankesi sade ankaran tuulen mukana, ja lähdimmekin hiljaiselta Huvilalta kotiin. Täällä jo puutarha kaipailee hoitajaa.


**********

    kipot ja linnut
        rivissä laiturilla
            sateeseen vaipuu

    sade sulattaa
        pienet saveen piirretyt
            sormien jäljet

    rannan ruohikko
        kätkee vaikka muistaakin
            tallatut polut

    Toisaalla nyt on
        leikki, nauru ja hellyys,
            ranta on tyhjä.
    Minä talletin ilon
    syksyä valaisemaan.