Toimelias joutilaisuus

Takavuosina kiersi sähköpostilistoilla hauska juttu. Se oli kuin minun kirjoittamani! Ehkä kiertää vieläkin, mutta olen sen kadottanut. Varastan tässä formaatin, ja laitan oman versioni kiireisen eläkeläisen päivästä.

Aamutoimista suoriuduttuani, pesukoneen käynnistettyäni, sähköpostit kirjoitettuani ryhdyn toimeen. Aion jatkaa hyvin alkanutta pyykkipäivää.
Pinoan kylpyhuoneen lattialle vuoreksi kirjopesuun menevän pyykin. Avaan pesukoneen, ja kiskon pestyn valkopyykin koriin. Tartun koriin, ja kannan sen pannuhuoneeseen.
Pannuhuoneessa huomaan edellisen pyykin kuivuneen, lasken korin lattialle ja alan ottaa vaatteita naruilta. Tuulitakin vien saman tien eteiseen.
Eteisessä huomaan, että posti on tullut ja lojuu lattialla luukun alla. Lasken tuulitakin penkille, ja noukin postipinon ylös. Uteliaana tietenkin avaan kirjeet, ja jätän siksi aikaa postipinon eteisen pöydälle. Kirjeiden joukossa on kutsukirje, ja vien sen työpöydälleni.
Työhuoneessa päätän merkitä päivämäärän kalenteriini, joka on tietokoneella. Huomaan kuitenkin saapuneet sähköpostit, ja luen ne ensin...
Näläntunne havahduttaa minut katsomaan kelloa parin tunnin kuluttua. Laitan koneen lepotilaan, ja menen keittiöön.
Keittiössä haukkaan kevyen lounaan, ja aion laittaa astiat tiskikoneeseen, joka tietenkin on täysi. Konetta tyhjentäessäni osuu käteeni lasipurkki, ja päätän viedä sen heti pannuhuoneeseen, lasinkeräyskoriin.
Pannuhuoneessa huomaan pyykkikorin lattialla ja edelliset pyykit yhä naruilla. Tällä kertaa keskityn, ja saan kuivat pyykit nostettua takkahuoneen tuolille isoksi kasaksi. Kuulen samalla hälytyksen kännykässä, lempiohjelmani radiossa alkaa! Riennän reipaasti olohuoneeseen, suljen hälytyksen kännykästä, mutta ennen kuin ehdin avata radion, unohdan miksi riensin olohuoneeseen.
Olohuoneessa katselen hetken nolona ympärilleni,ja huomaan orkideojen kaipaavan vettä.
Palaan keittiöön hakemaan kastelukannua, ja huomaan kesken jääneen tiskikoneen tyhjennystyön. Se sujuukin rivakasti. Tiskikonetta täyttäessäni muistan mennä hakemaan kahvikupin työhuoneesta, tietokoneen vierestä.
Työhuoneessa tietokone kilahtaa houkuttavasti: olen saanut postia!
Ja kas, eräitä laadukkaita blogeja on päivitetty. Kaksi tuntia kuluukin taas kuin siivillä.
Päivä on jo pitkällä, ennenkuin saan kuljettua takaperin jälkiäni pitkin. Satunnainen lukija varmaan osaa kuvitella, kuinka se sujuu, joten jätän kuvailematta.

Hiukan suututtaa, että se radio-ohjelma jäi kuulematta.